Maailmallakin harvinainen revontulien SDI-mittausasema on jo asennettu Kittilän Aakenukselle sekä Ruotsin Abiskoon. Utsjoen Kevolla asema toimii tammikuun aikana.
Revontulien vaikutuksesta esimerkiksi tietoliikennesatelliitteihin saadaan yhä tarkempaa tietoa. Oulun yliopiston tutkijoilla on nyt käytettävissä maailmallakin harvinainen revontulien SDI-mittalaite.
Mittausasema on jo asennettu Kittilän Aakenukselle. Utsjoen Kevolla asema pyritään ottamaan käyttöön tammikuun aikana.
Lisäksi yksi revontulien liikkeitä seuraava optinen mittalaite tutkii jo avaruutta Ruotsin Abiskossa.
SDI-laite (scanning doppler imagers) mittaa revontulien sekä ilmahehkun vihreää ja punaista valoa. Vihreät revontulet ovat noin 110–150 kilometrin korkeudella maanpinnasta ja punaiset noin 220–250 kilometrin korkeudella.
Värejä analysoimalla tutkijat saavat selville myös ilmakehän lämpötilan ja tuulen nopeuden revontulien esiintymiskorkeudella.
Tiedoilla on merkitystä siksi, että revontuliin liittyvä hiukkassade ja sähkövirrat aiheuttavat yläilmakehän lämpenemistä ja laajenemista ylöspäin yli 100 km korkeuksilla. Tämä voi jarruttaa matalilla kiertoradoilla lentäviä satelliitteja ja laskea niiden korkeutta, kertoo avaruusfysiikan ja tähtitieteen tutkimusyksikköä johtava professori Anita Aikio.
– Aurinkomyrskyjen aikana satelliitti saattaa nopeastikin menettää korkeutta. Joskus jopa joitain satelliitteja on täysin kadotettu, kun ne eivät ole siellä, missä niiden oletettiin olevan. Satelliitit tulevat myös nopeammin alas ja niiden elinaika lyhenee.
Suurin osa tiede-, sotilas- ja kaukokartoitussatelliiteista sekä tuhansia Starlink-tietoliikennesatelliitteja liikkuu juuri matalilla, noin 500 kilometrin korkeudessa olevilla kiertoradoilla.
Satelliitit voivat myös vaurioitua hiukkassateessa. Raju aurinkomyrsky on huomioitava myös avaruuslentojen ja lentoliikenteen kohdalla.
Pohjoiseen on tulossa muitakin tutkia
SDI-mittausasemilla voidaan tarkkailla taivasta laajalla, jopa tuhannen kilometrin alueelta. Nyt tutkijat pystyvät seuraamaan mistä ja mihin revontulikaari liikkuu ja määrittämään tuulien tarkat nopeudet.
– Erityisesti se syy, minkä takia nämä instrumentit on tuotu tänne Pohjois-Skandinaviaan on se, että samalle alueelle tulee myös EISCAT3D-revontulitutka, joka tekee aivan ainutlaatuisia mittauksia yläilmakehästä.
Oulun yliopiston käyttämät mittalaitteet on suunniteltu ja rakennettu Alaskan yliopistossa. Sodankylän geofysiikan observatorio on auttanut asemien sijoittamisessa ja niiden pystyttämisessä.
Revontulien aktiivisuus on nyt ja lähivuosina runsasta.
