Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitti maanantaina ensimmäistä kertaa, että Ukrainan ei välttämättä tulisikaan vaatia kaikkien Venäjän siltä valtaamien alueiden palauttamista.
– Ukrainalaisten on käytävä realistiset keskustelut aluekysymyksistä, ja vain he voivat tehdä sen. Eurooppalaisten vastuulla on tuottaa maalle tarvittavat turvatakuut.
Turvatakuilla tarkoitetaan lupausta sotilaallisesti puolustaa Ukrainaa, jottei Venäjä heti rauhan koittaessa hyökkäisi uudestaan.
Macron puhui maanantaina Ranskan suurlähettiläspäivillä Pariisin Élysée-palatsissa.
Ranskan presidentti toisti jälleen, että Ukrainan liittolaisten pitää huolehtia siitä, että Ukraina voi aloittaa neuvottelut Venäjän kanssa mahdollisimman vahvoista lähtökohdista.
Ukrainan tukijoilta ristiriitaista viestiä
Suomalaisasiantuntijaa ei Macronin ulostulo yllätä.
– Sodan ja kansainvälisen tilanteen kokonaisuus huomioiden ei alueiden palauttaminen Ukrainalle näytä todennäköiseltä ainakaan lähitulevaisuudessa. Läntisen Euroopan maissa tätä tilannekuvaa on nostettu esiin vaihtelevilla painotuksilla koko sodan ajan. Ristiriitaista tässä on tietysti se, että näiden samojen maiden johtajat ovat luvanneet tukea Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin rauhansuunnitelmaa, joka vastustaa alueluovutuksia, sanoo tutkija Tyyne Karjalainen Ulkopoliittisesta instituutista.
Macronin viimeisin Ukraina-ulostulo osuu aikaan, jolloin Ranskan sisäpolitiikka on kaaoksessa. Presidentti joutui uudenvuodenpuheessaan myöntämään, että hän kesäkuussa syöksi maansa poliittiseen sekasortoon ilmoittaessaan ennenaikaisista parlamenttivaaleista. Macron itse on tällä hetkellä epäsuositumpi kuin koskaan.
Karjalainen sanoo, että alueluovutusrealismiin kannustavilla puheilla voi odottaa olevan vähintäänkin kahdenlaisia vaikutuksia.
– Ensinnäkin ne heikentävät Ukrainan neuvotteluasemaa. Jos Macron olisikin sanonut, että Ukrainan alueista ei pitäisi neuvotella, juuri alueita koskeviin neuvotteluihin lähdettäisiin Ukrainan näkökulmasta paremmasta asemasta.
Toinen mahdollinen vaikutus piilee siinä, että tällaiset puheet saattavat kääntää ukrainalaisten yleistä mielipidettä alueluovutusten kannalle.
– Mielipidemittausten perusteella on vaikuttanut siltä, että ukrainalaiset ovat valmiimpia neuvotteluihin, jos kansainvälistä tukea puolustussodankäyntiin ei ole, Karjalainen toteaa.
Salaisia rauhantunnusteluja kulisseissa
Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022. Tällä hetkellä maahantunkeutuja pitää hallussaan noin viidesosaa Ukrainasta.
Valtiotieteiden tohtori, eversti evp. Pekka Visuri näkee Macronin ydinviestiksi sen, että Ukrainan kannattaisi nyt tunnustaa tosiasiallinen rintamatilanne neuvotteluiden pohjaksi.
– Ukrainan presidentti Zelenskyi ei itse asiassa tätä mitenkään edes kiistä, vaan on alkanut puhua aselevon takaavista turvatakuista. Näillä hän viittaa nimenomaan sotilasliitto Natolta ja Yhdysvalloilta hankittaviin turvatakuisiin.
Visurin mukaan varsinaisia neuvotteluja sodan lopettamiseksi ei ole käyty kevään 2022 jälkeen. Eri maiden edustajat ovat lähinnä tunnustelleet osapuolten reaktioita.
– Tuollaiset tunnustelut pidetään aina salassa, mikä on aivan oikein. Myös poliitikkojen julkiset puheet ovat luonteeltaan tunnustelevia. Niillä tutkaillaan reaktioita.
Talvisodan ratkaisumalli entistä todennäköisempi
Ukrainan ja sen tukijoiden ratkottavana on nyt periaatteellinen pulma: pyrkiäkö lopettamaan sota mahdollisimman pian laajempien tuhojen välttämiseksi vai jatkaako taisteluja lisäämällä panostuksia sodankäyntiin. Vastaava asetelma oli myös heti sodan alussa, kun käytiin neuvotteluja aselevosta, Visuri muistuttaa.
