Metsästäjien turhautuminen suurpetopolitiikkaan näkyy esimerkiksi koirajahtien lykkäämisenä ja susihavaintojen ilmoittamisen vähenemisenä.
Tanja Heikkonen,
Sanna Kähkönen
Juhani Voutilainen laskee Huli-koiran etsimään jänistä, ja koira pinkaisee liikkelle kuono maassa, kaksi tutkapantaa kaulassaan.
Voutilainen asuu ”erämaan keskellä” Sotkamossa, mutta ajokoira Hulin metsästysalueina on vain rajattuja alueita. Syy on susitilanne, hän sanoo.
Voutilaisen mukaan seudulla on ollut Sotkamon pahin susikeskittymä jo parinkymmenen vuoden ajan.
– Tämä syksy on ollut tosi paha, kun sudet ovat alkaneet tappamaan koiria.
Neljä koiraa on saanut surmansa kahden viikon aikana lähialueilla Sotkamossa ja Kajaanissa. Lisäksi naapurikunnassa Pohjois-Savon Rautavaaralla susi tappoi nuoren ajokoiran perjantaina.
Osa lopettanut koiran kanssa metsästyksen
Susien pelossa Voutilaisen hirviseurue aloittaa hirvenmetsästyksenkin vasta lumentulon jälkeen. Silloin jälkien perusteella voi arvioida, missäpäin alueen sudet ovat.
Videolla sotkamolainen Hannu Tolonen kertoo, että susien pelossa osa hirviporukoista on luopunut jahdeista koiran kanssa kokonaan.
Tolonen ajattelee, että metsästäjiä turhauttava tilanne voi purkautua jopa niin, että joku ottaa oikeuden omiin käsiin.
– Tämmönen pelkohan se on olemassa, ilman muuta. Kyllä se jollain kantti pettää metsällä, kun tulee elukka eteen. Sehän on lainvastaista hommaa, eikä sitä voi hyväksyä.
Metsästäjiltä tulee palautetta
Voutilainen toimii Metsästäjäliiton Kainuun piirin toiminnanjohtajana. Liitto on vajaan 150 000 suomalaisen metsästäjän etujärjestö.
Voutilainen kertoo, että viime aikoina metsästäjiltä on tullut palautetta susitilanteesta Kainuussa. On penätty, mitä liitto on tehnyt susiasian eteen. Kyselijöiden kaipaamat toimenpiteet, kuten esimerkiksi kannanhoidollinen metsästys on jäänyt toteutumatta.
Liitto on kuitenkin yrittänyt pitää metsästäjien ääntä esillä muun muassa julkaisemalla tiuhaan tahtiin tiedotteita susien tappamista koirista.
Liitto on myös ajanut suden siirtoa EU-tasolla eri liitteeseen luontodirektiivissä. Silloin se ei olisi niin tiukasti suojeltu vaan kantaa voitaisiin säädellä metsästyksellä.
Laiva kääntyy kuitenkin hitaasti, Voutilainen kuvailee.
Petohavaintojen ilmoittamisinto vähenee
Metsästäjien turhautuminen näkyy muun muassa siinä, että havaintojen ilmoittaminen Tassu-järjestelmään on paikoin laskenut. Osalla riista-alueista merkinnät ovat vähentyneet jopa puoleen kahden vuoden aikana.
Tassu on Luonnonvarakeskuksen suurpetohavaintojärjestelmä, johon kirjataan vapaaehtoisten ilmoittamia havaintoja, jotka viralliset petoyhdyshenkilöt ovat vahvistaneet.
Aktiivisuuden vähenemisen syyksi on arvioitu metsästäjäpiireissä kuplivaa kapinaa. Voutilainen harmittelee tätä, sillä merkinnät vaikuttavat petokannan arviointiin ja sitä kautta esimerkiksi mahdollisiin metsästyslupiin.
– Se on tosi vaikea yhtälö. Toivottavasti metsästäjät näitä merkintöjä kuitenkin tekevät.
Myös suden dna-näytteiden keruuaktiivisuus näyttää olevan vaarassa vähentyä, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola. Hän sanoo ymmärtävänsä, että motivaatio on koetuksella, mutta muistuttaa, että aktiivisuuden parantaminen olisi tärkeää.
– Meidän tulisi kehittää yhteiskunnallista näkemystä suurpetokantojen hallinnasta ja varmistaa, että metsästyspoikkeusluvat ovat oikeudellisesti päteviä, kuten Ruotsissa. Jos tämä toteutuisi, metsästäjät hoitaisivat tonttinsa, Silpola summaa.
