Vaikka Suomen ja Venäjän välit ovat jäiset, kaikki yhteistyö maiden välillä ei ole katkennut. Yksi esimerkki on maastosta löytyneiden sankarivainajien jäännösten palauttaminen.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys vastaa Suomessa ainoana sankarivainajien etsimisestä. Työtä tehdään vapaaehtoisvoimin.
– Kun tiedämme taistelupaikat ja henkilön, jota etsimme, menemme alueelle ja sitten katsotaan osutaanko kohdalle, yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen selvittää.
Venäjälle suomalaiset eivät ole päässeet tekemään etsintöjä neljään vuoteen. Aluksi syynä olivat koronarajoitukset, myöhemmin rajan sulkeminen. Yhteistyö venäläisten kanssa on hankalasta tilanteesta huolimatta sujunut Suomisen mukaan hyvin.
– Venäläiset etsivät lähtökohtaisesti omia neuvostosotilaitaan, mutta kun he löytävät selvästi suomalaisten sotilaiden jäänteitä, he ilmoittavat asiasta meille. Olemme päässeet vuosittain hakemaan heidän tekemänsä löydöt pois, Suominen sanoo.
Toimintaperiaate on sama, jos Suomen puolelta löytyy neuvostosotilaita.
Sankarivainajia paljon kateissa edelleen
Viime sodista noin yksitoistatuhatta sankarivainajaa on jäänyt tietymättömiin. Heistä runsaat 1600 on löydetty. Tavallisesti sankarivainajia löytyy vuodessa noin 20.
Yksi löydetyistä on eteläpohjalainen sankarivainaja Vilho Vainionpää, joka saatettiin eilen lauantaina oman kotiseurakuntansa Kurikan sankarihautaan. Vainionpää oli vain 19-vuotias nuorukainen, kun hän katosi Karjalankannaksella.
Vainionpää kuului Jääkäripataljoona 5:een, jonka tehtävänä oli osallistua Leitimojärven pohjoispuolelle tehtyyn vastahyökkäykseen. Taistelut vihollisen suurhyökkäyksen pysäyttämiseksi Talin alueella olivat raskaat. Jääkäripataljoona 5:n tappiot näissä taisteluissa olivat 28 kaatunutta, 221 haavoittunutta ja 29 kadonnutta.
– Tiedot Vainionpään kaatumisajasta ovat epätarkat, mutta todennäköisesti se on ollut 28.6. tai 29.6. Kurikan sankarihautausmaan hautakivessä hänellä on jostain syystä virheellinen kaatumispäivä 19.6.1944, Suominen kertoo.
Vainionpää oli yksi kolmesta suomalaisesta sotilaasta, joiden jäänteet venäläinen etsijäryhmä löysi Talin alueelta Leitimojärven pohjoispuolelta vuonna 2019. Muut tunnistetut olivat jääkäri Osmo Hakala ja jääkäri Juho Huttunen. Molemmat tunnistettiin ja haudattiin jo vuonna 2021.
Tunnistamiseen tarvitaan tuntolevy ja DNA-näyte sukulaiselta
Jotta sankarivainaja voidaan tunnistaa, on jäänteiden ja tuntolevyn löydyttävä. Tuntolevyssä olevan numerosarjan avulla voidaan selvittää, kenelle se on kuulunut.
– Sotilasasiakirjoista voidaan tutkia, mistä hän on kotoisin ja missä hän on asunut. Sitten tehdään sukuselvitys, että saataisiin vertailunäytteenantaja sukulaisista DNA-tunnistamista varten, Suominen kuvailee.
Vainionpään tunnistamiseen tarvittiin kaksi tunnistamisyritystä, joista vasta toinen tuotti myönteisen tuloksen. Syy tähän ei ole selvä.
– Yleisesti voidaan sanoa, että DNA-tunnistaminen ei onnistu, jos löydetyt jäänteet ovat niin huonokuntoisia, että luista ei saada määritettyä DNA:ta. Joskus saattaa käydä myös niin, että miesten tuntolevyt ovat jossain tilanteessa vaihtuneet ja oletettu henkilöllisyys onkin näin väärä, Suominen kertoo.
THL:ssa tunnistamista odottaa yhä noin sadan vainajan jäänteet.
Juhlavat hautajaiset
Vilho Vainionpään siunaus toimitettiin eilen Kurikan kirkossa ja hautaan laskeminen sekä muistotilaisuus sankarihautausmaalla.
Tilaisuuden järjestivät Puolustusvoimat, Kurikan seurakunta, Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen Kurikan toimikunta sekä Kurikan maanpuolustusjärjestöt. Sankarihautajaiset olivat avoimet kaikille.
Tilaisuus oli juhlava. Kurikan lauluveteraanit -kuoro esiintyi sekä kirkossa että sankarihaudoilla. Sankarivainajan hautaanlaskun yhteydessä ammuttiin kunnialaukaukset.
Arkkua kantoi sankarivainajan veljen pojanpoika Sami Vainionpää. Kolmannen polven Vainionpäällä ei juuri ole tietoa isoenonsa elämästä.
– Vaarini, Vilhon veli kuoli, kun olin lapsi. Isäni yritti selvittää Vilhon kohtaloa. Hän olisi varmasti ollut helpottunut, jos olisi ennättänyt ennen kuolemaansa kuulla, että Vilho on löytynyt.
Vaikka Sami Vainionpäällä ei sankarivainajaan ole tunnesidettä, oli isoenon löytyminen silti hänellekin hieno hetki.
– Suvussamme Vilhon kohtalo on puhuttanut paljon. Nyt asialle on saatu ikään kuin piste, Vainionpää sanoo.