Lapin susimäärä on yleisesti ottaen vähäinen, mutta yksittäisetkin sudet ovat aiheuttaneet poronhoitajille yhteensä satojen tuhansien eurojen tappioita.
Eri puolilla Lappia on kesän aikana kärsitty susien aiheuttamista porokuolemista.
Inarissa suden hampaisiin on joutunut jo toistasataa poroa. Viime viikkoina myös Lapin länsiosissa, Ylitorniolla ja Rovaniemellä on liikkunut ainakin kaksi yksinäistä sutta. Ne ovat tappaneet kymmeniä poroja. Myös Utsjoen Karigasniemellä on viime aikoina liikkunut susi.
Kummallinen seikka porokuolemissa on, että sudet eivät ole juurikaan syöneet poroja tappamisen jälkeen.
Kun ruokaa on paljon, susi tappaa huvikseen
Luonnonvarakeskuksen emeritus-tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, ettei susien käyttäytyminen ole ennenkuulumatonta.
Kojolan mukaan toiset sudet ovat taipuvaisempia tappamaan, kuin toiset.
– Syömättä tappaminen on sudelle lajityypillistä silloin, kun ruokaa on paljon. Myös lampaita syödessään susi voi tappaa useampiakin, mutta syödä vain yhtä lammasta.
Tilaisuus tekee siis sudesta varkaan, kun saaliseläimiä on runsaasti.
– Ilman muuta sutta voi sanoa opportunistiksi. Oikeastaan kaikkia suurpetoja, professori kertoo.
Mistä sudet tulivat Lappiin?
Kojola uskoo Länsi-Lapin susiyksilöiden tulleen suurimmalla todennäköisyydellä poronhoitoalueen eteläpuolelta. Ajoittain Suomeen on saapunut myös Ruotsin ja Norjan eteläisen susipopulaation yksilöitä.
– Aikanaan eräs susiyksilö oli tullut Etelä-Norjan Hedmarkista Urho Kekkosen kansallispuistoon saakka ja pariutui siellä. Tuolle susiparille kertyi saalissaldoksi 72 poroa, Kojola muistelee.
Inarissa ja Utsjoella seikkailleet sudet taas ovat todennäköisesti peräisin Venäjän pohjoisosista, jossa susikanta on kasvanut viime vuosina, sillä sotilasväestö alueella on lähtenyt Ukrainaan sotimaan.
Kojola täsmentää, että tässä kohtaa susien alkuperää voidaan ainoastaan spekuloida. Vasta kaadetun suden DNA-jälki osoittaa hukan todellisen alkuperän.
Poronhoitajille kallis lasku
Kaikki suden Länsi-Lapissa kaatamat porot ovat olleet vaatimia eli aikuisia naarasporoja. Yksi vaadin on rahassa noin 1500 euron arvoinen.
Enimmäkseen Rovaniemen alueella sijaitsevan Palojärven paliskunnan poroisäntä Tapio Vuolo kertoo, että syksyä odotetaan kauhulla porokuolemien jatkuessa. Suden metsästyskin on sulan maan aikaan todella haastavaa.
– Ihanteellisin tilanne olisi nyt se, jos sataisi viikoksi kunnon lumipeite, niin saataisiin susi jäljitettyä ja kaadettua. Sen jälkeen syyskesä voisi jatkua tavalliseen malliin minun puolestani, Vuolo naurahtaa.
Myös Ylitornion Lohijärven paliskunnan poroisäntä Matti Holster kuvailee tunnelmaa apaattiseksi.
Korvauksien saaminen ei ole yksinkertaista
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Nurmi kertoo, että petovahinkojen trendi on alati kasvava.
Nurmen mukaan pedot levittäytyvät yhä useampien paliskuntien riesaksi, eivätkä korvausrahat riitä todellisen vahingon ja vahingoista syntyneiden kustannusten korvaamiseen.
Pahimmillaan suurpetovahinkojen korvaukset maksetaan yli vuoden viiveellä.
– Valtion korvausjärjestelmä toimii siinä mielessä yskähdellen, että rutiinisti valtion talousarvioon varataan liian pieni määräraha petovahinkoihin, ja leikattua osuutta joudutaan sydän kylmänä toivomaan lisätalousarvioon. Toistaiseksi valtio on kuullut hädän, Nurmi toteaa.
