Kuinka paskana olet, Sara Siipola?
Tähän kysymykseen laulaja on joutunut vastaamaan tänä vuonna lukuisia kertoja. Vähän liiankin monta, Siipola huokaisee.
Syynä on Paskana-niminen kappale, jolla hän osallistui alkuvuodesta Uuden Musiikin Kilpailuun. Ennakkosuosikki sijoittui kisassa toiseksi, ja hän vakuuttaa edelleen, ettei ole tuloksesta rikki.
Mutta voisi luulla, että 27-vuotias Siipola on jollakin tavalla hajalla, kun kuuntelee viime viikon perjantaina julkaistua albumia Sanon sen nyt ääneen. Levyn kappaleissa käsitellään rankkoja aiheita, kuten perheväkivaltaa ja läheisen addiktiota. Hän jopa pohtii omaa kuolemaansa.
Ehkäpä pitää kuitenkin kysyä: Onko kaikki hyvin, Sara Siipola?
Pois puhumattomuudesta
”Äidin äidin äiti
hautas kolme rakastaan
ei itkenyt
vaan kuuras ja kuuras lattiaa.
Mä itken niitä kyyneleitä. Itken niitä nyt.”
Siipola laulaa Eka tässä suvussa -kappaleessa sukunsa aiemmista sukupolvista, jotka eivät puhuneet tunteistaan. Laulaja kertoo itse kantaneensa taakkaa suvun vaietuista asioista.
Tämän takia Siipola haluaa katkaista vaikenemisen perinteen ja puhua avoimesti vaikeista asioista.
Laulajan mukaan suomalaisessa kulttuurissa on ollut yleistä, että omat vaikeat asiat suljetaan sisälle. Hänen mielestään nyt on kuitenkin meneillään jonkinlainen käännekohta, sillä nuoremmat uskaltavat puhua ääneen jopa traumaattisista kokemuksistaan.
– Asioista pitää puhua ja ei ole heikkoutta näyttää tunteensa. Ainoa tapa poistaa häpeä, on rikkoa hiljaisuus.
Lähisuhdeväkivalta esiin
Siipola on tarttunut myös vaikeaan aiheeseen eli lähisuhdeväkivaltaan. Viimeinen tekoni -kappaleessa lapsi näkee, kun hänen äitinsä pahoinpidellään ja lapsi soittaa hätäpuhelun. Lopussa väkivaltainen henkilö putoaa portaissa. Lapsi on saanut sen näyttämään onnettomuudelta.
Artisti epäröi aluksi tarinan julkaisemista, koska siitä tuli raju. Hän työsti kappaleen yhdessä Blind Channelin Niko Moilasen ja Aleksi Kaunisveden kanssa, jotka ymmärsivät sen päälle.
Karmaisevalla kappaleella Siipola haluaa nostaa pinnalle sen, kuinka paljon lähisuhdeväkivaltaa Suomessa on. Hän latoo faktaa pöytään.
– Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa asua naiselle. Viime vuonna lähes 1 300 ihmistä yritti turvakoteihin, mutta heille ei ollut paikkaa. Ja niitä on paljon, jotka eivät ole hakeneet apua, Siipola tietää.
Kun Siipola laittoi pätkän kappaleestaan Tiktokiin, hän sai heti kiittäviä viestejä Naisten Linja -yhdistykseltä ja Oulun turvakodilta.
Kuolema mietityttää
Siipola kertoo kappaleissaan vaikeista aiheista, jotka ovat hänen omasta elämästään. Ne kertovat myös hänen perheestään ja läheisistään.
Laulaja sanoo jutelleensa kaikkien kanssa ennen kuin on laittanut kappaleita julki. Hän haluaa kunnioittaa muita ja etenkin perhettään, joka asuu pienellä paikkakunnalla Laihialla.
Hän on saanut kaikilta hyväksynnän.
– Levyn kuultuaan äiti tosin sanoi, että tämähän on kuin jotkut hautajaiset, Siipola nauraa.
