Suomalaiskaupungit ovat jo varsin vihreitä, mutta viheralueiden määrä ja laatu on kartoitettava tarkasti.
EU:n viime viikolla hyväksytyllä ennallistamisasetuksella voi olla yllättäviä seurauksia Suomen kaupungeissa.
Julkisessa keskustelussa suurin huomio on kohdistunut metsiin, soihin ja sisävesistöihin, mutta toimeen on tartuttava lähivuosina myös kaupungeissa.
Kuntaliiton yhdyskunta- ja ympäristöyksikön johtaja Miira Riipinen ja Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Meri Kallasvuo arvioivat tänään Ylen aamussa ja Ykkösaamussa, mitä konkreettisia toimia kaupungeilta nyt odotetaan.
1. Viheralueiden määrä on kartoitettava
Asetuksen yksi keskeisistä vaatimuksista on kaupunkien viherryttäminen. Tämä tarkoittaa, että kaupunkien tulee lisätä viheralueita ja parantaa olemassa olevien viheralueiden laatua.
Miira Riipinen korostaa, että vaikka suomalaiskaupungit ovat jo lähtökohtaisesti vihreämpiä kuin monet keskieurooppalaiset kaupungit, on viheralueiden määrä ja laatu on kartoitettava tarkasti.
Kaupunkialueiden viherpeitteisyyden pitää pysyä yli 45 prosentissa taajama-alueen pinta-alasta valtakunnallisella tasolla mitattuna vuoteen 2030 asti. Latvuspeittävyyden, eli toisiinsa kiinni ulottuvien puiden määrän olisi puolestaan pysyttävä yli kymmenessä prosentissa.
2. Kaavoitukselle painoa
Eräs suurimmista tehtävistä kaupunkien kannalta on kaavoitus, sanoo Kuntaliiton Miira Riipinen. Tiiviisti rakennetut kaupungit joutuvat löytämään tilaa viherryttämiselle ilman, että asumiskustannukset nousevat kohtuuttomasti.
– Vuodesta 2030 alkaen pitää alkaa pikku hiljaa lisäämään sitä vihreää.
Luonnonvarakeskuksen Meri Kallasvuon mukaan mahdollinen ratkaisu voi olla vanhojen teollisuusalueiden ja hiekkakenttien viherryttäminen.
– Joissain tapauksissa se voi vaatia jopa rakennusten purkamista, jotta saadaan tilaa kasveille ja puille, Kallasvuo sanoo.
3. Monimuotoisuutta pienillä ja suurilla teoilla
Ennallistamisasetuksen tavoitteiden suuret toimet saavat paljon huomiota, mutta tarvetta on myös pienille teoille. Yksinkertainen keino on nurmikoiden leikkauksen harventaminen, mikä antaa kukille tilaa kukkia. Lisäksi kaupunkimetsiin voidaan jättää enemmän lahopuuta, mikä tarjoaa elinympäristöjä erilaisille eliöille.
– Kaiken ei tarvitse olla kallista. Hallittu ja suunniteltu hoitamattomuuskin tukee monimuotoisuutta, Luonnonvarakeskuksen Meri Kallasvuo sanoo.
Kääntöpuolena on se, etteivät kaupunkilaiset aina katso hyvällä esimerkiksi lahopuuta tai korkeaa kasvillisuutta.
– Tutkimusten mukaan ihmiset tykkäävät matalammasta kasvillisuudesta. Siitä näkee yli, eikä kukaan voi vaania takana.
Kallasvuon mukaan onkin tärkeää kertoa, miksi asioita tehdään uudella tavalla.
– Yleensä ihmisten mieli muuttuu, kun he ymmärtävät, että sitä ei ole tehty vain heidän kiusakseen, että he kompastuisivat kantoon.
4. Viherkatot ja kosteikot osaksi kaupunkikuvaa
Konkreettiset toimenpiteet sisältävät myös teknisempiä ratkaisuja, kuten viherkattojen ja kosteikkojen rakentamista. Nämä auttavat paitsi luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä, myös kaupungin sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Kallasvuon mukaan viheralueet voivat tarjota varjoa kuumina päivinä ja imeä sadevettä rankkasateiden aikana. Kosteikot puolestaan toimivat vesien viivytysaltaina, jolloin hulevedet eivät aiheuta tulvia kaupunkialueilla.
5. Yhteistyötä ja järjestelmällisyyttä
EU:n ennallistamisasetus vaatii kaupungeilta järjestelmällisyyttä ja yhteistyötä. Kallasvuon mukaan ennallistamissuunnitelman laatimisessa tarvitaan kaikkien sidosryhmien panosta. Kaupunkien, kuntien, päättäjien ja asukkaiden on tehtävä yhteistyötä, jotta tavoitteet saavutetaan.
– Nyt peräänkuulutetaan yhteistä tahtotilaa, että erilaiset toimijat tekisivät samaan maaliin, Kallasvuo summaa.
