SURESNES Kolmevuotias Louise esittelee leikkikeittiötään.
Hän tarjoilee vaaleanpunaiselta muovilautaselta pieniä croissantteja isovanhemmilleen.
He ovat saapuneet Etelä-Ranskasta viikonloppuvierailulle Pariisin esikaupunkialueella asuvan lapsenlapsensa luo.
Louisen äiti, Laurène Pommier tiesi aina, että haluaa tulla äidiksi.
Imettämisestä Pommier’lla oli kuitenkin aina selkeä kanta.
Hän ei koskaan edes harkinnut sitä.
Pommier ei pitänyt ajatuksesta, että oma keho pitäisi jakaa toisen kanssa.
– En nähnyt itseäni lapseni ravinnonlähteenä. Kehoni kuuluu minulle itselleni, ei lapselleni.
Vaikka Ranskassa synnytyssairaaloissa imetykseen yleensä kannustetaan, sai Pommier tukea päätökseensä henkilökunnalta.
– Kätilöt painottivat, että jos voin itse hyvin, myös suhde lapseeni on parempi. Se on myös lapselle hyväksi, vaikka hän ei saisikaan äidinmaitoa.
Työelämä ei tue imettämistä
Virallisesti Ranskassa suositellaan Maailman terveysjärjestö WHO:n ohjeiden mukaisesti kuuden kuukauden täysimetystä.
Tämä toteutuu vain harvojen kohdalla.
Vuonna 2021 ranskalaisäideistä 77 prosenttia aloitti imettämisen synnytyksen jälkeen, mutta lopetti sen kuitenkin melko pian.
Parin kuukauden jälkeen synnytyksestä enää 38 prosenttia ranskalaisäideistä imetti.
Työelämän rakenteet ovat monelle este jatkaa imettämistä, vaikka siihe olisi halua, sanoo kätilö Myriam Ben Balla.
Ben Balla auttaa naisia valmistautumaan synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan.
Työhön kuuluu myös äitien valmentaminen imetykseen, johon eri ihmiset suhtautuvat hyvin eri tavalla.
– Tehtävämme klinikalla on kannustaa äitejä imettämään, mutta kunnioitamme jokaisen omaa päätöstä imettää tai olla imettämättä.
Äitiysloman pituus on Ranskassa 16 viikkoa. Se päättyy kymmenen viikkoa synnytyksen jälkeen.
Moni siis palaa töihin, kun vauva on noin kolmen kuukauden ikäinen.
– Moni äiti lopettaa imettämisen palatessaan töihin, sillä maidon pumppaaminen ja säilyttäminen on monilla työpaikoilla hankalaa, Ben Balla sanoo.
Imettäminen on epätasa-arvoista, sanoo Laurène
Sukupuolten välinen tasa-arvo on joillekin syy olla imettämättä, Ben Balla sanoo. Pulloruokintaan pystyvät molemmat vanhemmat.
Se oli myös yksi syy sille, miksi Laurène Pommier ei imettänyt.
Hän ei halunnut, että lapsi olisi enemmän riippuvainen hänestä kuin isästään.
– Minulle tasa-arvo tarkoittaa sitä, että myös isä voi osallistua täysipainoisesti lapsensa ruokkimiseen ja on siinä mielessä lapselle yhtä tärkeä kuin äitikin.
Myös vauvan yöheräämiset oli helpompi jakaa, kun kasvuyrityksessä henkilöstöjohtajana työskentelevä Pommier ei joutunut nousemaan yksin yöllä ja ruokkimaan nälkäistä lasta.
Tasa-arvonäkökulma imettämiseen ei ole Ranskassa mikään uusi asia, päinvastoin.
Tuolloin pulloruokinta olikin Ranskassa huomattavasti yleisempää kuin nykyään.
Ben Ballan mukaan moni äiti toivoo myös pääsevänsä mahdollisimman pian takaisin normaaliin elämään.
He eivät halua lapsen rajoittavan liikaa elämää. Myös vapaus juoda alkoholia kiehtoo monia.
– Vauva on helpompi jättää muille hoitoon, kun sille voi syöttää korviketta eikä tarvitse järjestää maidon pumppaamista ja pakastamista, Ben Balla sanoo.
Suhtautuminen imetykseen on muutoksessa
Ranskassa äidit imettävät edelleen vähemmän kuin monissa muissa maissa. Kaikesta huolimatta imettämisen suosio on Ranskassa kasvanut.
1970-luvun alussa noin kolmannes ranskalaisnaisista aloitti imettämisen, kun taas vuonna 2021 sen aloitti jo noin kaksi kolmesta äidistä.
Myös imetysaika on pidentynyt kymmenessä vuodessa vajaasta neljästä kuukaudesta viiteen.
Ero Suomeen on merkittävä. Vuonna 2023 tehdyn Terve Suomi -tutkimuksen mukaan Suomessa vauvoja imetetään keskimäärin kahdeksan kuukautta.
Ben Balla arvelee, että imetyksen suosion nousua Ranskassa selittää osin se, että imettämiseen suhtaudutaan nykyään aiempaa positiivisemmin.
Myös imetyksen terveyshyödyt tiedostetaan paremmin.
– Imetykseen kannustetaan aiempaa enemmän. Yhä useampi on myös kiinnostunut luonnollisemmasta ja puhtaammasta elämäntavasta.