Kuolema on tosiaan monissa kappaleissa läsnä. Hän laulaa esimerkki, että arkussa painavat eniten ne sanat, jotka jäivät sanomatta.
Siipola sanoo, että hän ajattelee kuolemaa usein.
– Minulla ei ole sitä, että hei eletään täysillä, koska me kuollaan joku päivä.
Siipola pohtii enemmänkin sitä, miksi hän elää ja mikä tämän kaiken tarkoitus on.
– Se ei varmaan tule koskaan selviämään kunnolla. Se pelottaa, ahdistaa ja samalla kiehtoo ajatella, mitä kaiken tämän jälkeen on.
Apua terapiasta
Siipola pyysi joku aika sitten Instagramissa ihmisiä laittamaan viestejä asioista, joita he eivät uskalla sanoa ääneen. Yksi viesteistä jäi hänen mieleensä.
– 49-vuotias mies laittoi, että hän menee joskus kotiin ja itkee, koska ei aina jaksa. Hän ei tiennyt onko se heikkoutta vai vahvuutta. Laitoin, että totta kai saa itkeä. Olet ihminen.
Terapia on tullut Siipolalle tutuksi jo nuoresta pitäen, sillä hän sairastui syömishäiriöön. Hän on iloinen, että hänen vanhempansa olivat aikaansa edellä ja ohjasivat hänet ammattiauttajan luo. Aiemmin terapiaan meneminen saatettiin kokea jopa häpeällisenä.
Jo jonkin aikaa nuoret artistit ovat puhuneet avoimesti terapiassa käymisestä. He ovat samalla olleet esimerkkeinä muille, että mielenterveyden ongelmista kannattaa puhua.
Siipola itse käy edelleen terapiassa silloin tällöin. Varsinaisia ongelmia ei aina ole, mutta puhuminen auttaa.
– Ainakin sieltä saa mietittävää ja uusia näkökulmia.
Laulaja tietää, ettei kaikilla ole mahdollisuutta terapiaan. Häntä myös hirvittää se, että hallitus leikkaa mielenterveystyöstä.
Siipola itse on löytänyt tukea lähipiiristä.
– Olen perheeni kanssa tosi läheinen. Kerron äidilleni varmaan ihan kaiken.
UMK-kokemus jätti jäljen
Siipolan ura nousi tänä vuonna aivan uudelle tasolle, kun hän sai näkyvyyttä Ylen Uuden Musiikin Kilpailusta (UMK). Kokemus oli antoisa, mutta myös raskas, sillä pyöritys kestää monta kuukautta.
Alkuun hän ei edes tykännyt Paskana-kappaleensa kilpailuun päätyneestä versiosta.
– Vihasin sitä. Rakastin demoa, joka oli hitaampi ja orgaanisempi. Tuottaja teki siitä uuden version ennen deadlinea ja sitä ei ehditty enää muuttaa. Mutta lopulta rakastinkin sitä.
Euroviisukuvioihin sisältyi tänä vuonna myös draamaa, koska UMK:n voittanut Windows95man harkitsi kisaan lähtemistä, koska mukana oli Israel. Siipolalta ehdittiin kysyä, että jos paikka aukeaisi hänelle, olisiko hän valmis lähtemään edustamaan Suomea.
– Puntarissa olivat unelma ja arvot. Sanoin, että en lähde.
Toinen albumi on juuri julkaistu ja edessä on keikkailua. Mutta uutta musiikkiakin syntyy siinä samalla.
Siipolan poikaystävä kysyi häneltä äskettäin, että mistä hän aikoo seuraavaksi tehdä kappaleita, kun hän on jo avautunut kaikesta. Artisti vakuuttaa, että häneltä löytyy vielä kerrottavaa.
Jatkuuko matka syvissä vesissä?
– Toisesta levystä piti tulla kevyempi, mutta ei tullut. Voin yrittää seuraavalle levylle, mutta jotenkin minulla menee aina sinne diippiin, Siipola virnistää.
