Kun Iran hyökkäsi ohjuksin Israeliin keväällä ja uudelleen lokakuun alussa, ilmatorjuntaa pystyi seuraamaan livenä netissä ja uutiskanavilla.
– Alaspäin tulevat ovat pääosin vihollisen ampumia raketteja, koska ne ovat suhteellisen hitaita. Ja välillä näkyy välähdyksiä. Ne ovat se torjunta, sanoo maavoimien tarkastaja Mano-Mikael Nokelainen puolustusvoimista.
Ohjuksia kuvissa ei näy. Sen voi päätellä eri kohteiden nopeudesta.
Jos Suomi joutuisi torjumaan vastaavaa hyökkäystä, perusajatus olisi sama kuin Israelilla: Suomenkin ilmatorjunta on rakennettu kerroksiksi, joissa käytetään eri asejärjestelmiä.
Israeliin kohdistetussa hyökkäyksessä vahinkoja syntyi vain vähän. Israel on tarvinnut ja kehittänyt tehokasta ilmatorjuntaa, koska maa on joutunut jatkuvasti torjumaan esimerkiksi Gazasta ja Libanonista ammuttavia raketteja.
Israel torjuu ohjuksia kolmessa kerroksessa. Matalimmissa korkeuksissa niin sanottu rautakupoli torjuu juuri raketteja. Keskikorkeuksissa ohjuksia torjutaan Daavidin linko -järjestelmällä ja ylimmissä korkeuksissa Arrow-ohjuksin.
Viime hyökkäyksissä kaikkia Iranin ampumia ohjuksia ei ole torjuttu näillä järjestelmillä, vaan ohjuksia tuhoavat myös Israelin liittolaisten, esimerkiksi Jordanian ja Yhdysvaltain, hävittäjät.
Suomi torjuu ammuksin ja ohjuksin eri korkeuksissa
Suomen ja Israelin puolustustapaa ei kannata verrata suoraan.
Suomi on viisitoista kertaa niin suuri kuin Israel, mutta asukkaita on vain puolet Israelin väkiluvusta. Siksi torjuntaa tehdään tarpeen mukaan, mutta ajatus kerroksista on sama.
– Tämä on kuin sipuli, jossa on kerroksia: hävittäjät torjuvat millä korkeudella vain. Ilmatorjunta antaa paikallista suojaa kohteelle tai joukolle.
Matalimmissa korkeuksissa hyökkäystä torjutaan Suomessa useilla eri järjestelmillä, joista kaikki ovat liikuteltavia. Käytössä on esimerkiksi ammusilmatorjuntaa ja lyhyen kantaman ohjuksia.
Ylempiä ilmakerroksia vahtivat hävittäjät. Harvaan asutussa maassa niillä on iso rooli, sillä lentokoneet voivat toimia missä päin maata vain. Sen sijaan kaikkien järjestelmien ulottaminen joka paikkaan tulisi äärettömän kalliiksi, ja siihen tarvittaisiin myös paljon käyttäjiä.
Ennen kuin uhkia voidaan torjua, ne pitää havaita ajoissa. Tähän käytetään esimerkiksi tutkia.
Kaikki havainnot ja tieto yhdistetään tilannekuvaksi. Tämä on puolustuksessa yksi tarkimmin vartioituja tietoja, eikä Nokelainenkaan kuvaa tarkemmin, missä tilannekuva muodostetaan ja miten se tapahtuu.
Tilannekuvan ja eri teknologioiden avustuksella sotilaat tekevät päätöksen, mitä torjutaan ja kuinka.
Yleensä jokaisella ilmatorjuntajärjestelmällä on tutka, jolla mahdollinen maali havaitaan. Johtokeskus tekee päätöksen, ammutaanko. Ohjukset lähtevät lavetista.
Daavidin linko on Suomen puuttuva kyky
Suomen ilmatorjunnassa on kuitenkin jonkinlainen rako yläkorkeuksissa. Tämä huomattiin viime vuosikymmenen lopulla.
– Tunnistimme, että meiltä puuttuu tällainen kyky, sanoo Mano-Mikael Nokelainen.
Aiemmin näillä korkeuksilla oli ollut tarkoitus olla neuvostoaikaisia järjestelmiä, mutta ne vanhenivat, ja ohjukset poistettiin käytöstä.
Viimeksi käytössä olivat olleet Buk-ohjukset. Jotain kuvaa ohjusten tehosta antaa se, että Venäjä pudotti Buk-ohjuksella vuonna 2014 Ukrainan ilmatilassa lentäneen malesialaisen MH17-matkustajakoneen.
Uusien mahdollisten järjestelmien vertailu alkoi vuonna 2018. Suomen mielestä israelilainen Daavidin linko oli paras, ja se tilattiin marraskuussa 2023. Puolustusvoimat odottaa, että järjestelmä olisi käytössä vuosikymmenen lopussa.
Prosessi on ollut pitkä ja kestää yhä. Suomen poliittinen johto on linjannut, että ilmatorjuntajärjestelmän tilaaminen Israelista on Suomen puolustuksen kannalta kriittisen tärkeää. Daavidin lingon tilausta ei panna jäihin, vaikka jopa hallituspuolueista on arvosteltu asejärjestelmien tilaamista Israelista.
Tällä hetkellä Suomen ilmatorjunnassa maanpinnalta ylimmäs yltävät Nasams-ohjukset. Tilattu Daavidin linko ylettyy näitä korkeammalle.
– Se luo kyvyn torjua korkealla lentäviä maaleja. Tällä hetkellä ilmatorjunnalla ei ole sellaista kykyä. Daavidin linko parantaa tilannetta merkittävästi, Nokelainen sanoo.
Nokelainen luonnehtii Suomen järjestelmää hyväksi, mutta tuleva Daavidin linko tekee siitä paremman.
Israelilla kaikkein korkeimpiin kerroksiin ohjustorjunnassa yltävät erilaiset Arrow-järjestelmät. Sellaisia Suomella itsellään ei ole.
Suomi on suunnitellut ilmatorjuntansa jo ennen Nato-aikaa niin, että Suomi pystyy puolustamaan aluettaan. Nyt käytössä on myös muiden Nato-liittolaisten tuki. Sen roolia Nokelainen ei avaa.
Nokelainen sanoo, että kaikki maat ajattelevat ilmatorjuntaa kerroksina.
– Eri asia sitten on, onko niillä suorituskykyä, Nokelainen sanoo.
