Ilmatieteen laitoksen mittalaitteet Nurmijärvellä hälyttivät radioaktiivisesta säteilystä sunnuntaina 27. huhtikuuta 1986.
Aluksi epäilynä oli, että mittarissa on vikaa, mutta pian valkeni, että säteilyarvot todella olivat kohonneet.
Radioaktiiviset aineet olivat kulkeutuneet Suomeen ilmavirtauksen mukana silloisesta Ukrainan neuvostotasavallasta.
Kiovan lähellä sijaitseva Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktori oli räjähtänyt päivää aiemmin. Reaktorin käyttäjät olivat tehneet voimalassa koetta, jota varten useita turvajärjestelmiä oli kytketty määräysten vastaisesti pois päältä.
– Taustalla oli reaktorin epäedullisia turvallisuusominaisuuksia, käyttäjien tietämättömyyttä, heikkoa valmistautumista ja paljon virheitä, sanoo ydinvoimatekniikan professori Juhani Hyvärinen LUT-yliopistosta.
Neuvostoliitto pimitti tietoa ensin muulta maailmalta ja myönsi vasta, kun ruotsalaisviranomaiset olivat ilmoittamassa asiasta Kansainväliselle atomienergiajärjestölle.
Seuraavina päivinä ihmisiä kehotettiin Suomessa välttämään liikaa ulkoilmaa, karja käskettiin sisään ja esimerkiksi marjoja ei saanut syödä.
Vaikka säteilyä tuli Suomeen asti, määrä oli niin vähäinen, että tähän päivään mennessä mitään terveyshaittoja ei ole havaittu. Laitoksen lähistöllä suuren laskeuman alueilla Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä säteily nosti hetkellisesti lasten kilpirauhassyöpien esiintyvyyttä.
Vuosikymmeniä käsityksenä oli, että suomalaisille ei tullut säteilystä minkäänlaista muutakaan haittaa.
Nyt tutkimuksessa on havaittu, ettei haitoilta sittenkään täysin vältytty.
Tšernobylin laskeuma on nimittäin vaikuttanut jonkin verran ihmisten koulumenestykseen niillä alueilla, joihin säteilyä tuli Suomen mittakaavassa runsaasti.
Tämä selviää suomalaisessa Journal of the Finnish Economic Association -tiedejournaalissa julkaistusta tutkimuksesta.
– Suomeen tullut säteilymäärä on vaikuttanut säteilylle altistuneiden ihmisten pärjäämiseen koulussa – käytännössä ylioppilaskirjoituksiin ja mahdollisuuksiin saada opiskelupaikkaa korkeakouluun.
Näin sanoo tutkimuksen tekijä, taloustieteilijä Matti Sipiläinen, joka työskentele nykyisin ekonomistina Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.
Sade määräsi, paljonko säteilyä mihinkin tuli
Vaikka Suomeen asti tullut säteilymäärä oli vähäinen, se riitti tutkimuksen valossa vaikuttamaan sikiöiden aivojen kehittymiseen.
– Säteily vaikuttaa solujakautumiseen rikkomalla kemiallisia sidoksia, kuten DNA-ketjuja. Aivot kehittyvät solujakautumisen kautta, joten säteily voi häiritä tätä prosessia, Sipiläinen sanoo.
Tämä mekanismi on vaikuttanut säteilyä herkässä kehitysvaiheessa saaneiden koulumenestykseen.
Siihen, keiden koulumenestystä säteily haittasi, vaikuttivat ensinnäkin sateet.
– Kun radioaktiivinen pilvi saavutti Suomen tuolla jossain parin kilometrin korkeudessa, se ei siellä vaikuttanut vielä yhteenkään ihmiseen. Sitten kun tuli sateita, ne toivat näitä hiukkasia veden mukana maahan.
Sen jälkeen pelkkä ulkona oleskelu riitti altistamaan raskaana olevat äidit ja sitä kautta sikiöt säteilylle.
Voimakkaimmat vaikutukset näkyvät niillä alueilla, joissa satoi eniten.
Tämän sattumankaupan tulokset tiedetään tarkasti cesium-137:n eli yhden Tšernobyl-laskeumassa Suomeen kantautuneen alkuaineen pitoisuuksien perusteella.
Suurimman säteilyannoksen toi mukanaan radiojodi-131 eli jodin radioaktiivinen isotooppi, mutta se on nopean hajoamisensa vuoksi cesiumia huonompi indikaattori alueellisista pitoisuuksista. Tästä syystä Tšernobyl-laskeuman alueellinen jakautuminen ilmoitetaan Suomessa hitaasti hajoavan cesiumin pitoisuuksien kautta.
Alueelliset cesium-pitoisuudet mittasivat Tšernobyl-vuotena Säteilyturvakeskuksen tutkijat, jotka kiersivät ympäri Suomea pyyhkimässä liikennemerkkejä ja muita pintoja näytteenottopuikoilla.
Toiseksi säteilyn vaikutus oppimiseen riippuu ajoituksesta.
Tutkimuksessa havaittu muita heikompi koulumenestys näkyy ihmisillä, jotka olivat kovimman säteilypiikin aikana kohdussa raskausviikoilla 8–25 runsassateisilla alueilla. Tämä tarkoittaa karkeasti elo–marraskuussa syntyneitä henkilöitä.
Aivojen kehittymisen kannalta viikot 8–25 ovat kaikkein herkimpiä. Jos radioaktiivisuus häiritsee solujakautumista tuona ajanjaksona, vaikutus säilyy läpi elämän, koska aivot muodostavien hermosolujen uusiutuinen on erittäin hidasta.
