Kesäkuun lopussa toimittaja ja vaikuttaja Emmi Nuorgam oli viettämässä aikaa Suomen suurimmassa ihmisoikeustapahtumassa Helsinki Pridessa. Kesken juhlien puhelimeen alkoi tulla viestejä.
Tutut kertoivat, että Nuorgamista puhutaan naisvihasta ja rasismista tunnetulla Ylilauta-keskustelufoorumilla.
Hän ei ollut alkuun moksiskaan. Nuorgam on ollut ennenkin pahantahtoisen nettikirjoittelun kohteena.
Sitten hän näki kuvakaappauksen vanhasta blogistaan, jonka oli luullut hävittäneensä jo vuosia sitten.
Bileet vaihtuivat viikkoja kestäneeseen piinaan.
Matematiikankoe romaneille
Reilut 15 vuotta sitten Nuorgam oli jakanut blogissaan romaneille suunnitellun matematiikan kokeen. Siinä arvuuteltiin, kuinka kauan avun hälyttämisessä pitäisi hidastella, jotta paloauto ei ehtisi sammuttamaan maalla asuvan romaniperheen taloa.
Matematiikan kokeen toisessa kohdassa kysyttiin, kuinka kauan varastettu jäätelö säilyy hameen alla.
Eräässä vanhassa tekstissä Nuorgam pilkkasi kaikkia, jotka väärinkohdelluksi tullessaan väittävät sen johtuvan asemastaan jossakin vähemmistössä.
Hän kirjoitti, ettei voi sietää ihmisiä, jotka ”vetoavat naiseuteen, homouteen, somaliuteen tai mihin tahansa muuhun asiaan, kun kokevat omasta mielestään tulleensa väärin kohdelluiksi.”
– Kuvittelin olevani vittuuntunut älykkö. Halusin sanoa ääneen asioita, joista muut eivät uskalla puhua.
– Ajattelin tasa-arvon olevan sitä, että kaikesta voi pilailla.
Nyt Nuorgam sanoo, että ilkeiden vitsien oli tarkoitus kohauttaa lukijoita. Siten hän uskoi saavansa enemmän huomiota.
Kaikki julkisuus oli hyvää. Mitä enemmän provosoin, sen parempi.
Emmi Nuorgam
Kuluneena kesänä Ylilaudan käyttäjät löysivät blogin, lukivat sen läpi, tallensivat herkullisimmat palat ja jakoivat ne foorumilla eteenpäin.
Tekstit ovat rasistisia, sovinistisia ja monia vähemmistöjä halveksuvia. Nuorgam ei enää tunnista niistä itseään.
– Kun näin kesällä blogini, ajattelin, että olenko minä muka oikeasti kirjoittanut näin.
Nuorgam tuhosi bloginsa välittömästi. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja tekstit löytyvät netistä edelleen.
Ylilaudan anonyymit keskustelijat riemuitsivat, kun ihmisoikeuksien puolesta puhuva vaikuttaja jäi kiinni rasismista.
Nuorgam itse pelkäsi, että hänen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa kääntäisivät hänelle selkänsä. Se olisi hänen vaikuttajanuransa loppu.
Videolla Emmi Nuorgam kertoo oppineensa kantapään kautta, että kerran julkaistua sisältöä on vaikea saada netistä pois.
Viha kyti lapsuustraumoissa
Emmi Nuorgam vietti valtaosan lapsuudestaan Ylöjärvellä Tampereen kupeessa.
Hänen isänsä on saamelainen, jonka kokemasta pakkosuomalaistamisesta ei kotona puhuttu. Sukulaisetkin toistivat televisiosta tuttuja nunnuka-vitsejä.
– Saamelaisuus oli kiusallista ja jotain sellaista, josta halusin pysyä etäällä.
Nuorgamin äiti on feministi, joka korosti, että tytöistä ja naisista ei pidä tulla vain vaimoja ja äitejä.
Nuorgam oppi, että pärjätäkseen naisen on syytä olla kova.
– Halusin yli kaiken olla normaali ja mieluiten yksi jätkistä.
Ensimmäisen poikaystävänsä kautta Nuorgam ajautui jo yläasteella porukkaan, jossa oli rikollisuutta, päihteitä, väkivaltaa. Monen elämä päättyi liian aikaisin.
Nuorgamista tuli vihainen. Hänessä heräsi halu päteä ja vaikuttaa.
Lukiossa hän oli ollut oppilaskunnan hallituksessa ja tukioppilaana. Sen jälkeen hän etsi poliittista kotiaan ja päätyi kokoomusnuoriin, koska heillä oli parhaat bileet.
Luottamustehtäviä kertyi nopeasti, ja pian Nuorgam oli ehdolla Ylöjärven kunnallisvaaleissa.
Hän kampanjoi nollabudjetilla ja perusti blogin saadakseen näkyvyyttä. Sen nimeksi tuli Maija Vilkkumaan kappaletta mukaillen: Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana).
Hän sanoo olleensa myös aktiivinen Twitter-kiusaaja ja kärkevä Facebook-kommentoija.
