Romanikulttuurissa on tapahtunut muutos, joka näkyy nyt väkivallantekoina – selvitimme, mistä on kyse | Kotimaa

Jo ennen kuin Teresa syntyi, oli määrätty, missä hän voi elämänsä aikana asua.

Teresa on romaninainen, jonka suku oli vuodattanut historiassa toisen romanisuvun verta. Sen jälkeen samoille seuduille meneminen on ollut kiellettyä.

Kyse on vuosisatoja vanhasta romanikulttuuriin kuuluvasta perinteestä, väistämisvelvollisuudesta. Ylen haastattelemat useat romanit ja romanijärjestöjen edustajat kertovat, että sen avulla suvut ovat välttäneet verenvuodatuksen.

Viimeisen vuoden aikana julkisuudessa on ollut useita romanien välisiä julkisilla paikoilla tapahtuneita väkivaltaisuuksia. Ylen tiedossa on ainakin kuusi tällaista tapausta.

Väkivaltatapauksissa voidaan romaniyhteisön pienen koon perusteella puhua jo ilmiöstä. Näin sanoo Suomen romanifoorumin väkivalta- ja rikostyön koordinaattori Miska Nyman.

– Mielestäni asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, että niihin voidaan oikeasti vaikuttaa. Jos aina ajatellaan, että tämä oli vain sattumaa, asiat eivät välttämättä siitä miksikään muutu.

Tässä jutussa pohditaan, että voivatko tietyt romanikulttuurin perinteet olla yhtenä taustavaikuttajana teoissa.

Väkivalta on romaneille vaikea aihe. Tapakulttuurin vaaliminen sisäisenä tietona on myös ollut romanien selviytymiskeino syrjintää vastaan.

Vähemmistön sisältä nousee viesti: jokin on muuttunut. Kulttuuri ja sen perinteet ovat muuttaneet suuntaa.

– Ennen vanhaan mustalaismies ei hakenut kunniaa pahuudella. Nyt arvot ovat menneet sekaisin, Teresa sanoo.

Teresa ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska asia on arkaluontoinen. Hän myös pelkää asiasta kertomisen seurauksia. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Yle selvitti, millaista väkivaltaa romanit käyttävät ja mitkä syyt siihen johtavat.

Romanimiehen ja suvun kunnia on sidoksissa naisen käytökseen.

– Romanityttöä on kasvatettu siihen, että miestä pitää kunnioittaa. Ei saa olla monen miehen nainen, vaan [nainen] kuuluu yhdelle miehelle, Teresa kertoo.

Tampereella Hämeenkadun taposta epäilty mies oli Ylen tietojen mukaan surmatun naisen seurustelukumppani. Mediatietojen mukaan nainen oli turvakodin asiakas, mutta tietoa ei ole vahvistettu Ylelle.

Yhdessä niistä työskentelevä Kirsi kertoo, että romanikulttuurin patriarkaalinen perhekäsitys näkyy usein kontrolloinnin värittämänä raakana kunniaväkivaltana: puukolla raadeltuina hiuksina, vainoamisena ja äidiltään vietyinä lapsina.

– Sana kynityistä hiuksista alkaa kiertää yhteisössä: ”nyt on Mirella huorannut”, Kirsi kertoo.

Kirsi on työskennellyt alalla vuosikymmeniä ja hän on tehnyt työtä romanien parissa. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Hiusten leikkaamisen lisäksi mies saattaa repiä naisen vaatteet, ettei hän voi häväistynä poistua kotoaan hakemaan apua.

Myös Teresa vahvistaa, että hiusten leikkaamista rangaistuksena miehen arvovallan horjuttamisesta tapahtuu. Hänen tiedossaan on useampi tapaus lähivuosilta.

Teresan mukaan romanikulttuurissa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti hyväksytä väkivaltaa.

Romanit itse kuvailevat patriarkaalisuuden tarkoittavan, että mies on perheen pää ja nainen sen sydän.

Teresan mukaan mies käytännössä omistaa naisen.

– Romanimiehillä on niin suuri omistushalu. Jos nuori tyttö ja poika ovat yhdessä vähän aikaa, poika omii tytön eikä tyttö voi erota hänestä ilman pelkoa uhkailusta.

Mies ja miehen suku voivat myös viedä erossa lapset, erityisesti pojat. Kirsi on nähnyt useita tilanteita työssään.

Kolmea turvakotia pääkaupunkiseudulla ylläpitävä Pääkaupungin turvakoti ry järjesti tällä viikolla sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle avoimen tilaisuuden, joka käsitteli romaninaisten kohtaamaa lähisuhdeväkivaltaa.

Vaikka tilaisuuden aihe oli lyöty lukkoon jo vuosi sitten, Tampereen henkirikos teki aiheesta surullisen ajankohtaisen.

Turvakodit eivät tilastoi asiakkaidensa taustoja. Jotain tilanteesta kertoo kuitenkin se, että Pääkaupungin turvakodin toimipisteissä on lähes aina romaninaisia.

Yhdistyksen vastaava sosiaalityöntekijä Jenni Lemercier totesi puheenvuorossaan, että raaka fyysinen väkivalta näkyy romanien joukossa enemmän kuin muissa asiakasryhmissä.

Lemercierin mukaan mies puhdistaa väkivallan käyttämisellä omaa mainettaan.

Turvakotiin hakeutuva romaninainen on usein sietänyt väkivaltaa pitkään. Monesti väkivalta jatkuu, vaikka parisuhde päättyy.

Kuuntele Uutispodcastin jakso romaninaisten kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta:

Tilaisuudessa puhunut Romano Mission Katriina Roth totesi, että väkivaltaan turvaudutaan, kun ongelmat kasaantuvat. Romaniyhteisössä näkyvät päihdeongelmat siinä missä pääväestössäkin.

Rothin mukaan naisten kokema väkivalta on muuttunut raaemmaksi. Ilmiö on hänen mukaansa verrattain pieni, mutta näkyvä.

Avun hakemista hankaloittavat pelko omasta ja sukulaisten turvallisuudesta sekä lasten menettämisestä. Tyypillistä on, että riidat pyritään selvittämään oman suvun kesken.

Väistämisvelvollisuus taas rajoittaa esimerkiksi naisen sijoittamista turvakotiin.

Teresan mukaan melkein jokaisessa romanisuvussa on jokin selvittämätön riita toisen suvun kanssa.

– Minulle kerrottiin jo lapsena, mitä sukuja pitää välttää.

Hänen mukaansa väistämisvelvollisuus ei katoa, vaikka ihminen irtautuisi romanikulttuurista ja eläisi osana valtaväestöä. Aina on riski, että joku tunnistaa ja siitä kehittyy riita.

– Jos minua ei tavoiteta, soitetaan sukulaiselle ja sanotaan, että tämän ihmisen pitää lähteä. On ollut tosi vaikea löytää paikkakuntaa, mihin saan muuttaa.

Teresa sanoo, ettei hän voi teeskennellä vihaavansa vuosikymmenten takaisia omaistensa murhaajia ja tappajia.

Teresa on huomannut, että monet yhdistysten ja seurakuntien viroissa olevat romanit ovat alkaneet määrätä omavaltaisesti, ketkä ovat tervetulleita asumaan minnekin.

– Tämä on yksi syy romaninaisten vaikeuksiin löytää asuinpaikka.

Romano Mission toiminnanjohtaja Mertsi Ärling tunnistaa ilmiön. Hän pitää tällaista toimintaa ”lain ottamista lainvastaisesti omiin käsiin”.

Suomen Romaniyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Päivi Majaniemen mukaan ilmiö näkyy jopa taloyhtiöiden tasolla.

– Se kertoo siitä, että vanhan kulttuurin hienoja ja perusteltuja tapoja on alettu muokata vallankäytön välineiksi ja osin myös luomaan uudenlaista väkivallan ja uhkailun kulttuuria, jolla oikeutetaan väkivaltaa.

Majaniemen mukaan käytös liittyy huono-osaisuuteen ja ylisukupolviseen päihteiden ja rikollisuuden kierteeseen. Taustalla voi olla toisaalta halu estää huono-osaisuuden leviäminen omaan pihapiiriin.

Suomen romanifoorumin väkivalta- ja rikostyön koordinaattori Miska Nyman pitää tärkeänä, että väkivallasta romaniyhteisössä puhutaan avoimesti.

– On turha lähteä väittämään, että näitä tapauksia ei olisi ollut. Kaikki näkevät sen omin silmin.

Nymanin mukaan yhteisössä väkivalta on edelleen selkeästi yleisintä miesten välillä, vaikka tuoreissa paljon julkisuutta saaneissa tapauksissa väkivallan kohteena ovat olleet naiset.

– Jos tämä alkaa tuohon suuntaan menemään pahemmin, niin tämä kulttuuri saattaa olla ihan just tiensä päässä. Nämä ovat vakavia juttuja.

