– Tilanne Somaliassa oli vaikea, joten lähdin Venäjälle. Työskentelin jonkin aikaa vaatetehtaassa, mutta palkka oli surkea. Sitten näin valtavan mainoksen, jossa oli Venäjän puolustusvoimien logo ja puhelinnumero. Soitin numeroon ja minulle kerrottiin, mihin pitää tulla.
Näin alkaa Adil Abdullah Ahmedin, 28, tarina. Somalialainen Ahmed päätyi Venäjän armeijan riveihin sotimaan Ukrainaa vastaan.
Venäjän armeijassa taistelee eri arvioiden mukaan ihmisiä yli 20 maasta. Osa on liittynyt armeijaan vapaaehtoisesti, mutta osa, kuten Ahmed, on joutunut rintamalle vasten tahtoaan.
Ahmed kertoo tarinansa ukrainalaiselle Haluan elää -järjestölle. Se on Ukrainan sotilastiedustelun järjestö niille venäläissotilaille, jotka haluavat antautua Ukrainan armeijalle.
Yle oli yhteydessä järjestöön ja pyysi päästä haastattelemaan Ahmedia. Järjestö lupasi ensin järjestää haastattelun, mutta perui lupauksensa yllättäen.
Yle ei ole onnistunut itsenäisesti vahvistamaan Ahmedin tarinan todenperäisyyttä.
Paikka, johon Ahmed käskettiin puhelimessa, oli Venäjän puolustusvoimien värväystoimisto.
Ahmed väittää ukrainalaisjärjestön haastattelussa, ettei tiennyt Venäjän käyvän sotaa Ukrainassa. Hän luuli, että Venäjän armeija värvää ihmisiä vartiointitehtäviin.
Venäjä myöntää turistiviisumeja afrikkalaisille
Venäjän hyökkäystä seuraavaa tutkija Nikolai Mitrohin sanoo, että Venäjällä on sotilaallista, poliittista ja taloudellista toimintaa ainakin 15 Afrikan maassa.
– Siitä huolimatta on täysin mahdollista, että Afrikan maissa ei ymmärretä, millainen konflikti Venäjän ja Ukrainan välillä vallitsee, Mitrohin sanoo.
Hän on Itä-Euroopan tutkimuksen keskuksen vieraileva tutkija Bremenin yliopistossa Saksassa ja perehtynyt Venäjän armeijaan.
Tutkija sanoo nähneensä sosiaalisessa mediassa useita ulkomaalaisten kertomuksia siitä, kuinka köyhien maiden asukkaita on lähtenyt Venäjälle ”helpon” rahan perässä ja päätynyt rintamalle.
Myös Ahmed myöntää lähteneensä Venäjälle rahan perässä. Hän kertoo, että Somaliassa moni pyrkii töihin ulkomaille, jotta voisi lähettää rahaa perheelleen.
– Somalian passilla on melkein mahdotonta saada viisumia Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin, mutta Venäjälle viisumin saa viikossa, Ahmed sanoo.
Ahmed haki turistiviisumia Venäjälle Somalian naapurimaasta Keniasta. Miehellä ei ollut työlupaa Venäjälle, mutta hän löysi siitä huolimatta työpaikan vaatetehtaasta.
Venäjä on alkanut etsiä liittolaisia Afrikasta sodan aikana. Venäjä on esimerkiksi myöntänyt opiskelijaviisumit noin 35 000:lle afrikkalaiselle mantereen eri maista.
Kesäkuussa talouslehti Bloomberg uutisoi, että Venäjä uhkailee maassa olevia afrikkalaisia opiskeiljaviisumin epäämisellä, jos opiskelija ei suostu liittymään Venäjän sopimussotilaaksi.
Bloombergin mukaan Afrikan maiden kansalaisia on päätynyt taisteluihin Harkovaan.
Kuka värvää ulkomaalaisia armeijaan?
Mitrohinin mukaan aiemmin rekrytoinnit hoiti Afrikan maissa palkkasoturiyhtiö Wagner, mutta tutkijan mukaan ei ole näyttöä, että Wagner värväisi tällä hetkellä aktiivisesti taistelijoita Afrikasta.
Tutkija ei usko, että Venäjällä olisi olemassa maailmanlaajuista värväysverkostoa, jonka takana se olisi valtiollisena toimijana.
– Todennäköisesti kyse on yksittäisistä tahoista, jotka haluavat hyötyä puolustusministeriössä liikkuvista suurista rahoista.
– Rekrytointien takana saattavat olla yritykset, jotka rekrytoivat merimiehiä. Tällaisia rekrytointeja tehdään kaikkialla maailmassa, ja Venäjä saattaa käyttää näitä yrityksissään värvätä palkkasotureita, Mitrohin sanoo.
Mitrohinin mukaan tähän viittaa se, kuinka tehotonta ulkomaalaisten värväys on ollut.
Afrikan maiden lisäksi Venäjä on tiettävästi värvännyt keskiaasialaisia, kuten Kirgisian, Uzbekistanin ja Tasžikistanin kansalaisia.
BBC:n tekemistä hautapaikkatutkimuksista selvisi viime vuonna, että Keski-Aasian maiden kansalaisia on kaatunut Bahmutin taistelussa Ukrainassa.
