Vantaa 17. marraskuuta 2022, kello 3.32.
Mies katsoo ulos asuntonsa ikkunasta. Hänen silmiensä alla tuntematon mies tappaa postinkantajan.
Yksikään valvontakamera ei myöhemmin paljasta, minne tekijä poistui tiheään asutusta Vantaan Myyrmäestä. Syy voi olla se, että mies ei koskaan poistunut.
– Uskon, että ratkaisu löytyy tuosta talosta tai taloryhmästä, sanoo kriminologi David Wilson.
Yle pyysi Wilsonia arvioimaan rikoksen tekotavan ja rikospaikkakäyttäytymisen pohjalta, mitä Myyrmäen postinkantajan murhaajasta voi päätellä. Taustatiedot ilmenevät esitutkinta-aineistosta, jonka Yle hankki tietopyynnöllä.
Wilsonin arviot muistuttavat rikoksentekijän profilointia, mutta varsinaisesta profiilista ei silti ole kyse. Wilson tutustui tausta-aineistoon ja kertoi näkemyksensä Ylelle puhelimitse.
Ylen tiedossa on useita henkilöitä, joita poliisi on epäillyt rikoksesta. Tietoa epäillyistä ei annettu Wilsonille ennen kuin hän oli kertonut näkemyksensä tekijästä.
Wilsonin ”profiili” tuntemattomasta murhaajasta sopii erityisen hyvin yhteen nuoreen mieheen, jota keskusrikospoliisi on epäillyt murhasta. Ketään ei silti ole todistettu syylliseksi rikokseen.
Murhaaja saattoi tunnistaa uhrinsa
Kello on kolme aamuyöllä. Silminnäkijä huomaa, että kerrostaloyhtiön pihassa osoitteessa Myyrmäentie 6 liikkuu tuntematon mies.
Puoli tuntia myöhemmin talon asukas katsoo ulos ikkunasta. Pihassa on tummiin pukeutunut mies, joka asukkaan mielestä liikehtii levottomasti.
Pihaan saapuu postinkantaja. Hän on 24-vuotias nainen, joka jakaa alueella sanomalehtiä. Hänen kotinsa sijaitsee yli kymmenen kilometrin päässä Myyrmäestä.
Muutama minuutti tämän jälkeen tapahtuu henkirikos, joka on vielä kaksi vuotta myöhemmin selvittämättä. Tunsiko tekijä uhrinsa? Poliisi uskoo, että ei.
Esitutkinnassa uhrin taustasta ei ole löytynyt mitään sellaista, minkä perusteella joku olisi halunnut tehdä naiselle väkivaltaa. Poliisin mukaan vaikuttaa siltä, että postinkantaja on valikoitunut uhriksi satunnaisesti.
David Wilson kuitenkin muistuttaa, että satunnaisuus on suhteellista, etenkin jos puhutaan mielenterveysongelmaisista henkirikoksentekijöistä.
– Tekijä ei ehkä varsinaisesti tuntenut postinkantajaa, mutta tekijä on saattanut olla aiemmin tekemisissä hänen kanssaan, Wilson sanoo.
Postinkantaja on yksinkertaisesti saattanut jakaa hänelle postia tai tervehtiä pihassa iloisesti.
– Valitettavasti olen nähnyt tämän aiemminkin. Yksinkertaiset kohteliaisuudet voivat ajan myötä luoda mielenterveysongelmaiselle henkilölle tunteen läheisyydestä, vaikka todellisuudessa mitään läheisyyttä ei ole.
Eniten tietoa tutkittavasta rikoksesta on keskusrikospoliisilla, mutta se ei tutkinnallisista syistä halua paljastaa kaikkea julkisuuteen. Kuitenkin myös KRP:ssä uskotaan, ettei tekijä ole ollut paikalla täysin sattumalta.
– Ajatuksemme on, että tekijällä on hyvin mahdollisesti jokin kytkös tapahtumapaikkaan, sanoo tutkinnanjohtaja Olli Töyräs.
– On ollut tulossa tai menossa johonkin lähialueelle.
Tekijän ensimmäinen henkirikos
Asukas näkee ikkunastaan, kuinka postinkantaja astuu sisään D-rappuun. Pihassa liikkuva mies menee ulos jääneen postikärryn luo ja alkaa penkoa sitä.
Kun postinkantaja tulee ulos, mies juoksee hänen luokseen ja hyökkää hänen kimppuunsa. Todistaja soittaa hätäkeskukseen kello 3.32.
Pian hän näkee, kuinka hyökkääjä alkaa raahata postinkantajaa kainaloista. Tekijä raahaa uhriaan muutaman metrin ja jättää tämän makaamaan vesilätäkköön.
– Tekijä on nuori mies, joka ei ole tappanut aiemmin. Hänellä on kuitenkin ollut valmius käyttää väkivaltaa tietyissä tilanteissa, Wilson arvioi.
Wilsonin arvio on, että Myyrmäen murhaaja on kokematon ainakin henkirikoksen tekijänä.
