Tämä ylivieskalainen metsä on juuri sellainen metsä, jollaisia Suomessa halutaan suojella.
Se on luonnonarvoiltaan niin rikas, että se täyttää vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelman kriteerit.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on jo kahdesti aikonut suojella sen, mutta rahaa ei ole ollut. Se on kuvaavaa koko Metso-ohjelmalle – rahaa on aina aivan liian vähän.
Tilanne ei suinkaan näytä paranevan, kun nykyinen Metso-ohjelmakausi päättyy vuodenvaihteessa ja uusi alkaa.
Metso-ohjelmalla on olennainen rooli suomalaisten metsien suojelussa.
Suomi on luvannut suojella kaikki loput vähät vanhat ja luonnontilaiset metsät. Tarkoituksena olisi, että yksityismetsien suojelu tapahtuisi nimenomaan Metso-ohjelman avulla.
Ainakin ensi vuoden budjetissa siihen on varattu tavoitteisiin nähden kovin vähän rahaa.
Isän ja äidin kunniaksi säästetty metsä
Osan metsästä omistaa haapavetinen Timo Hannula. Se tuli hänelle perintönä vanhemmilta.
Muut perintömetsät lapset myivät pois, mutta tämä oli jollakin tapaa muita hienompi.
– Emme ensin miettineet suojelua, mutta kymmenisen vuotta sitten mieleen tuli, että eikö metsä pitäisi jättää isän ja äidin kunniaksi, Hannula sanoo.
Kymmenen hehtaarin palsta Vasamassa on vanhaa ja syrjäistä metsää, jota ei ole avohakattu koskaan.
Osa siitä on luonnontilassa. Lahopuuta on paljon.
Metsän läpi virtaa lähes luonnontilainen joki.
Siellä kasvaa monille lajeille tärkeitä järeitä haapoja ja paljon eri-ikäisiä lehtipuita.
Metsässä on myös lehtolaikkuja ja tulvaniittyä, jonne Hannulan isä matkusti vielä sotien jälkeen hakemaan lehmille ruokaa.
Näin Hannula vastaa kysymykseen siitä, mikä metsässä on hienointa:
Joenvarsi oli määräaikaisessa Metso-suojelussa vuoteen 2024 asti. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on tutustunut metsäpalstaan ja arvioinut sen täyttävän Metso-ohjelman pysyvän suojelun kriteerit.
Vuonna 2022 koko palstan suojelusta neuvoteltiin ely-keskuksen kanssa, mutta silloin rahaa ei ollut. Tänä vuonna palsta oli taas tarkoitus suojella, mutta loppuvuonna rahat loppuivatkin kesken.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen yksikönpäällikkö Eero Melantie sanoo, että Pohjois-Pohjanmaalla on suojeltu noin 500 hehtaaria metsää. Melantie arvelee, että ainakin kaksinkertaisen määrän olisi voinut suojella, jos rahaa olisi ollut.
Vasaman metsälle oli jo laskettu arvokin. Timo Hannulan mielestä se on hämmästyttävän suuri: 50 000 euroa.
Pysyvän Metso-suojelun korvaussumma vastaa puuston arvoa, mutta sen saa verottomana. Omistusoikeus siirtyy yleensä valtiolle.
Rahamäärä pysyy, hinnat nousevat
Yksi syy sille, miksi Metso-ohjelman rahat ovat koko ajan vähissä, onkin juuri puun korkea hinta.
Metso-ohjelman perusrahoitus on pysynyt samalla tasolla alusta asti, parikymmentä vuotta. Sen sijaan puun hinta on noussut valtavasti.
Metsoon päätyvää summaa on pienentänyt myös se, että samasta pussista maksetaan muitakin kuluja ja näiden kulujen määrät ovat kasvaneet, kertoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Esa Pynnönen.
Niistä maksetaan esimerkiksi Natura-verkoston suojelukuluja, soidensuojelun Helmi-ohjelman kuluja ja rauhoitettujen lajien aiheuttamia vahinkoja.
