25-vuotias Omar oli temperamenttinen ja herkkä lapsi. Hän ei aina osannut hillitä itseään. Omarin mukaan päiväkodin ja koulun työntekijöiden asenteet vaikuttivat siihen, miten hänet kohdattiin.
Omar kertoo joutuneensa rasismin kohteeksi varhaislapsuudesta alkaen. Hän on syntynyt ja kasvanut Helsingissä, mutta hänen vanhempansa ovat lähtöisin Somaliasta.
Omarilla oli puhumisen kanssa haasteita päiväkoti-iässä. Hän ei osannut ilmaista itseään verbaalisesti millään kielellä.
Tämä vaikeutti sosiaalista kanssakäymistä, ja saattoi aiheuttaa konflikteja muiden lasten kanssa.
– Riitatilanteissa minusta tehtiin aina syyllinen. Kukaan ei halunnut ymmärtää minua. He ajattelivat, että käytökseni johtui perhetaustastani, Omar arvelee.
Hän esiintyy jutussa keksityllä nimellä, koska hän pelkää asiasta puhumisen altistavan hänet rasistiselle vihalle.
Omar ei saanut apua oppimisvaikeuksiin
Alakoulussa Omarin tilanne vain paheni. Erityisesti uskonnon ja historian tunnit jäivät mieleen.
– Historian opettaja kertoi rasistisia vitsejä ja puhui halventavasti joistain kansalaisuuksista. Kukaan ei sanonut hänelle vastaan. Se raivostutti minua.
Huono kohtelu laski Omarin motivaatiota opiskeluun. Hän alkoi ajatella olevansa huonompi kuin muut.
Aikuistuttuaan Omar on tunnistanut itsessään tarkkaavaisuushäiriö ADHD:n piirteitä. Hänellä ei ole virallista diagnoosia.
Omar kokee, että hän olisi tarvinnut tukea pärjätäkseen koulunkäynnissä. Kukaan ei hänen mukaansa tarjonnut apua.
– Opettajat vähättelivät älykkyyttäni. He ajattelivat, että en pysty keskittymään tai oppimaan, koska olen tummaihoinen. Tämä oli selvästi rasistista, Omar tulkitsee kokemaansa.
Myös toiset lapset kiusasivat Omaria päiväkodista aina peruskoulun loppuun saakka. Kiusaajat pilkkasivat Omarin ulkonäköä, persoonaa ja perhettä. Hänet jätettiin yksin.
Pahimpana hän muistaa tilanteen ensimmäiseltä luokalta, kun suuri joukko lapsia kerääntyi hänen ympärilleen härnäämään. Omar uskoo olleensa helppo kohde kiusaajille, koska hän ei osannut puolustautua.
– Makasin maassa ja itkin.
Hiuksiin koskeminen voi loukata
Helsingin varhaiskasvatuksen ammattilaiset myöntävät, että nollatoleranssista huolimatta rasismia tulee vastaan toistuvasti.
– Päiväkoti- ja koulumaailma heijastavat koko yhteiskuntaa, jossa on rasismia. Emme voi kiistää sitä, mutta me voimme olla purkamassa niitä valtarakenteita, jotka ylläpitävät rasismia, varhaiskasvatuksen opettaja Niina Lisma päiväkoti Korallista toteaa.
Lisman mukaan rasismi on joskus tahallista loukkaamista, mutta useimmiten tahatonta ja ajattelemattomuudesta johtuvaa.
Niin sanottu mikroaggressio voi ilmetä arjessa pieninä kommentteina ja tekoina, jotka ylläpitävät syrjiviä stereotypioita tai aiheuttavat lapselle ulkopuolisuuden tunteen.
Näin voi käydä, jos esimerkiksi sanoo lapsen nimen toistuvasti väärin tai kutsuu lasta vaikka kikkarapääksi ja koskee hiuksiin ilman lupaa.
Vuosaarelaisen päiväkoti Korallin johtajan Marianne Tiusasen mukaan antirasismi eli aktiivinen toiminta rasismia vastaan on keskeinen osa Helsingin päiväkotien arvomaailmaa.
Kuuntele audiosta, mitä varhaiskasvatuksen ammattilaiset ajattelevat rasismista päiväkodeissa.
Esimerkiksi sijaisia palkatessa voi Tiusasen mukaan olla haastavaa varmistua siitä, että he osaavat toimia kaikissa tilanteissa oikein.
Opettelemista on muun muassa siinä, että ihmiset kohdataan yksilöinä eikä minkään kulttuurin edustajina.
– Virheistä opitaan. Toivon, että vanhemmat ja lapset kertovat heti, jos joku asia on tuntunut pahalta tai rasistiselta, Tiusanen sanoo.
Syrjintä voi vaikuttaa koulumenestykseen
Lukuisat tutkimukset kertovat syrjinnän ja rasismin olevan vähemmistöön kuuluvien lasten arkea päiväkodeissa ja kouluissa.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta lähtien. Rasistisesti käyttäytyivät toiset oppilaat, opettajat ja koulun muu henkilökunta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan ulkomaalaistaustaiset lapset ilmoittivat suomalaistaustaisia yleisemmin, että joku koulun opettajista tai muista aikuisista oli kiusannut häntä lukuvuoden aikana.
Uusimman Pisa-raportin mukaan ensimmäisen polven maahanmuuttajataustaiset oppilaat tuntevat selkeästi muita vähemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta kouluyhteisöön. He kokevat kiusaamista koulussa muita enemmän.
Pisa-raportin mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen on keskimäärin muita heikompaa.
Tampereen yliopiston tutkija Faruk Nazeri tutkii väitöskirjassaan ulkomaalaistaustaisten oppilaiden osaamistuloksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä.
Hänen mukaansa on selvää, että syrjintä ja ulkopuolisuuden tunne voivat heikentää oppimista.
– Yhteenkuuluvuuden tunne vaikuttaa siihen, että ihminen haluaa olla aktiivinen toimija. Tämä voi vaikuttaa motivaatioon oppia ja näyttää, että haluaa oppia. Se vaikuttaa oppimiseen, Nazeri toteaa.
Omar kärsii yhä kokemastaan
Rasismi ja kiusaaminen jättivät Omariin jälkensä.
Lukiossa hän ei enää edes yrittänyt päästä mukaan muiden nuorten porukoihin. Hän alkoi vältellä sosiaalisia kontakteja ja vetäytyi omaan maailmaansa.
Omar kertoo kamppailevansa edelleen mielen hyvinvoinnin kanssa, vaikka hän on löytänyt ystäviä ja iloa tuovia harrastuksia.
– Minulla on vaikeuksia luottaa ihmisiin ja ymmärtää sosiaalisia tilanteita.
Omar uskoo, että monet hänen kohtaamansa vaikeudet olisi voitu välttää, jos hän olisi saanut lapsena oikeanlaista tukea.
Nykyään hän työskentelee päiväkodissa ja tekee päivittäin töitä sen eteen, että jokainen lapsi tulee hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään.
Omarin mielestä monissa päiväkodeissa on yhä epäasiallista ja rasistista käytöstä lapsia sekä heidän vanhempiaan kohtaan.
– On tärkeää, että opettajat ja kasvattajat ymmärtävät, miten heidän asenteensa ja toimintansa vaikuttavat lapsiin.
Jos kohtaat rasistista syrjintää, voit ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon. Yhdenvertaisuusvaltuutetun asiakaspalvelu. Jos olet joutunut rasistisen rikoksen kohteeksi, ole yhteydessä poliisiin.