Venäjän armeija on tiettävästi värvännyt ihmisiä myös Nepalista, Kuubasta, Intiasta, Sri Lankasta ja Serbiasta.
Raha houkuttelee Venäjän armeijaan
Ahmed kertoo, että värväystoimiston virkailija lupasi hänelle Venäjän passin ja rahapalkkion, jolla hän voisi elää ”kuninkaana Somaliassa”.
BBC:n näkemästä asiakirjasta selviää, että venäläiset värvääjät ovat houkutelleet esimerkiksi kuubalaisia jopa 2 000 euron palkkioilla.
Venäjä maksaa myös omille kansalaisilleen vastaavaa korvausta palveluksesta.
Mitrohin kertoo, että monet venäläiset ovat viime aikoina keksineet, että Venäjän armeijan avokätisyyttä kannattaa käyttää hyväkseen, koska sotatilanne on jumiutunut asemasodaksi ja Venäjä tekee hyökkäyksiä Ukrainaan lähinnä ohjuksilla ja lennokeilla.
– Rintamalla taistelee lähinnä Wagnerin palkkasotilaita ja venäläisiä vankeja. Todella harvat venäläiset miehet siis joutuvat rintamalle. Varsinkin tänä vuonna, kun Venäjä on tehnyt vain muutamia suuria hyökkäyksiä, Mitrohin selittää.
Mitrohinin mukaan huhut helposta rahasta ovat levinneet myös Venäjän rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Somaliassa Venäjän maksama 2 000 euron palkkio on moninkertainen paikalliseen palkkatasoon verrattuna.
Miksi Venäjä värvää ulkomaalaisia?
Venäjän armeijaan päätynyt Ahmed kertoo, ettei hänellä ollut minkäänlaista sotilaallista kokemusta. Siitä huolimatta venäläinen värväysviranomainen tarjosi hänelle palkkasotilaan sopimusta.
– Ei ollut tulkkia tai ketään, joka olisi puhunut sujuvaa englantia. Virkailija väisteli, kun yritin kysyä, millaisesta työstä on kyse, Ahmed kertoo.
Tutkija Mitrohin uskoo, että ulkomaalaisia värvätään edelleen, koska Venäjän ylin sotilasjohto ja ex-puolustusministeri Sergei Šoigu ilmaisivat aikanaan ulkomaalaisten sotilaiden olevan hyödyksi Venäjän armeijalle.
2010-luvulla Wagner palkkasi Šoigun määräyksestä syyrialaisia separatistijoukkioihin Luhanskiin ja Donetskiin. He osoittautuivat kelpo taistelijoiksi.
Moscow Times -lehden haastatteleman venäläisupseerin mukaan Venäjällä taistelee useita ulkomaalaisista koostuvia pataljoonia, joissa on 300-1 000 sotilasta.
– Nähtäväksi jää, miten Venäjän uusi puolustusministeri Andrei Belousov suhtautuu tällaiseen resurssien tuhlaamiseen, Mitrohin sanoo.
Taloustieteilijä Belousovin on arvioitu saaneen puolustusministerin pestin, koska Venäjä haluaa saada puolustusministeriön talouden ja sotateollisuuden kuntoon.
Mitrohinin mukaan venäläiskomentajat tuskin toivovat ulkomaalaisia joukkoihinsa kahdesta syystä: kielimuurin ja motivaation takia.
– Venäläinen ehkä haaveilee sotasankaruudesta ja kokee velvollisuuden tuntoa. Sitä ei ulkomaalaisilla ole, Mitrohin sanoo.
Neljän päivän piina
Kun Ahmed allekirjoitti palkkasotilaan sopimuksen, hänet vietiin paikkaan, jota hän kutsuu ”lasten kesäleiriksi”.
– Meille esiteltiin aseita ja annettiin ensiapukoulutusta. Harjoittelu kesäleirillä kesti 25 päivää.
Sen jälkeen Ahmed lähetettiin Etelä-Venäjän Rostoviin, joka sijaitsee aivan Ukrainan rajan tuntumassa. Vasta silloin Ahmedille alkoi selvitä, ettei kyse olisi tavallisesta vartiointitehtävästä.
Ahmedin mukaan venäläisistä komentajista kukaan ei puhunut englantia, eikä selittänyt, mihin häntä ja muita oltiin kuljettamassa.
– Komentajat tuuppivat meitä eteenpäin sanomalla englanniksi mene, mene, mene, Ahmed kertoo.
Somalialainen päätyi viettämään neljä päivää paikassa, jota hän kutsuu rintamaksi.
Tutkija pitää ulkomaalaisen päätymistä rintamalle todella epätodennäköisenä. Hänen mukaansa Venäjä tarvitsee ulkomaalaisia erilaisiin tehtäviin kotirintamalla ja Ukrainassa.
Venäjä on esimerkiksi lähettänyt keskiaasialaisia siirtotyöntekijöitä kaivamaan juoksuhautoja Venäjän Belgorodiin ja uudelleenrakentamaan miehitettyjä alueita Itä-Ukrainassa.
– Voi sanoa, että rintamalle päätyvät ne, joista ei ole hyötyä puolustuksessa: sotahullut, vangit ja epäonnekkaat ulkomaalaiset, Mitrohin summaa.
