Tämä paikka on ollut otsikoissa jo vuosia.
Kuusamon suurpetokeskuksessa asuu viisi karhua, neljä poroa, neljä ilvestä ja kolme koirasutta.
Paikan perustajalla ja omistajalla Sulo Karjalaisella, 85, on takanaan yli kolme vuosikymmentä suurpetokeskuksen isännöintiä.
Matkan varrelle mahtuu lukematon määrä hyvää – ja pahaa.
Keskuksen taival saattaa kuitenkin tulla pian päätökseen.
Toimitusjohtaja ja hallitus irtisanoutuivat keväällä. He eivät halunneet enää ottaa vastuuta keskuksesta ja sen turvallisuudesta.
Sulo Karjalainen jäi yksin pyörittämään keskusta.
Tilat ovat jo parhaat päivänsä nähneet
Paikka ei enää näytä siltä kuin kolme vuosikymmentä vanhoissa valokuva-albumeissa, joita Karjalainen esittelee.
Moni asia on kulunut ja aikaa nähnyt, ollut jo pitkään.
Kun toimittaja ja kuvaaja kävivät keskuksessa, selkeitä maallikon havaittavia turvallisuupuutteita ei kuitenkaan ollut näkyvissä.
Irtisanoutuneen toimitusjohtajan Pasi Jäntin mukaan Karjalainen jarrutti keskuksen uudistustoimia. Jäntti olisi halunnut kovalla kädellä kohentaa keskuksen kuntoa.
Jäntin mukaan erimielisyyksiä syntyi Sulo Karjalaisen kanssa muun muassa karhuaitauksista, jotka hän olisi halunnut rakentaa uusista materiaaleista. Tähän Karjalainen ei Jäntin mukaan suostunut.
Myös suurpetokeskuksen kahvilan Jäntti olisi halunnut herättää henkiin asiakkaiden käyttöön. Tähänkään Karjalainen ei Jäntin mukaan suostunut, jolloin Jäntin kärsivällisyys loppui.
Sulo Karjalainen sanoo, että keväinen hallituksen ja toimitusjohtajan ero panee ajattelemaan uudelleen asioita. Hän haluaa tehdä päätökset ”oman pään” mukaan.
– Väitteet suurpetokeskuksen huonosta kunnosta ovat lähes perättömiä. Ainahan puutteita löytyy, mutta niitä pitää korjata, Karjalainen sanoo.
Oikeusprosessit olleet ”murhaavia”
Viranomaiset kiinnittivät huomionsa keskuksen ja eläinten hoidon puutteisiin jo vuosia sitten.
Karjalainen on tuomittu törkeästä kirjanpitorikoksesta vuonna 2024 ja eläinsuojelurikoksesta vuonna 2025. Talousrikostuomio tuli suurpetokeskuksen kirjanpidosta: sitä on kateissa useilta vuosilta.
Eläinsuojelurikostuomio tuli Aina-karhunpennun kohtelusta. Sitä pidettiin liian pienessä häkissä varastohuoneessa. Karjalaista syytettiin myös muista eläinten pitoon liittyvistä laiminlyönneistä, mutta suurin osa syytteistä kaatui.
Karjalainen on valittanut tuomioista hovioikeuteen.
– Oikeusprosessit ovat olleet suorastaan murhaavia henkisesti, Sulo Karjalainen sanoo.
Vuosina 2022 ja 2023 suurpetokeskus suljettiin viranomaispäätöksellä, koska keskus katsottiin puitteiltaan kelvottomaksi suurpetojen hoivaamiseen.
Karjalaisen katsottiin myös hoitaneen eläimiä huonosti.
Sulkemispäätös kumottiin myöhemmin, vaikkakin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoi, että suurpetokeskus oli kyllä rikkonut lakia eläinten pidossa. Eläinten hyvinvointiin liittyvät laiminlyönnit eivät kuitenkaan olleet hallinto-oikeuden mielestä niin vakavia, että keskus pitäisi sulkea.
Hän ei edelleenkään ajattele, että eläinten hoidossa olisi ollut puutteita.
– Päätökset toimenpidekielloista perustuivat perättömiin tietoihin, Karjalainen väittää.
Työntekijät pyörittävät keskusta
Sulo Karjalainen ei enää osallistu keskuksen päivittäisiin töihin, vaan keskusta pyörittää kolme työntekijää.
Hän on kuitenkin vakuuttunut, että eläimet voivat hyvin. Hän uskoo pystyvänsä keskustelemaan karhujen kanssa.
– Tiedän tarkalleen, millainen vointi niillä on. Ne kertovat sen minulle.
Karjalainen on aina viettänyt tiiviisti aikaa karhujen kanssa.
Etenkin pian 33-vuotias Juuso-karhu on Karjalaisen suuri rakkaus.
– Nukuimme samalla tyynyllä, kun Juuso oli pieni. Myöhemmin se on ollut minulle kuin veli. Olemme kulkeneet metsissä, kalastamassa ja uimassa, Karjalainen kertoo.
Kuitenkin suurpetokeskuksen alkumetreillä 1990-luvun puolivälissä yksi suurpetokeskuksen karhuista raateli Sulo Karjalaisen kasvot niin, että hengenlähtö oli lähellä.
Neljä vuotta sitten yksi karhuista valitsi Karjalaisen takaliston. Siitäkin hän selvisi.
Toiminta on vaakalaudalla
Suurpetokeskuksen toiminnan jatkuminen on nyt vaakalaudalla.
– Tämä on kuin uudelleensyntyminen. Mutta riittävätkö minulla voimat jatkaa, se on korkeimman kädessä, Karjalainen sanoo.
Toiminnan jatkamiseen hän kaipaa voimia.
– Jos voimia ei löydy, on mahdollista, että toiminta loppuu. Se olisi musertavaa.
Kahvin jälkeen on aika ruokkia karhuja.
Ruoat on laitettu valmiiksi mustiin ämpäreihin – hedelmiä ja lihaa, jonka on lahjoittanut paikallinen lihajalostamo.
Karjalainen ei jaksa lähteä enää kierrokselle.
Hän lähtee kotiin lepäämään.
Sulo Karjalainen pohtii Kuusamon suurpetokeskuksen tulevaisuutta ja omaa jaksamistaan:
