Rovaniemen ja Ylitornion rajamaille suunnitteilla oleva maanalainen kulta- ja kobolttikaivos saa täyslaidallisen Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiriltä ja kaivoskriittisiltä yhdistyksiltä.
Ne listaavat kaivoshankkeen uhkia tapahtumakutsussaan havahduttavan ”Uraanikaivos joulupukin maahan” -otsikon alla. Keskiviikkona oman yleisötilaisuutensa järjestäneiden kaivoskriitikkojen mukaan ”kaivoksen ongelmajätteillä tulisi olemaan merkittäviä haitallisia vaikutuksia (…) ympäristöön, pinta- ja pohjaveteen, tuhansia vuosia.”
Kaivosjätteen vaikutuksista on hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa valmistelleen Afryn konsultti Pekka Tuomelan mukaan liian aikaista sanoa mitään. Sitä ennen pitää selvittää kaivosjätteen, esimerkiksi rikastushiekan sisältämät mineraalit ja niiden kemialliset ominaisuudet, esimerkiksi liukoisuus.
Vasta sitten voidaan päätellä, mitä haitallisia aineita kaivosjätteestä voi ajan saatossa irrota.
– Ei voi etukäteen tietää, onko kyse ongelmajätteistä lainkaan vai todennäköisemmin tavanomaisesta kaivosjätteestä, jolla on haittaominaisuuksia.
Kaivosjätteen sisällön lisäksi tutkitaan pohjaveden virtauksia ja metallien mahdollista kulkeutumista veden mukana. Ympäristövaikutusten arviointi on Rajapalojen hankkeessa vasta edessä ja kaivoksen suojarakenteet suunnitellaan selvitysten jälkeen.
Onko joulupukin maahan tulossa uraanikaivos?
Kaivoskriitikot puhuvat uraanikaivoksesta, vaikka hankeyhtiö Mawsonin mukaan kaivoksesta louhittaisiin kobolttia ja kultaa. Malmissa on kuitenkin uraania 28 ppm eli 28 grammaa kivitonnissa, mikä on enemmän kuin Suomen kallioperässä keskimäärin (2 ppm). Jotta kiviaines luokiteltaisiin uraanimalmiksi, pitoisuuden pitäisi kuitenkin olla yli 1000 ppm.
Uraania päätyisi kuitenkin malmista rikastushiekkaan. Jos pitoisuudet ylittäisivät 80 ppm, Säteilyturvakeskus valvoisi kaivosjätteen sijoitusta.
Näin pieninä pitoisuuksina uraanilla ei STUK:in ylitarkastajan Antti Kallion mukaan ole säteilyvaikutuksia vaan mahdolliset haittavaikutukset liittyvät sen myrkyllisyyteen raskasmetallina.
– Luonnon radioaktiivisista aineista uraani on se, joka helpoimmin liukenee veteen.
Kallio toteaa, että kemiallisia haittavaikutuksia ei ilmoitetuilla pitoisuuksilla seuraa automaattisesti vaan ne riippuvat valittavasta prosessista ja rikastusjätteen sijoittelusta.
STUK tekee Suomen kaivoksilla tarkastuksia ja ottaa näytteitä varmistuakseen uraanipitoisuuksista. Tähän mennessä ne ovat Kallion mukaan pitäneet paikkansa etukäteen kerrottuun nähden.
Tuhansia vuosia jatkuvat haitat
Mitä tulee väitteeseen tuhansia vuosia vaikuttavista haitoista, Tuomela toteaa että sekin on mahdollista.
– Jollain kaivosjätteellä voi olla jossain paikassa haittavaikutuksia tuhansia vuosia, mutta ”merkittävä” on se avainsana tässä. Lupaviranomaisen harkinnassa on se, mikä on merkittävää ja mikä ei, konsultti Pekka Tuomela sanoo.
Hänen mukaansa merkittävää haittaa voisi aiheutua helpommin, jos rikastushiekkaa läjitettäisiin pohjavesialueen päällä. Nyt matkaa on useita kilometrejä eikä virtausyhteyttä ole.
Jos uraania päätyisi ympäristöluvan asettamista päästörajoista huolimatta vesistöön, haitat eivät jatkuisi STUK:in Kallion mukaan tuhansia vuosia. Hän sanoo uraani valuisi ajan myötä pohjaan ja sedimentoituisi sinne. Kuinka kauan se säilyisi vedessä haitallisena ?
– Puhutaan vuosista.
Karkeat hiukkaset eivät lentele kauas
Kaivoskriitikot varoittavat myös kaivoksen pölyistä ja kaasuista. Heidän mukaansa ne ”sisältävät esim. raskasmetalleja, asbestia ja poloniumia, leviäisivät tuulten mukana useiden kymmenien kilometrien päähän.”
Kaivoksilta leviää pöly- ja kaasupäästöjä esimerkiksi rikastusprosessin eri vaiheissa. Malmipölyssä on sama koostumus kuin malmissa. Jos malmissa on uraania, on pölyssä Kallion mukaan poloniumia samalla aktiivisuuspitoisuudella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Tarja Yli-Tuomi kertoo, että kaivosalueilta ilmateitse tulevat päästöt ovat olleet yleensä suhteellisen vähäisiä ja paikallisia. Ilmanlaadun raja-arvot eivät ole ylittyneet kaivosalueen ulkopuolella.
– Hiukkasten koko on ehkä oleellisin kaivospölyn leviämiseen vaikuttava asia. Pienhiukkaset voisivat kulkeutua tuulen mukana kauemmas kaivosalueelta.
Suuri osa päästöistä on selvitysten perusteella kuitenkin karkeita hiukkasia, ei pienhiukkasia.
Valvova viranomainen: Lainsäädäntö kiristynyt todella paljon
Kaivoshankkeet valtavina teollisuushankkeina herättävät aina kriitikkiä ja huolta siitä, että lain kirjain ei riitä suojaamaan luontoa ja ihmistä pysyviltä haitoilta.
Kainuun elyn ympäristövastuuyksikön päällikkö Sari Myllyoja sanoo, että kaivoksia koskeva lainsäädäntö on tiukentunut hänen monikymmenvuotisen työuransa aikana todella paljon. Kainuun ely-keskus vastaa valtakunnallisesti kaivosten ympäristöturvallisuudesta.
– Esimerkiksi vesistöpäästöjen raja-arvot ovat tiukentuneet ja Aluehallintovirasto miettii todella tarkkaan, millaisia päästöjä voidaan sallia. Myös kaivosyrityksiltä vaadittavat vakuudet ovat merkittäviä.
Toinen kysymys on, onko täysin varmaa, että kaivosyhtiöt noudattavat ympäristöluvan ehtoja ja rajoituksia kaikissa tilanteissa. Siihen kansalaisten pitäisi luottaa, koska valvonta perustuu pitkälti kaivosten omavalvontaan.
Myllyoja toteaa, että kyllä lupaehtoja noudatetaan.
– Kun teollisesta toiminnasta on kyse, niin aina on tietysti mahdollista, että tapahtuu poikkeuksellinen päästö. Mutta toiminnanharjoittajat reagoivat niihin nykyään nopeasti.
