Asiantuntijat kritisoivat sitä, että kouluissa ja oppilaitoksissa ei kerrota hedelmällisyydestä riittävästi ja tasalaatuisesti.
Hedelmällisyyden lasku tulee monelle nuorelle yllätyksenä.
Esimerkiksi pohjoismaisten lapsettomuusjärjestöjen mukaan pohjoismaisista nuorista vain 12 prosenttia on tietoisia siitä, että hedelmällisyys laskee iän myötä.
Yhtenä syynä tähän on esitetty sitä, että koulussa ei käsitellä hedelmällisyystietoutta samalla tavalla kuin ehkäisy- ja seksitautineuvontaa.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuspäällikön Reija Klemetin mukaan ongelmana on ollut aiheen puuttuminen opetus- ja oppimateriaaleista.
– Toivoisin, että maininta hedelmällisyydestä ja sen iänmukaisesta vaihtelusta olisi kaikissa ihmisen lisääntymistä, seksuaalisuutta tai ehkäisyä käsittelevissä oppimateriaaleissa. Eli vaikka opettaja ei sitä ottaisi esille, se olisi kuitenkin siellä luettavissa. Silloin ei muodostuisi ongelmaksi se, että sitä ei käsiteltäisi tunneilla, Klemetti perustelee.
Yhtä asiaa hän toivoo yli kaiken:
– Että kenenkään lasten saaminen ei olisi tietämättömyydestä kiinni.
Opettajilla on pedagoginen vapaus toteuttaa opetusta. Se tarkoittaa sitä, että opettaja voi tarttua teemoihin, joiden kokee olevan tärkeitä käydä läpi, sanoo Opetushallituksen asiantuntija Mirka Råback.
Tämä on ongelmallista, sanoo Väestöliiton nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin asiantuntija Outi Danielsson.
Puutteita on jo luokanopettajien koulutuksessa.
– Opettajat pääsääntöisesti kokevat, etteivät ole saaneet omassa koulutuksessaan riittävää koulutusta seksuaalikasvattamiseen, Danielsson sanoo.
Tiedonpuute yksi tulppa syntyvyydessä?
Asia nousi esiin, kun Suomessa alettiin etsiä keinoja kääntää ennätyksellisen alhaista syntyvyyttä kasvuun.
Viime vuonna Suomessa syntyi vähiten vauvoja sitten vuoden 1836.
Lasten saamisen siirtäminen johtaa monilla siihen, ettei kaikkia haluttuja lapsia synny.
Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch on listannut 20 ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Hän on myös tuonut esiin asioita, jotka saattavat olla yhteydessä syntyvyyden laskuun Suomessa. Niistä yksi on heikot tiedot hedelmällisyydestä.
Alan opettajat suuntaavat katsetta opetussuunnitelmaan
Lisääntymisoppia käsitellään kouluissa osana terveystietoa ja biologiaa.
Opetushallituksen Råbackin mielestä yläkoulun terveystiedon oppikirjassa on jo hyvin tietoa hedelmällisyydestä. Opettajilta on kuitenkin tullut viestiä, että terveystiedon tuntien määrä tuntuu pieneltä.
Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n pedagoginen asiantuntija Anna Haapalainen kääntäisi katseensa opetushallitukseen ja opetussuunnitelmaan.
– Opetussuunnitelma määrittelee opetusta, mutta Suomessa raami on melko löyhä. Siellä ei esimerkiksi ole mainittu hedelmällisyyskasvatusta. Siellä puhutaan seksuaaliterveydestä, mutta esimerkiksi ei ole välttämättä mainittu edes lisääntymisterveys-termiä.
Haapalainen sanoo, että oppikirjat tehdään opetussuunnitelman mukaisesti. Jos asia mainitaan opetussuunnitelmassa selkeästi, se tulee myös osaksi kirjaa.
– Ja kun se on kirjassa, on todennäköisempää, että se tulee myös opetuksessa esille, hän toteaa.
Väestöliiton Danielssonin mukaan nuoret saavat enemmän kannustusta esimerkiksi hyvän koulutuksen hankkimiseen ja vakaan taloudellisen aseman saavuttamiseen.
– Siinä voi syntyä sellainen ajatusvääristymä, että kunhan nyt suojaudun seksitaudeilta, niin hedelmällisyys säilyy nelikymppiseksi asti. Pitäisi ääneen tuoda tietoa siitä, miten ja milloin hedelmällisyys lähtee huononemaan, Danielsson sanoo.
Nuoret haluavat hedelmällisyysoppia, eivät painostusta
Yläkoulu- ja lukioikäisten hedelmällisyystietämystä on Suomessa selvitetty kouluterveyskyselyssä viimeksi vuonna 2015.
Silloin 40 prosenttia peruskoululaisista ei tiennyt, että raskaaksi tuleminen vaikeutuu 35 ikävuoden jälkeen, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetti.
Yliopisto-opiskelijoille tehdyssä ryhmähaastattelututkimuksessa opiskelijat taas kertoivat kokevansa mallin olevan sellainen, että ensin opiskellaan ja lapset ehtii hankkia myöhemminkin.
– Se on oikeastaan minun ja minua edeltävien sukupolvien syy. Mehän opetimme nuorille sen, että käyttäkää ehkäisyä ja hankkikaa lapset ”sitten kun”. Nyt saadaan sitä, mitä tilattiin, Klemetti toteaa.
Hänen mukaansa nuoret haluaisivat hedelmällisyysneuvontaa, ja sen pitäisi nuorten mielestä olla osa perusterveydenhuollon terveystarkastuksia ja perusopetusta. Nuoret eivät halua ”paasausta” tai painostusta.
Myös oma elämänvaihe vaikuttaa ajatuksiin.
– Jos ajatellaan kasiluokkalaista nuorta, ajankohtaista voivat olla ensimmäiset seurustelut ja seksikokeilut. Lapsen saaminen on siinä vaiheessa kaukainen ajatus, Danielsson sanoo.