Hänen mielestään uhrin siirtäminen voi olla kömpelö yritys peitellä tekoa. Tekijä saattoi ajatella piilottavansa ruumiin mutta totesi sen nopeasti mahdottomaksi. Teko kuitenkin jatkui vielä.
Todistaja näkee, että lätäkössä makaava postinkantaja liikkuu. Mies palaa hänen luokseen ja istuu hänen päälleen.
Samassa läheisen roskakatoksen luo ilmestyy uusi ihmishahmo. Murhaaja näkee hänet, nousee ja lähtee juoksemaan kohti Louhelan rautatieasemaa, joka on 350 metrin päässä.
Todistaja näkee miehen kädessä putkimaisen esineen.
Uhrin päälle istuminen voi sekin Wilsonin mielestä viitata aiemmin mainittuun läheisyyskuvitelmaan.
Tekijä ei tiennyt tai välittänyt siitä, että häneen tai uhriin voi jäädä rikosteknisiä todisteita kuten kuituja ja dna:ta. Toisaalta tekijä oli riittävän fiksu ottamaan tekovälineen mukaansa.
Myös tekovälineestä ja tekotavasta voi tehdä päätelmiä. Wilson uskoo, että tekijä on ottanut tekovälineen jostakin rikospaikan läheltä. Myös keskusrikospoliisi pitää tätä mahdollisena.
Myös tekotavan yksityiskohdat ovat olennaisia, sillä niistä voi tehdä johtopäätöksiä tekijästä, tämän mielentilasta ja ehkä suhteesta uhriin.
Myöhemmin tutkinnassa selviää, että väkivalta on ollut erittäin rajua. Tekijä on käyttänyt tylppää esinettä, jonka avulla hän on murtanut uhrin kallon useasta kohtaa. Verta on vuotanut paljon.
Väkivalta on kestänyt kahdeksan minuuttia.
Silmitön väkivalta voi viitata tekijän mielenterveysongelmiin mutta myös siihen, että tekijällä on jonkinlainen (kuviteltu) suhde uhriin. Kyse voi olla myös molemmista.
Yle kävi tätä juttua varten läpi kymmenen vuoden ajalta väkivaltarikoksia, joissa uhrina on ollut postinkantaja. Selvityksessä löytyi useita tällaisia tekoja, mutta yhdestäkään ei noussut esiin erityisesti Myyrmäen murhaan viittaavia piirteitä.
Poliisi on esitutkinnassa epäillyt murhasta useita eri miehiä. Yksi epäillyistä johdatti poliisin jäljille, jotka johtavat nuoreen mielenterveysongelmaiseen mieheen.
Hän sopii Wilsonin luonnostelemaan profiiliin tuntemattomasta tekijästä.
Verta takin hihassa
Vähän ennen henkirikosta yhdestä talon asunnoista poistui kolmikymppinen mies, joka oleskeli asunnossa muttei asunut siellä virallisesti. Hän oli puhelimitse sopinut tapaamisen pihalle toisen miehen kanssa.
Kun ensimmäistä miestä kuulusteltiin todistajana, hän oli pukeutunut samantapaisesti kuin pihassa nähty tuntematon tekijä. Miehen takin hihansuussa näytti olevan verta.
Miehen mukaan veri oli hänen omasta nenästään, mutta rikostutkijan mielestä jäljet näyttivät pikemminkin roiskejäljiltä kuin pyyhkäisyjäljiltä.
Tutkinnassa ilmeni, että mies valehteli poliisille liikkeistään tapahtumayönä. Itä-Uudenmaan poliisi alkoi epäillä häntä murhasta, mutta miehen valehtelu saattoi liittyä siihen, että hänen sopimassaan tapaamisessa tapahtui jotakin muuta laitonta.
Asiakirjoista ei ilmene, saatiinko veritahroista koskaan DNA-näytettä. Rikoskomisario Olli Töyräs ei kommentoi asiaa muutoin kuin toteamalla, että miehen osalta ”asia on hoidossa”.
Asiakirjalähteistä ilmenee, että keskusrikospoliisia on kiinnostanut enemmän se mies, jota hihaverimies tuli yöllä tapaamaan kerrostalon pihaan. Hänestä poliisi vaikenee tyystin.
– Toisesta miehestä en kommentoi, Töyräs sanoo.
Naisia pahoinpidellyt epäilty
Asiakirjalähteiden mukaan poliisi sai selville miehen henkilöllisyyden. Kaksikymppisellä miehellä on pitkä historia naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Poliisi selvitti rekistereistään, että mies on aiemmin kärsinyt psykooseista ja vainoharhoista. Tapahtuma-aikaan hänen mielenterveytensä oli entisestään huonontunut.
Miehellä ei ollut vakituista osoitetta, mutta hän oli aiemmin oleskellut Vantaalla sijaitsevassa asunnossa ja oli käynyt siellä vain vähän ennen tekoa.
Wilsonin hahmottelemaan tekijäprofiiliin mies sopii, mutta se ei ole näyttöä rikosasiassa. Toistaiseksi poliisilla ei ole kenestäkään sellaista näyttöä, joka mahdollistaisi pidätyksen tai vangitsemisen.
