Kun Syyrian kapinallisten johtaja Ahmed al-Sharaa saapui voittajana Damaskokseen, hän polvistui ja ja piti saarnan Umajadi-moskeijassa hurraavan kansan edessä.
Al-Sharaa tunnetaan ehkä paremmin taistelijanimellään Abu Muhammad al-Julani.
Tutkijan mukaan tämä kuvastaa al-Sharaan persoonaa.
– Se, että hän oli siellä johtamassa rukousta, oli symbolisesti hyvin merkittävää, sanoo väitöskirjatutkija Tiina Hyyppä Helsingin yliopistosta.
Hyypän mukaan al-Sharaa korosti näin johtajuuttaan.
– Hän myös tykkää olla parrasvaloissa ja saada huomiota ja osaa sen ottaa.
Hyypän mukaan Syyrian uusi johtohahmo on taitava opportunistinen ja pragmaattinen toimija, joka esiintyy omalle yleisölleen yhdellä tavalla ja länsimaille toisella.
– Hän voi olla ulkomaisen median haastateltavana puvussa ja solmiossa, kun taas omille kannattajilleen hän esiintyy vihreissä armeijavaatteissa, Hyyppä sanoo.
HTS edelleen luokiteltu terroristijärjestöksi
Al-Sharaan johtamalla jihadistiryhmällä Hayat Tahrir al-Shamilla eli HTS:llä on radikaali-islamistinen tausta. Se kuitenkin eroaa al-Qaidasta ja Isisistä siinä, että sen jihadistiset tavoitteet eivät ulotu Syyrian ulkopuolelle. EU ja Yhdysvallat luokittelevat järjestön edelleen terroristijärjestöksi.
Viime vuosina Al-Sharaa on pyrkinyt antamaan itsestään kuvan maltillisena johtajana, vaikka monet epäilevät hänen sanojensa vilpittömyyttä.
– He ovat ottaneet strategisen linjan ja haluavat viestiä, että he ovat suvaitsevaisia ja moniarvoisia, Hyyppä toteaa.
Jo kolme vuotta sitten ensimmäisessä haastattelussaan yhdysvaltalaiselle toimittajalle al-Sharaa väitti, että hänen ryhmänsä ei muodosta uhkaa lännelle.
Radikalisoituminen Irakissa
Al-Sharaan tie jihadistijohtajaksi alkoi Irakissa, jonne hän lähti taistelemaan Yhdysvaltain joukkoja vastaan vuonna 2003. Al-Sharaa päätyi Yhdysvaltain Camp Buccan vankileirille, missä hän tapasi nykyisen terroristijärjestö Isisin jäseniä ja verkostoitui heidän kanssaan.
– Vankileirillä ollessaan hän sai radikaaleja ideologisia vaikutteita, kertoo Hyyppä.
Nyt 42-vuotias al-Sharaa syntyi vuonna 1982 Syyriassa keskiluokkaiseen perheeseen, joka oli joutunut jättämään kotinsa Israelin miehittämillä Golanin kukkuloilla. Siitä juontuu myös hänen taistelijanimensä al-Julani, joka tarkoittaa arabiaksi Golania. Tätä hän käytti myös kutsumanimenään vallankumoukseen asti.
– Hän alkoi käyttämään oikeaa nimeään vasta vallankumouksen jälkeen, mahdollisesti jälleen osoittaakseen muuttuneensa, toteaa Hyyppä.
Syyriaan al-Sharaa palasi vuoden 2012 alussa, jolloin maa oli sisällissodassa. Hän oli perustamassa jihadistista Jabhat al-Nusra -järjestöä, joka soti Bašar al-Assadin hallintoa vastaan. Al-Sharaa katkaisi yhteytensä Isisiin ja myöhemmin vuonna 2016 al-Qaidaan. Vuonna 2016 järjestö muutti nimekseen Hayat Tahrir al-Sham.
Al-Sharaa on 12 vuotta onnistunut pitämään itsensä johtajana. Se, että hän on pystynyt pitämään itsensä myös hengissä, herättää tutkijassa kysymyksiä, Hyyppä toteaa.
– On spekuloitu, miksi Yhdysvallat on antanut hänen elää. Yhdysvallat on tehnyt Idlibin alueelle useita iskuja, joissa on kuollut Isisin ja al-Qaidan johtoa, sanoo Hyyppä.
– En ihmettelisi, vaikka hän olisi onnistunut tekemään jonkinlaisia sopimuksia Yhdysvaltain kanssa.
Yhdysvallat ja EU pitävät al-Sharaata terroristina. Yhdysvallat on edelleen luvannut hänestä 10 miljoonan dollarin eli 9,5 miljoonan euron palkkion.
Huivipakko epätodennäköinen
Vaikka al-Sharaan HTS-järjestö on jihadistijärjestö, Hyypän mukaan se ei ole äärijärjestö Isisin kaltainen toimija.
– Jos al-Sharaa lähtisi nyt kovin radikaalille linjalle, se olisi ristiriidassa sen johtajan kuvan kanssa, jollaista hän on luonut, sanoo Hyyppä.
Hyyppä ei usko, että Syyrian tilannetta kannattaa rinnastaa Afganistanin kehitykseen Talibanin alla, koska kyse on monella tapaa erilaisesta yhteiskunnasta. Syyriassa on paljon erilaisia uskonnollisia vähemmistöjä ja liberaaleja.
– En usko, että HTS pystyisi asettamaan esimerkiksi huivipakkoa, koska ihmisten tyytymättömyys olisi liian suurta, Hyyppä sanoo.
Viime päivinä al-Sharaa on vakuuttanut, että Syyrian etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä pyritään suojelemaan.
– Mutta jää nähtäväksi, kuinka hyvin näissä lupauksissa pitäydytään, toteaa Hyyppä.