Hiihtovaelluksella olleiden äidin ja pojan etsintä Pallastunturin jäätävissä myrskytuulissa naulitsi myös Axel Aumon, 29, uutisten ääreen.
– He tekivät asiaa, jota rakastivat ja joutuivat tällaisen onnettomuuden uhriksi. Kyllä siinä oli sanaton, kun lopputulos selvisi, Aumo sanoo nyt, kun turmasta on kulunut vuosi.
Pian traagisen turman jälkeen Aumo liittyi Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun, jonka jäseniä osallistui kymmenittäin myös Pallaksen etsintöihin. Lapin Vapepa on saanut Aumon lisäksi lähes 250 uutta jäsentä, joista poikkeuksellisen moni on luonnossa liikkuva nuori.
Vapaalaskua, retkeilyä, metsästystä ja marjastusta harrastava Aumo kertoo poteneensa jo aiemmin äidin perintönä tullutta auttamisen halua.
– Pallaksen turma vain vahvisti sitä tunnetta, hän sanoo.
Talvisten tuntureiden arvaamattomuuden Aumo tuntee hyvin. Lumiturvallisuuskoulutus on auttanut vapaalaskijaa hahmottamaan turvallisia reittejä, mutta varpaillaan hän kertoo olevansa koko ajan.
Aumo on kääntynyt rinteestä monesti pois, kun lumen reaktiot ovat varoittaneet vaarasta.
– Aina kun maastoon lähtee, on tunne, että minä jään kakkoseksi, jos luonnon kanssa aletaan oikein mitellä.
Lumivyöryalue on riski myös pelastajille
Pelastusoperaation johtaminen on vaativaa, vaikka olosuhteet eivät olisi niin äärimmäisen raa’at kuin ne Pallaksella vuosi sitten olivat. Lumen sisään joutuneen selviämismahdollisuudet heikkevät nopeasti, eikä paikalle pääse paloautolla.
Suomen palopäällystöliitto käynnisti Pallaksen onnettomuuden jälkeen Lumi-hankkeen helpottamaan pelastusoperaatioiden johtamista lumivyöryalueilla. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä pelastajien turvallisuutta.
Riskialtteimmista tuntureista tehdään digitaaliset kohdekortit viranomaisille. Ne ovat ikään kuin tunturikohtaisia käyttöohjeita.
– Eri väreillä merkitään alueet, josta vyöry voi lähteä liikkeelle ja alueet, jonne asti vyöry voi kasautua. Kortteihin merkitään myös suositeltavat lähestymisreitit, kertoo hankepäällikkö Joonas Kortelainen.
Väärä reitin valinta voi pahimmillaan johtaa siihen, että pelastajat käynnistävät itse lumivyöryn ja ajautuvat hengenvaaraan.
Lumivyöryoperaation johtamisesta on harvalla kokemusta, sillä vain yksi tuhannesta Lapin pelastuslaitoksen tehtävästä liittyy lumivyöryyn. Kortelaisen johdolla laaditaan kohdekorttien lisäksi toimintamallit lumivyörytehtävien johtamiseen ja riskien hallintaan.
Helpointa etsintä on, jos vyöryyn joutuneella on toimiva lumivyörypiippari. Jos sitä ei ole, voidaan Recco-laitteella etsiä vaatteissa mahdollisesti olevia Recco-heijastimia, Kortelainen kertoo.
– Myös lumivyörykoirakko on äärimmäisen hyvä menetelmä. Pahimmassa tapauksessa turvaudutaan sondilinjastoon.
Sondit ovat kokoontaitettavia sauvoja, jolla lunta tutkitaan siinä toivossa, että sauva osuu pelastettavaan.
Ylläksellä kymmeniä vyöryjä talvessa
Lumivyöryjen määrä on kasvanut vapaalaskun ja lumikenkäilyn yleistyessä. Kun Lapin pelastuslaitokselle tulee hälytys koodilla ”sortuma” ja paikka on vaikkapa Kesänkitunturi, pelastaja tietää, mistä on kyse.
Esimerkiksi Ylläksen alueella tapahtui viime vuonna 20–30 lumivyöryä, joista valtaosa oli ihmisen aikaansaamia. Yksi riskikohteista on Kellostapuli.
Äkäslompolossa asuva Joonas Kortelainen on Lapin pelastuslaitoksen ylipalomies, lumivyörykouluttaja ja vapaalaskija, eikä hänelle tulisi mieleenkään lähteä Kellostapulin rinteeseen lukematta lumivyöryennusteita ja tutkimatta olosuhteita tarkemmin.
– Hiihtelen ensin loivemmassa maastossa ja arvioin, ovatko olosuhteet sellaiset, että kannattaa mennä jyrkemmälle. Joka talvi en mene.
Kortelainen on ollut mukana pelastustehtävissä ja menettänyt lumivyöryissä myös tuttaviaan.
Myös Axel Aumo on kiinnostunut lumivyöryetsinnöistä. Seuraavaksi hän jatkaa kouluttautumista ammattitason lumiturvallisuuskursseilla.
Samalla Aumo kouluttaa lapinkoiristaan pelastuskoiria. Kaamos-koira odottelee koulutusputkessa, mutta isompi koira Malla löytää jo vaikeuksitta lumiseen metsään piiloutuneen toimittajan. Viranomaistarkastuksen jälkeen Malla pääsee mukaan Vapepan etsintöihin, mutta Aumon suunnitelmat ovat pidemmällä.
– Kun talvilajit ovat itselle läheisiä, niin toivoisin, että koiria voisi ohjata lumivyörypelastamiseen.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.