Kunniakulttuuri on perustunut vanhempien ihmisten kunnioittamiseen ja lähipiirin hyvinvoinnista huolehtimiseen. Nymanin mielestä käsitys kunniasta on nyt siirtynyt perheestä jokaisen omaan kunniaan.

– Omien kasvojen menettämisen pelko on se, että sitten minun kunniani menee. Sen eteen ollaan valmiita tekemään ihan käsittämättömän tyhmiä juttuja.

Nymanin mukaan ongelman taustalla on osaltaan se, että yhteisön sosiaalinen kontrolli ei ole yhtä tiukka kuin ennen.

– Suurimmalla osalla menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta yksi osa on jäämässä jalkoihin. Kun auktoriteetti puuttuu tältä porukalta, kaikki on tavallaan sallittua.

Ylen haastattelemat romanijärjestöt tuomitsevat kaiken väkivallan. Tapaukset ovat herättäneet suurta surua romanien keskuudessa.

– Mikään teko ei oikeuta riistämään toiselta henkeä. Jokaisen elämä on tärkeä, Romano Mission toiminnanjohtaja Mertsi Ärling sanoo.

– Nyt on ollut liian paljon tilanteita, joissa osallisena on ollut romaneja. Me olemme sen myös järjestön puolelta huomanneet, Suomen romanifoorumin toiminnanjohtaja Allan Lindberg kertoo.

Järjestöjen mukaan viimeaikaiset väkivallanteot eivät liity sukujen välisiin riitoihin tai väistämisvelvollisuuteen. Järjestöjen edustajat katsovat, että teot johtuvat yleisesti ihmisten pahasta olosta ja perheen sisäisistä ristiriidoista.

Järjestöt peräänkuuluttavat avun saamista varhaisessa vaiheessa.

– Romanit itse ovat voimattomia yksin estämään omien väkivallan tekijöidensä tekoja, eikä apuja ole, Suomen Romaniyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Päivi Majaniemi sanoo.

Hänestä on huolestuttavaa, että väkivaltaa kokeneille naisille ei tunnu heruvan myötätuntoa edes kuoleman kohdatessa.

– Romaninaisten kohtaamaa väkivaltaa vähätellään sekä yhteiskunnan taholta että romanien taholta.

Majaniemen mukaan romanit ovat kysyneet, miksei kukaan auta naisia ja lapsia.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat poikineet järjestöille lukuisia rasistisia soittoja ja viestejä.

Videolla Romano Mission hankevastaava Pia Kara kommentoi lähisuhdeväkivaltaa:

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist kertoo, että poliisissa tunnistetaan vähemmistöjen väkivaltaan liittyvät erityispiirteet, kuten verikosto, väistämisvelvollisuus ja kunniaväkivalta.

Ne ovat usein yhtenä tekijänä eri kulttuurien sisäisissä ongelmissa ja väkivallankierteissä.

Vaikka kunniaan liittyvä väkivalta mielletään usein liittyvän ulkomaalaistaustaisiin kulttuureihin, sitä esiintyy myös kansallisen vähemmistön piirissä.

Teresa toivoisi, että romaninaisille olisi oma auttava puhelin.

– Omilta vanhemmilta ei voi mennä kyselemään häpeällisistä asioista, joten voisi soittaa johonkin ja kysyä neuvoa.

Hän nostaa esille myös poikien kasvattamisen. Teresasta jo 15–16-vuotiaat romaninuorukaiset kokevat, että heidän pitää todistaa, että ovat miehiä.

– Se ei ole sitä oikeaa romanikulttuuria.

Teresan mukaan monet vetoavat nyt aikuisiin romanimiehiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Teresasta niin ei tule tapahtumaan. Moni pelkää.

– Nyt on kasvanut vielä pelko romanien keskuudessa, että valtaväestö lähtee tekemään romaneille jotakin.

Teresa ei odota apua järjestöiltäkään. Hän sanoo, että syrjäytyneet jäävät niiden projektien ulkopuolelle.

Allan Lindberg huomauttaa, että projekteissa on usein rajatut toimintamuodot ja keinot toimia. Niiden rahoitusta käytetään suunnitelman ja rahoittajan ehtojen mukaisesti.

Suomen Romaniyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan Päivi Majaniemen mukaan yhdistyksillä ei välttämättä ole osaamista viedä palveluita niitä tarvitsevien luo.

– Yhteiskuntakaan ei tarjoa riittäviä palveluita taviksille, saati sitten kaikkein heikoimmin pärjääville.