Nuorgam kertoo kamppailleensa parikymppisenä omanarvontunnon kanssa. Hän kaipasi kipeästi kokoomusnuorten konservatiivimiesten hyväksyntää.
Sitä hän sai ivallisilla kirjoituksillaan.
– Osoitin vihani summamutikassa kehen tahansa. En muista, että kukaan puoluekavereistani olisi sanonut, ettei toimintani ole ok.
Nuorgamin arvot alkoivat muuttua vasta, kun hän tuli raskaaksi vuonna 2012.
Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja mietti, millainen äiti haluaisi olla.
Silloin hän ensi kerran tunnusti tarvitsevansa elämässään muita ihmisiä. Hän alkoi arvostaa hellyyttä ja empatiaa.
Hän alkoi myös tutustua saamelaisiin juuriinsa. Samoihin aikoihin hän tajusi, ettei olekaan hetero.
Oman vähemmistöidentiteetin löytäminen muutti hänen suhtautumistaan muihin.
Nuorgamista tuli yksi Suomen ensimmäisistä kuukausipalkkaisista bloggareista A-lehtien Lily-alustalla. Poliittinen sanoma väistyi puutarha-, ruoka- ja sisustussisältöjen tieltä.
Alkuperäinen blogi ei enää edustanut hänen arvomaailmaansa, ja Nuorgam ei halunnut sen koskaan nousevan esiin.
Hän palkkasi ammattilaisen siivoamaan kaiken kyseenalaisen sisällön, mitä hän oli itsestään netissä jakanut, mutta epähuomiossa blogin varhaisin versio jäi poistamatta.
Nykyään Nuorgam tunnetaan ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolesta puhuvana vaikuttajana. Hän on somekeskustelija, kirjoittaja, podcast-juontaja ja viestintäkonsultti. Hän kirjoittaa myös Ylelle kolumneja.
Emmi Nuorgamin ja Laura Haimilan Kerhotalo-podcastissa on kuluneen kesän aikana puhuttu muun muassa HSL:n mainoksen synnyttämistä rasistisista mielikuvista, läskifobiasta, urheilijoiden sukupuolen määrittelystä ja Ylen ympärillä käytävästä monimuotoisuuskeskustelusta.
Kaikki aiheet ovat sellaisia, jotka olisivat saaneet parikymppisen Nuorgamin veren kiehumaan.
Vanhojen kirjoitusten tultua julki moni pitikin Nuorgamia kaksinaamaisena petturina, joka on edelleen sisimmässään rasisti.
Häntä verrattiin Riikka Purraan (ps), joka sai vuotta aiemmin selitellä vanhoja rasistisiksi tulkittuja kirjoituksiaan.
Nuorgamin mielestä vertaus ei ole reilu.
– Olen toistakymmentä vuotta yrittänyt osoittaa ajattelevani ja toimivani eri tavalla kuin ennen. Purra sen sijaan tekee edelleen rasistista politiikkaa.
Nuorgam pyysi vanhoja blogitekstejään anteeksi pian niiden tultua julki. Hän muutti sometilinsä yksityiseksi, koska vastaanotti niin paljon vihapostia.
Tilanne ei ollut Nuorgamille aivan uusi. Hän on ollut mediamyrskyn silmässä ennenkin.
Jo vajaat kymmenen vuotta sitten hän sai julkisen työnsä vuoksi tappouhkauksia. Tuolloin hän kritisoi blogissaan tavaratalo Anttilaa siitä, miten sukupuolittuneesti se markkinoi leluja lapsille.
Viime kesän tapahtumissa oli kuitenkin jotain erilaista.
– Se oli ensimmäinen kohu, jossa en voinut seisoa sanomisteni takana. Häpesin enemmän kuin koskaan.
Oman navan kaivelu saa riittää
Lopulta kohina lakkasi, eikä paljoakaan tapahtunut. Emmi Nuorgam menetti Instagram-seuraajia, mutta työt eivät loppuneet eivätkä ystävät jättäneet.
Nuorgamin ajattelussa tapahtui kuitenkin muutos.
Hän on elänyt jo kymmenen vuotta Instagram-julkisuudesta.
Hän sanoo, että on ollut valmis tekemään melkein mitä vain saadakseen näkyvyyttä. Hän on ajatellut, että kun kertoo jotain intiimiä itsestään, voi samalla saada julkisuutta ajamilleen yhteiskunnallisille asioille.
Nyt hän kertoo ymmärtäneensä, ettei mediajulkisuus toimi niin.
Jos yritän lehtihaastattelussa herätellä keskustelua esimerkiksi naisten haluttomuudesta, kaikki muistavat jutusta vain sen, että Emmi on hirveä ämmä, joka pitää seksiä miehensä kanssa kotityönä.
Emmi Nuorgam
Hän katuu, että on jakanut niin paljon yksityisasioitaan mediassa ja sanoo saaneensa tarpeekseen oman napansa julkisesta kaivelusta.
Vanhoihin blogiteksteihin liittyvät haastattelut ovat viimeiset, joissa hän aikoo puhua itsestään.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