Sekä Naturaan että rauhoitettuihin lajeihin liittyvät kulut ovat ensisijaisia, joten niiden suuruudesta riippuu, paljonko Metsoon jää rahaa. Etenkin rauhoitettujen lajien vahingoista on maksettu viime aikoina aiempaa suurempia korvauksia, kun Itä-Suomessa valkoposkihanhet ovat sotkeneet maanviljelijöiden peltoja.
Ensi vuodelle kaikkiin näihin kuluihin on varattu yhteensä lähes 40 miljoonaa euroa. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön kautta tulee rahaa määräaikaiseen suojeluun.
Hallituskausittain Metson rahoitusta on kuitenkin välillä nostettu ja välillä laskettu, Pynnönen sanoo.
– Ei se ole ideaalitilanne millään lailla, ja se myös näkyy siinä, että suojelujonot kasvavat.
Kun vuonna 2008 alkanut Metso-kausi päättyy nyt vuodenvaihteessa, on arvion mukaan lähes satatuhatta hehtaaria metsää suojeltu pysyvästi. Se oli tavoitteenakin.
Pynnösen mukaan on kuitenkin monimutkaisempi kysymys, onko rahaa ollut riittävästi.
– Jos tavoitteena oli pysäyttää metsäluontotyyppien heikkenemiskehitys, niin siihen ei ohjelmalla pystytty. Hyvä kysymys on, pystyykö millään ohjelmalla siihen.
Kaikki pitävät Metsosta
Metso-ohjelmalla on paljon kannattajia ja vähän vastustajia.
Joulukuussa useat yleensä eripuraiset toimijat jättivät yhdessä lausunnon Metson rahoituksen riittämättömyyteen liittyvistä huolistaan. Vetoomuksen allekirjoittajien joukossa olivat niin WWF ja Suomen luonnonsuojeluliitto kuin Metsäteollisuus, Sahateollisuus ja MTK.
Suomen luonnonsuojeluliiton monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka sanoo, että Metson tavoitteiden saavuttaminen vaatisi vähintään kolminkertaisen rahoituksen. Sekään ei riittäisi metsien luontokadon pysäyttämiseksi.
Hänestä on maanomistajalle kohtuuton tilanne, jos metsän suojelemiseksi ei riitä rahaa, vaikka kaikki Metso-ohjelman ehdot täyttyisivät.
Samaa mieltä on MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.
– Metsänomistaja saattaa tarvita tuloa. Valittavana voi olla, tuleeko tulo metsänsuojelun vai avohakkuiden kautta.
Niin Toopakka kuin Mäki-Hakolakin pitävät Metsoa kuitenkin todella hyvänä ohjelmana, jolla on laaja yhteiskunnan tuki.
– Takavuosikymmeninä sana suojelu herätti hirveän paljon ristiriitoja. Sitten löydettiin tämä malli, jossa on vain voittajia, MTK:n Mäki-Hakola sanoo.
Hän kuitenkin uskoo, että tulevaisuus voisi olla joiltain osin valoisampi. Mäki-Hakola ennakoi, että erilaiset yksityisten rahoittamat luontoarvomarkkinat nousevat täydentämään valtion rahoitusta. Metsänomistaja voisi siis jatkossa saada rahaa luontoarvojen huomioimisesta yksityisiltä markkinoilta.
Nykyisinkin esimerkiksi Luonnonperintösäätiö ostaa paljon metsiä suojeluun.
Ylivieskassa Timo Hannula toivoo, että vielä joskus elyllä on rahaa tämänkin metsän suojeluun.
Hannula ei usko, että hän sisaruksineen hakkaisi metsää, vaikka suojelua joutuisikin odottamaan. Hän ymmärtää, jos joku toinen metsänomistaja tekee niin.
Hannulasta maanomistajan pitää saada suojelusta asiallinen korvaus.
– Se on minusta demokratiassa ehdoton edellytys, ja sillä tavalla yhteiskuntarauha säilyy.
