Romaneiden syrjintä on yleistä. Yle uutisoi elokuussa romaninaisesta, jonka lapselle ei myyty Kotipizzassa vettä. Yrittäjä perusteli ”kansallispukukieltoa” sillä, että romani oli joskus varastanut pitsan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman kertoi Ylelle tuolloin käsittelevänsä vuosittain kymmeniä romanien syrjintään liittyviä asioita.
– Romaneilta on voitu evätä pääsy esimerkiksi ruokakauppaan, leirintäalueelle tai ravintolaan, Stenman luettelee.
Romanikulttuuriin perehtynyt dosentti Kimmo Granqvist Helsingin yliopistosta sanoo, että ennakkoluulot ovat kaikkialla Euroopassa yhtä tiukassa. Valtaväestön asenteet ja toiminta vaikuttavat romaneihin, ja romanien toiminta ja asenteet puolestaan valtaväestöön.
Yle keräsi verkossa romanien omia kokemuksia syrjinnästä. Tässä jutussa seitsemän kokemuksiaan jakaneista kertoo, miten syrjintä näkyy heidän arjessaan. Romanit myös kertovat, mitä he ajattelevat rikollisuudesta, jonka leima heihin usein liitetään.
Kokemuksista löytyy monenlaisia esimerkkejä huonosta kohtelusta. Useimmin esiin nousee se, että vartija kulkee kaupassa perässä.
Etenkin ne kerrat, kun lapset ovat olleet mukana ja he ovat kotona tai autossa tapahtuman jälkeen kysyneet: ”Isä, miksi?” Niin kyllä silmät kostuu karskimmallakin miehellä.
Mertsi Ärling, Porvoo
Espoolainen Ramona Åkerlund-Lehtola sanoo, ettei lapsena päässyt kauppaan eikä aikuisena äitinsä kanssa ravintolaan syömään. Hänen lapsensa ei saanut työharjoittelupaikkaa, eikä siskolle myyty huoltoasemalla bensiiniä.
– Kun tilasin homekoirayrittäjät kotiini, yrittäjä kysyi ensin, olenko romani. Jos olen, hän haluaa maksun etukäteen.
Dino Roth kertoo joutuneensa poliisikuulusteluihin, koska hänellä sattuu olemaan sama nimi kuin toisella romanilla. Baariin pääsy on vaatinut vakuuttelua.
– Varmaan 15 minuuttia puhuttiin, ja lopulta pääsin sisälle. Olihan se aika nöyryyttävää ruveta todistelemaan, ettei minusta ole häiriötä eikä minua tarvitse tulla poistamaan baarista.
Ostokset Roth sanoo saavansa tehdä pääasiassa rauhassa, etenkin kotipaikkakunnallaan – yksin. Jos mukana on sukulaisia, vartija lähtee perään.
– En halua, että minut luokitellaan varkaaksi. Ihan rahalla olen aina maksanut kaikki ostokseni.
Jyväskyläläinen Dimitri Lindgren tunsi häpeää, vihaa ja eriarvoisuutta, kun häntä ei päästetty paikalliseen ravintolaan viettämään työyhteisön kanssa pikkujoulua.
– Työkaverit olivat suorastaan pökertyneitä. He yrittivät selittää, että Dimitri on ollut firmassa töissä 20 vuotta ja nauttii meidän luottamustamme. Juttu päättyi siihen, että esimieheni sanoi, että meistä ei yksikään tule sinne, jos Dimitri ei pääse.
Porukka meni toiseen ravintolaan.
Blomerus: Laki on laki romanillekin
Yksi yleinen stereotypia on se, että romanit syyllistyvät usein rikoksiin. Romanien rikollisuutta ei Suomessa tilastoida erikseen, sillä etninen profilointi on kielletty.
Dosentti Kimmo Granqvist muistuttaa, että rikoksia pitäisi verrata samassa ekonomisessa tasossa olevaan muuhun väestöön, muuten se on epäreilua.
Helsinkiläinen Tommi Blomerus ei hyväksy varastamista eikä hänen mukaansa moni muukaan romani.
Blomerus kertoo opettaneensa asian lapselleen hyvin konkreettisesti: kun poika toi aikoinaan kotiin karkkipussin, isä kysyi, mistä se on peräisin.
Poika valehteli saaneensa pussin kaverin äidiltä, jolloin Blomerus soitti kyseiselle äidille. Sen jälkeen hän käveli kauppaan, maksoi varastetun karkkipussin ja kysyi, ottaisiko kauppias pojan joku ilta töihin.
Poika siivosi kaupassa kolme tuntia. Sen jälkeen hän sai karkkipussin.
Myös jyväskyläläiselle Dimitri Lindgrenille opetettiin kotona, että varastaminen on väärin ja itsensä pitää elättää työnteolla.
– Meillä on Suomessa hyvät lait. Tykkään, että niitä noudatetaan.
Huoli päihteistä ja päämäärättömistä nuorista
Tommi Blomerus sanoo olevansa huolissaan romaninuorista, joista moni ei pääse työharjoitteluun, koulu jää kesken eikä työpaikkaa ole. Arvio määrästä perustuu kokemuksiin, sillä myöskään näissä tilastoissa etnisyys ei näy.
– Ei me mummot tai ukot varasteta. Ne on näitä nuoria, joilla ei ole määränpäätä eikä työpaikkaa. Tyhmyys tiivistyy joukossa.
Lastensuojelussa pitkään työskennellyt Dimitri Lindgren jakaa Blomeruksen huolen.
– Nuoriso käyttää tosi paljon aineita meidänkin heimossa. Siihen pitäisi oikein isolla kädellä puuttua.
Samalla kateissa ovat Lindgrenin mukaan perinteiset romaniarvot, kuten vanhojen ihmisten kunnioitus ja hyvät käytöstavat.
– Kulttuuri muuttuu ja sen pitääkin, mutta nyt on tullut alakulttuuri, jossa nuoriso luulee, että huono käytös, varastelut ja tämmöiset kuuluvat kulttuuriin. Näinhän se ei ole, Lindgren sanoo.
Historia tunnetaan huonosti
Kauhavalainen sosiaalityöntekijä Teresa Stenroth-Nyman toivoo keskusteluun laajempaa näkökulmaa ja historian tuntemusta; romanit ovat asuneet Suomessa yli 500 vuotta, mutta harva tuntee heidän historiaansa.
Stenroth-Nyman muistuttaa, että vasta 1970-luvulla alettiin tehdä töitä sen eteen, että romaneille saataisiin pysyvät kodit. Sen jälkeen päästiin puhumaan koulutuksesta.
– Pitäisi tutkia, mitä ihmisen elämän taustalla on. Mikä voi ajaa huonoihin valintoihin ja typeriin tekoihin ja miten tätä voisi ennaltaehkäistä?
Stenroth-Nymania on seurattu kaupoissa ja häneen on suhtauduttu ennakkoluuloisesti työelämässä. Opiskelu ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa toi arvostusta ja paransi syrjinnän polkemaa itsetuntoa.
Hän on huolissaan lapsista ja nuorista.
– Vanhempana minulla on hirveän iso työ, että pystyn tukemaan lapsiani niin, että he kestävät sen, mihin tulevat törmäämään ja silti pystyvät luottamaan omaan osaamiseen ja pystyvyyteen.
