Suomalaiset eivät luota saavansa vanhana tarvitsemaansa hoitoa, ja sillä voi olla asiantuntijan mielestä isoja seurauksia

Helmikuussa julkaistun tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2020–2021. Jos sama kysely tehtäisiin nyt, luottamus palveluihin saattaisi olla vielä huonompaa, gerontologian asiantuntija arvioi.

Vain vajaa neljännes suomalaisista ikäihmisistä luottaa, että saa tarvitessaan ympärivuorokautista hoitoa.

Tieto selviää Gerontologian tutkimuskeskuksen helmikuussa julkaistusta tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan terveydenhuoltoon luottamisessa on selvä sosiaaliseen asemaan perustuva ero. Mitä enemmän koulutusta, sitä enemmän on uskoa yhteiskunnan palveluihin.

Kaikissa sosiaaliryhmissä eniten luotettiin koululaitokseen. Selvä enemmistö kaikista sosiaaliryhmistä uskoi tarvitessaan saavansa hoitoa äkilliseen tai pitkäaikaiseen sairauteen.

Sen sijaan vanhuspalveluissa epäluottamus oli yhteistä kaikille sosiaaliluokille.

– Se tietysti kuvastaa ihan oikeaa tilannetta, että hoitoa on hyvin vaikea saada, kertoo gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta.

Tutkimuksen aineisto on peräisin vuosien 2020 ja 2021 aikana kootusta kyselystä, johon vastasi yli 3 000 65–84-vuotiasta suomalaista.

Aineiston keräämisen jälkeen monet hyvinvointialueet ovat vähentäneet ympärivuorokautista hoitoa.

– Jos ajattelee sitä, mitä tulosten jälkeen on tapahtunut, on ihan mahdollista, että jos tänä päivänä tehtäisiin sama kysely, niin luottamus olisi vielä huonompi, Jylhä arvioi.

Tutkijan mukaan epäluottamukselle on kaksi syytä. Palveluiden tarve kasvaa, kun muistisairaiden määrä lisääntyy, mutta toisaalta samoihin palveluihin kohdistetaan myös säästöjä.

Tämä vanhusten palveluissa mietityttää

Vanhusten palveluista haetaan Suomessa lähes 140 miljoonan euron säästöjä tänä vuonna.

Yle keräsi verkkolomakkeella yleisöltä kokemuksia siitä, luottavatko he enää vanhusten saamiin palveluihin. Vastauksia tuli kaikkiaan 72.

Vastauksissa kuului sekä omaisten että hoiva-alan ammattilaisten huoli.

Tulevaisuus pelottaa, sillä yhä huonokuntoisemmat ikäihmiset asuvat yksin kotona. Omaisten mielestä monen vanhuksen ei pitäisi enää asua yksin, sillä kotiin ei saa tarpeeksi palveluita. Hoitaja poikkeaa vain pikaisesti ja omaiset asuvat kaukana. Voi olla, ettei vanhus juurikaan pääse esimerkiksi pesulle tai ulkoilemaan.

Monet omaiset kertoivat kokevansa, ettei heitä kuunnella vanhusta koskevissa asioissa.

Omaisista myös tuntui, etteivät he saa tarpeeksi tietoa hoito- tai jopa saattohoitopäätöksistä.

Marja Jylhän mukaan oma perhe on aina ollut tärkein vanhojen ihmisten auttaja. Se vain ei millään riitä.

– Tulee olemaan yhä enemmän ihmisiä, joiden avuntarve vaatii ihmistä toisia ihmisiä ympäri vuorokauden. Sellaista avuntarvetta ei voi rakentaa sen enempää omaisten kuin vapaaehtoistyönkään varaan.

Järjestöjen edellytykset tehdä vanhustyötä ovat puolestaan heikentyneet, sillä niille annettu rahoitus on vähentynyt.

Jylhän mukaan ikäihmisten tarpeisiin vastaavat erityisesti kotihoito ja ympärivuorokautinen hoito.

– Kotihoidolla mennään ensin pitkälle, ja se on hurjan tärkeää. Mutta etenkin muistisairailla tulee vaihe, jossa kotihoito ei enää riitä, ja sitten tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa.

Kotipalvelu on pääosin julkista palvelua. Jylhä muistuttaa, että varakkaat ihmiset voivat hankkia sitä yksityisesti omilla varoillaan, mutta ympärivuorokautisen hoidon suhteen kaikki ovat samalla tavoin julkisen palvelujärjestelmän varassa.

– (Ostettu) ympärivuorokautinen hoito maksaa ainakin 7 000 euroa kuussa ja lisäksi vuokra. Eli ainoastaan hyvin pieni kaikkein rikkaimpien vähemmistö voi kuvitellakaan ostavansa sitä omilla rahoillaan.

Jylhän mukaan heikko luottamus palveluihin voi näkyä laajemminkin yhteiskunnassa.

Suomalaiset ovat tottuneet ajatukseen, että maksamme veroja ja saamme palvelut, joita välttämättä tarvitsemme, hän sanoo.

– Jos usko siihen alkaa rapistua, sillä on suuria seurauksia, kuinka ylipäänsä uskomme yhteiskuntaamme ja hallintotapaamme.