Heikommat yo-tulokset, pienempi mahdollisuus korkeakoulupaikkaan
Tutkimus osoittaa, että säteily on vaikuttanut selvästi ylioppilaskirjoitusten tuloksiin henkilöillä, jotka saivat Suomen mittakaavassa runsaan säteilyaltistuksen sikiöaikana.
– Selkeimmin se näkyy pitkässä matematiikassa, Sipiläinen sanoo.
Kaikkein eniten säteilylle altistuneet saivat siitä keskimäärin noin kahdeksan prosenttia heikommat tulokset kuin vähiten säteilyä saaneet.
Jos verrataan hieman pienemmän altistuksen saaneita, ero säteilyltä säästyneisiin on pienempi.
Matemaattisesti monimutkaisessa tutkimuksessa arvosanojen heikkenemistä mitataan esimerkiksi normaalijakautuneiden arvosanajakaumien siirtyminä keskihajontayksiköissä. Mitä se tarkoittaa kansantajuisesti?
Pyynnöstä Sipiläinen laskee tutkimustuloksistaan arvion, että pitkässä matematiikassa runsaan säteilyannoksen saaminen on tarkoittanut keskimäärin jopa noin 13 prosenttia pienempää todennäköisyyttä saada yo-kokeissa arvosanaa M tai sitä parempia E:tä tai L:ää.
Yo-kokeiden arvosanat ovat parhaasta heikoimpaan: L, E, M, C, B, A ja hylätty eli I.
Pitkän matematiikan jälkeen säteilyn heikentävä vaikutus on suurin äidinkielessä. Lyhyessä matematiikassa ja englannissa vaikutus on puolestaan pienempi.
Arvosanojen heikkenemisen lisäksi säteilyn vaikutus näkyy myös altistuneiden pääsemisessä jatkokoulutukseen.
Korkeimmalle säteilyannokselle altistuneista korkeakoulupaikan sai noin kolme prosenttiyksikköä pienempi joukko verrattuna vähiten altistuneiden alueiden nuoriin.
Vertailuksi: 1980-luvun lopulla syntyneiden ikäryhmässä runsaat 40 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon.
Tutkija yritti alun perin todistaa tulokset virheeksi
Säteilyn vaikutus oppimistuloksiin ymmärrettiin nyt vasta miltei 40 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen, koska vaikutuksen havaitseminen tilastoaineistosta on niin hankalaa.
Sen mahdollisti tilastotieteellisesti edistynyt tutkimusasetelma, joka pystyy näyttämään syy-yhteyden eli kausaliteetin säteilyn ja oppimisen välillä.
– Sekä tarkka rekisteridata ja tarkat säteilymittaukset, Sipiläinen lisää.
Samaa asetelmaa käytettiin ensin Mårten Palmen (murhatun pääministerin poika) ja muiden tutkijoiden ruotsalaisessa tutkimuksessa, joka tuotti Ruotsiin päätyneen säteilyn vaikutuksesta oppimistuloksiin yhteneväiset tulokset sikäläisillä opiskelijoilla.
Paljon huomiota saaneen tutkimuksen tuloksia epäili alkuun Sipiläinen itsekin.
Hän teki tutkimuksensa ensin taloustieteen opinnäytetyönä eli pro gradu -tutkielmana, jossa hän yritti todistaa ruotsalaistutkimuksen olevan väärässä.
– Nuoren tutkijan tarmolla olin sitä mieltä, että pystyn osoittamaan, että tulokset ovat tilastollista sattumaa.
Suomalainen koulu- ja säteilyaineisto toi kuitenkin samanlaiset tulokset kuin ruotsalaistutkimus aiemmin.
Seuraavaksi Sipiläinen teki tuloksille ”täysin ylimitoitetun määrän” niin sanottuja herkkyysanalyysejä ja plasebomittauksia, mutta kerta toisensa jälkeen tulokset pitivät kutinsa. Sen jälkeen hän lähetti tutkimuksen professorinsa kehotuksesta vertaisarvioitavaksi tiedejulkaisuun.
Säteilyturvakeskus epäili tutkimustuloksia
Vuosikymmenten jälkeen havaitut vaikutukset olivat sen verran mullistavia, että on epäillyt myös Säteilyturvakeskus STUK. Keskuksen tutkijat kirjoittivat epäilyistään vastineen Sipiläisen tutkimuksen julkaisseeseen tiedejournaaliin. Sipiläinen taas kirjoitti vastineelle oman vastineensa.
Otetaan siis vielä varmuudeksi puhelu journaaliin, ja kysytään, mitä ajatella asiasta.
Puheluun vastaa taloustieteen professori Janne Tukiainen, joka toimi Sipiläisen tutkimusartikkelin ja journaalin niin sanottuna editorina eli ikään kuin päätoimittajana.
Hän sanoo, että Tšernobyl-tutkimuksen tulokset ovat useista syistä hyvin luotettavia.
Tukiainen listaa: Aineisto on todella tarkka, tuloksien luotettavuutta on testattu huolellisilla analyyseillä ja tutkimusasetelma on erittäin hyvä osoittamaan syy-seuraussuhteita. Lisäksi tutkimus on replikointi eli toisinto eri aineistolla tehdystä ruotsalaistutkimuksesta, joka julkaistiin yhdessä alan kaikkein tasokkaimmista tiedejulkaisuista QJE:ssä, jossa se on joutunut huippututkijoiden tiukkaan syyniin ennen julkaisemistaan.
Tukiainen selostaa, että kahden eri aineistolla tehdyn tutkimuksen päätyminen samoihin tuloksiin tekee esimerkiksi tilastollisen sattuman huomattavan epätodennäköiseksi.
– Kun tutkimuksia on useampi, evidenssi alkaa kumuloitua ja luotettavuus kasvaa.
Näin Yle uutisoi Tšernobyl-onnettomuuden ensitiedoista:
