Työvuosiksi muutettuna määrä vastaa sitä, että 26 000 täyspäiväisesti työskentelevää henkilöä olisi poissa töistä koko vuoden.
Pitkien mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kustannukset olivat viime vuonnakin laskutavasta riippuen vähintään miljardi euroa, kertoo Kela.
Sairauspoissaolojen vuoksi menetettiin liki kuusi miljoonaa työpäivää. Kustannukset ovat kasvaneet huomattavasti kymmenessä vuodessa.
Työvuosiksi muunnettuna määrä vastaa Kelan mukaan sitä, että 26 000 täyspäiväisesti työskentelevää henkilöä olisi poissa töistä koko vuoden.
Jos lisäksi arvioidaan, että noin viidennes kaikista mielenterveysperusteisista sairauspäivistä kertyisi lyhyiden eli sairauspäivärahan omavastuurajan alle jäävien sairauspoissaolojen aikana, menetettyjen työpäivien määrä kasvaisi yli seitsemään miljoonaan päivään. Näistä poissaoloista ei kuitenkaan ole olemassa kattavaa rekisteritietoa.
– Todellinen kustannus menetetyistä työpäivistä on luultavasti vielä suurempi kuin meidän laskelmassamme. Laskelmaa onkin syytä pitää ennen kaikkea arviona kokonaiskustannusten suuruusluokasta, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Mikko Rissanen Kelan tiedotteessa.
Yli miljardi joka vuosi
Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen menetetyt kustannukset ovat viime vuosien aikana olleet hieman yli miljardi euroa vuodessa, jos kustannus lasketaan sairauspäivärahan saajien tulojen mukaan. Kelan mukaan kustannukset ovat kymmenessä vuodessa kasvaneet melkein puolella miljardilla eurolla eli lähes 90 prosentilla, kun inflaatio huomioidaan.
Aivan viime vuosina mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kustannukset eivät ole enää kasvaneet.
– Kustannusten kasvu johtuu pääosin siitä, että menetettyjen työpäivien määrä on kasvanut merkittävästi vuoden 2016 jälkeen. Reaalisten kustannusten tasautuminen viimeisten vuosien aikana johtuu puolestaan siitä, että vaikka menetettyjen työpäivien määrä on edelleen kasvanut, palkat ovat kasvaneet inflaatiota hitaammin, selvittää Kelan tutkimusprofessori Jenni Blomgren.
Jos mielenterveysperusteisia poissaoloja voitaisiin vähentää, siitä hyötyisivät työnantajat, kansalaiset ja koko yhteiskunta.
– Mielenterveyden ja työkyvyn tukeminen on tärkeää paitsi inhimillisesti yksilöille, myös yhteiskunnalle. Kyseessä on merkittävä määrä työpanosta, joka nyt menetetään joka vuosi, huomauttaa Rissanen.