– Tuolloin saatiin aikaiseksi sopimusluonnos, mutta lännen johtajien tukemana Ukraina hylkäsi luonnoksen. Taustalla vaikutti Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten lupaus tukea Ukrainaa niin voimakkaasti, että sillä olisi mahdollisuus lyödä venäläiset pois valloitetuilta alueilta.
Nyttemmin usko Ukrainan kykyyn päästä voitolle lännen tuella on selvästi heikentynyt. Näin ollen mahdollisuus suostua aselepoon heikommillakin ehdoilla on noussut voimakkaammin esille.
– Tämä asetelma muistuttaa Suomen tilannetta talvisodan loppuvaiheessa, joten sitä on väläytelty esimerkkinä. Entinen Naton pääsihteeri Stoltenberg viittasi viime syksynä juuri Suomen tilanteeseen maaliskuussa 1940 suositellessaan aseleponeuvottelujen aloittamista, ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pekka Visuri taustoittaa.
Talvisodan päättyessä Suomi luopui kymmenestä prosentista maantieteellistä aluettaan, mutta sai pitää itsenäisyytensä.
Valmistautuuko länsi hylkäämään Ukrainan?
Tilanne rintamalla ei viimeisimpien tietojen valossa ole Ukrainan kannalta hääppöinen: Venäjä on niskan päällä.
– Ukrainan sotilaallinen tilanne heikkenee kaiken aikaa, Visuri sanoo.
Onko Macronin nyt pitämä puhe merkki siitä, että länsi valmistautuu jo luovuttamaan Ukrainan suhteen?
Ei välttämättä, sotatieteiden dosentti ja kriisinhallintaveteraani Ilmari Käihkö vastaa.
– Hyvän strategian perusedellytys on tosiasioiden tunnistaminen. Zelenskyi on itse myöntänyt, ettei Ukraina kykene vapauttamaan sotilaallisin keinoin Venäjän siltä nyt miehittämiä alueita. Ranskan presidentti voi puheessaan viitata yksinkertaisesti tähän.
Uusi Münchenin sopimus tuloillaan?
Entä onko mahdollista, ellei peräti todennäköistä, että länsivallat käyvät jo Ukrainan selän takana Venäjän kanssa neuvotteluja rauhasta?
Käihkön mukaan se on mahdollista, mutta tuskin todennäköistä.
– Ukraina sen sijaan pyrkii saamaan läntisiltä tukijoiltaan tietoa siitä, mitä ne ovat valmiita tekemään tilanteen selvittämiseksi niin sotilaallisen ja taloudellisen tuen kuin Ukrainalle annettavien turvatakuidenkin suhteen. Saatu tai luvassa oleva tuki luo sitten reunaehtoja Ukrainan mahdollisuuksille joko jatkaa sotaa tai päättää se.
Münchenin sopimus oli vuonna 1938 Euroopan suurvaltojen neuvottelema sopimus, jossa sallittiin Tšekkoslovakian saksankielisten sudeettialueiden liittäminen Saksaan. Toistaako historia taas kerran itseään – eli ollaanko Eurooppaan nyt synnyttämässä uutta Münchenin sopimusta, mikäli Ukraina joutuu luopumaan Venäjän siltä anastamista alueista?
Aika näyttää, dosentti Käihkö muotoilee.
– Historialliset vertaukset ovat yleisesti ottaen aina ongelmallisia, koska tilanteet eivät koskaan ole täysin identtiset. On vaikeaa kuvitella, ettei Ukrainalla Tšekkoslovakian tapaan olisi mitään sananvaltaa mahdollisissa tulevissa rauhanneuvotteluissa. Toisaalta länsimaat voivat itse vaikuttaa rauhansopimuksen sisältöön ja pitävyyteen – jos tahtovat.
Ukrainalla ja Venäjällä on keskinäinen rajasopimus, joka astui voimaan vuonna 2004. Venäjän puolelta sopimuksen neuvotteli ja ratifioi henkilökohtaisesti federaation nykyinen presidentti ja entinen pääministeri Vladimir Vladimirovitš Putin.
Painetta rauhaan kasvattaa myös Yhdysvaltain pian uudelleen valtaan nouseva presidentti Donald Trump. Näin hän kommentoi sotaa pian valintansa jälkeen:
