Äänekoskelaisen Rasmus Hannukaisen, 23, kaulaa koristaa kaksi mitalia: yksi pronssinen ja yksi kultainen. Toissa vuonna saatu pronssi kirkastui kullaksi viime vuonna soveltavan jalkapallon SM-turnauksessa Jyväskylän JJK:n ja Äänekosken Huiman yhteisjoukkueessa.
Suomen mestaruus on hieno saavutus kuulovammaiselle nuorelle miehelle, joka on rakastanut jalkapalloa pienestä saakka, mutta päässyt hiomaan taitojaan omassa joukkueessa vasta kolme vuotta.
Äänekosken Huima perusti soveltavan jalkapallon Huimarit-ryhmän keväällä 2021 Paralympiakomitean starttirahan turvin. Ryhmään kuuluu 15 eri-ikäistä ja eri tavoin toimintarajoitteista ihmistä, joita yhdistää halu pelata jalkapalloa.
Iso osa vammaisista jää edelleen vaille toivomaansa liikuntaharrastusta.
Viime vuonna lähes puolet vastasi ”Ei”, kun heiltä kysyttiin, toteutuuko oikeus liikuntaan ja urheiluun heidän arjessaan. Tilanne ei siis ole vieläkään hyvä, vaikka sen parantamisen eteen on tehty Suomessa töitä.
Paralympiakomitea ja liikunnan aluejärjestöt ovat nyt jo kolmen vuoden ajan kannustaneet seuroja ja yhdistyksiä järjestämään toimintarajoitteisille soveltavaa liikuntaa Avoimet ovet -hankkeessa.
Soveltavan liikunnan kehittäjä Mira Autio Keski-Suomen Liikunnan aluejärjestöstä KESLIstä toivoo seuroilta lisää rohkeutta.
– Soveltavan liikunnan ohjaaminen ole mitään sen kummempaa kuin hyvää liikunnan ohjaamista, hän toteaa.
Autio tähdentää, että kyse ei ole terapiasta eikä kuntoutuksesta vaan harrastustoiminnasta.
– Siitä, että ihmisillä on vapaus valita, mitä he haluavat harrastaa. Ettei tarjolla ole vain tuolijumppaa tai vesijumppaa vaan vaikka trial-pyöräilyä, jos se kiinnostaa.
Kuuntele tästä Mira Aution perustelut, miksi liikunta pitäisi mahdollistaa kaikille.
Äänekosken Huiman harrastusvalikoimaan soveltavan liikunnan toi Huimareiden joukkueenjohtaja Kati Tuovinen, joka on omien poikiensa kautta ollut seura-aktiivi Huimassa jo pitkään.
Tuovinen halusi heti lähteä mukaan, kun kuuli Avoimet ovet -hankkeesta talvella 2021.
– Yhdenvertaisuus on omaa sydäntä lähellä, ja se, että jalkapallo kuuluu kaikille, Tuovinen toteaa.
Äänekoskella asiat etenivät rivakasti, sillä Huimareiden ensimmäiset harjoitukset pidettiin jo vuoden 2021 toukokuussa. Kati Tuovinen joutui aluksi myös valmennusvastuuseen, mutta nyt joukkueella on neljä vuorottelevaa valmentajaa.
– Silloin se ei kuormita hirveästi ketään, ja tämä sujuu tosi hyvin, Tuovinen kehuu.
Kati Tuovinen kannustaa muitakin urheiluseuroja mahdollistamaan harrastamisen kaikenlaisille liikkujille. Työ antaa paljon enemmän kuin ottaa ja on merkityksellistä, hän sanoo.
Tuovinen on samaa mieltä kuin Mira Autio siitä, että soveltava liikunta ei vaadi erityistaitoja – ainoastaan lajituntemusta.
– Tähän pystyy kuka vain, Tuovinen vakuuttaa.
Viime vuonna Kati Tuovinen sai Keski-Suomen Urheilugaalassa Vuoden 2022 nuorisourheilun vetäjä -palkinnon. Yhtenä palkitsemisperusteena oli hänen toimintansa Huimareiden hyväksi.
Raha on tärkeä kannustin liikunnan yhdenvertaisuuden lisäämisessä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuodesta 2016 lähtien edellyttänyt yleisavustusta hakevilta liikuntaa edistäviltä järjestöiltä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Suunnitelmiin voi sisällyttää myös muun muassa soveltavan liikunnan ja paraurheilun.
Nykyisin kaikilla järjestöillä on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, kertoo kulttuuriasiainneuvos Satu Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
– Osalla järjestöistä on jo todella hienojakin suunnitelmia, Heikkinen kehuu.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman vaikutus avustuksen määrään on plus-miinus kolme prosenttia.
Avustusten lisäksi tärkeää olisi pitää harrastuksen hinta, kuten tilavuokrat, kohtuullisena, sanoo seurakehittäjä Nina Peltonen Paralympiakomiteasta. Hän toteaa, että aikuiset vammaiset ovat yleensä pienituloisia eläkeläisiä tai osatyökykyisiä.
Esimerkiksi Äänekosken kaupunki ei peri Huimareilta tila- tai kenttävuokraa. Pelaajat maksavat seuralle 20 euron kausimaksun kesällä ja talvella.
Huimareiden harjoitusten seuraaminen saa ajattelemaan, että soveltava liikunta on vähän myös terapiaa – myös katsojalle.
Kaikki ovat hyvällä tuulella, ja vaikka kentällä on monentasoista palloilijaa, kaikki pääsevät pelaamaan.
– Oli hyvä harjoitus, hikinen ja kova, Rasmus viittoo treenien jälkeen hikeä pyyhkien.
SM-kisoihin valmistautuva maalitykki syötti palloa auliisti joukkuetovereille, mutta teki itsekin pari, kolme maalia.
– Kaverit syötti hyvin, hän kiittelee.
Ehkä Huimareiden henkeä voisi soveltaa liikunnan kentälle laajemminkin.
Kuuntele tästä Suomen Paralympiakomitean seurakehittäjä Nina Peltosen ajatuksia siitä, millä tavoin soveltavaa liikuntaa voitaisiin tarjota.