Vesisateet kiihdyttävät ihmisen aiheuttamaa kuormitusta vesistöissä. Asiantuntijan mukaan voimakkaat sateet voivat tehdä vesistöistä terveydelle vaarallisia myös Suomessa.
Pariisin Seine-joessa ei ole voinut uida sataan vuoteen. Itämeren rannoilla uiminen on asiantuntijoiden mukaan kuitenkin pääosin turvallista, vaikka sen rannat ovat pahasti saastuneita.
Ympäristöjärjestö WWF:n suojelujohtaja Elina Erkkilä ja Suomen ympäristökeskus Syken erikoistutkija Marko Järvinen kertoivat eilen keskiviikkona Ylen aamussa ja Ykkösaamussa, että vaikka juurisyyt huonon vedenlaadun takana Pariisissa ja Itämerellä ovat samat, ratkaiseva ero on erilaisissa jätevesijärjestelmissä.
Pariisissa keskustan viemärijärjestelmässä sadevesi kulkee samoissa putkissa jäteveden kanssa. Kun sataa rankasti, viemärit tulvivat ja jätevettä valuu Seineen. Näin jokeen päätyy sekä kaduilta huuhtoutuneita saasteita että terveydelle vaarallisia ulosteperäisiä bakteereja.
– Suomessa vielä 70- ja 80-luvuilla rannikkovedet olivat pilaantuneita tai uintikelvottomia vastaavan kaltaisten bakteerien takia, joista Seinessä kärsitään, Erkkilä kertoi.
Sen jälkeen Suomen jätevesihuolto on kehittynyt siihen pisteeseen, että rankkasateiden aiheuttamat ongelmat jätevesihuollossa ovat Järvisen mukaan harvinaisia.
Toisin sanottuna Suomessa suolistobakteereja päätyy vesistöihin Pariisia huomattavasti harvemmin, ja uimista Suomen vesistöissä rajoittaa pääsääntöisesti vain rehevöitymisen lisäämät myrkylliset sinileväkukinnot.
Jätevesihuollon ylikuormitustilanteet voivat kuitenkin tulevaisuudessa yleistyä.
– Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt tulevat Suomessakin lisääntymään, Järvinen sanoi.
Järvisen mukaan voimakkaat sateet ja niiden aiheuttamat valumavedet voivat johtaa siihen, ettei puhdistamoiden kapasiteetti välttämättä pysty käsittelemään kaikkea jätevettä.
Tällaisessa tilanteessa jätevettä voi paikallisesti päätyä myös luonnonvesiin.
Ihmisen toiminta kuormittaa vesistöjä edelleen eniten
Muitakin ongelmia on.
Erkkilän mukaan Suomen vesistöille suurin uhka ovat maa- ja metsätaloudessa käytetyt ravinteet, jotka rehevöittävät vesistöjä. Lisäksi turvemailta tulee orgaanista kuormitusta, kun vesi huuhtoo soilta kiintoainetta ja ravinteita.
Rankkasateet tehostavat entisestään saasteiden ja ravinteiden kulkeutumista sisävesiin ja sitä kautta Itämereen.
Maan muokkaaminen on aiheuttanut sen, että luonnontilaiset vesialueet ovat Suomessa vähentyneet. Erkkilän mukaan Suomessa jokien uomat muistuttavat muokkauksen seurauksena muodoiltaan rännejä.
– Uomia on ihmistoiminnan seurauksena muokattu ja sieltä on kadotettu luontaiset luonnon puskurointikyvyt.
Muokkaaminen vaikuttaa myös vesien eliöstöön, kun esimerkiksi patojen vuoksi kalat eivät pääse normaalisti vaeltamaan.
Järvisen mukaan Suomen pintavedet ovat pääosin hyvässä kunnossa vuonna 2019 tehdyn arvioinnin perusteella.
Rannikoista kuitenkin vain 13 prosenttia olivat arvioinnin mukaan hyvässä kunnossa.
Seinen tapaus osoitti Euroopan jokien huonon kunnon
Järvisen mukaan Seine-joen puhdistaminen ison urheilutapahtuman yhteydessä edistää vesistöjen hoitoa.
– Se osoittaa, että jos on riittävä tahtotila, resursseja tämän kaltaiselle toiminnalle löytyy. Samalla se myös osoittaa, että Euroopan joet ovat kärsineet ihmisen toiminnasta valtavasti.
Hintalappu Seinen puhdistamiselle oli noin 1,4 miljardia euroa. Summa ei ole pieni. Etenkään, kun joen puhtaana pysymistä ei voida vielä taata. Olympialaisissa miesten triathlonia jouduttiin siirtämään, kun veden todettiin olevan alkuviikosta uimakelvotonta.
Erkkilän mukaan jo yksittäinen rankkasade voi pilata veden jälleen uimakelvottomaksi.
Vesistöistä huolehtiminen kuitenkin kannattaa, vaikka huonoon kuntoon päässeen vesialueen puhdistaminen vie Järvisen mukaan pitkään.
Erkkilän mielestä vesialueita ja ojitettuja soita tulisi ennallistaa takaisin luonnonmukaiseen tilaan ja ravinnekuormitusta tulisi maa- ja metsätaloudessa vähentää.
Sisämaassa järviin, jokiin ja puroihin paikallisesti tehdyt suojelutoimenpiteet auttavat myös Itämerta, Erkkilä sanoo.
Vedenkulkua täytyykin hänen mukaansa ajatella kokonaisuutena, eikä yksi täsmäkonsti auta laajoilta maa- ja metsäalueilta tulevaan kuormitukseen.
– Usein ajattelen, että Itämeri on vähän niin kuin sydän, ja joet ja purot verisuoniverkosto.
