Espanja, Irlanti ja Norja tunnustavat tänään tiistaina virallisesti Palestiinan valtion.
– Kansainvälinen yhteisö ja EU ovat puhuneet kahden valtion ratkaisun tukemisesta vuosikymmenten ajan. Emme kuitenkaan ole yhtään lähempänä tämän ratkaisun toteutumista. Olemme vahvasti sitä mieltä, että jos emme muuta lähestymistapaamme, emme koskaan saavuta tätä tavoitetta, Irlannin ulkoministeri Micheal Martin sanoi maanantaina.
Suomi ei aio tehdä näin lähitulevaisuudessa. Ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) mukaan Suomi on valmis tunnustamaan Palestiinan valtion sitten, kun kahden valtion malli toteutuu kestävän rauhanprosessin myötä.
Lähi-idän konfliktiin perehtynyt tutkija sanoo, että Suomen pitäisi tunnustaa Palestiina nyt.
– Tässä nyt on ikkuna sille, että voidaan yrittää tehdä jotain aktiivisemmin tämän kahden valtion mallin eteen. Ja se ikkuna tulee sulkeutumaan, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart sanoo.
Suurin osa maailman valtioista tunnustanut Palestiinan
Käytännössä Palestiinan tunnustaminen tarkoittaa, että valtiot virallisesti sanovat, että Palestiina on olemassa oleva valtio ja siihen on suhtauduttava sen mukaisesti, Stewart sanoo.
Kahden valtion mallissa on kyse siitä, että Israelin rinnalle perustetaan itsenäinen Palestiinan valtio. Esimerkiksi Euroopan maat kannattavat kahden valtion mallia vuoden 1967 rajoilla. Tämä tarkoittaa, että Palestiina perustettaisiin Länsirannalle ja Gazaan, jotka Israel miehitti vuonna 1967.
Tähän mennessä Palestiinan on tunnustanut 146 maata Norja, Irlanti ja Espanja mukaanlukien. Myös EU-maa Slovenia on ilmoittanut tunnustavansa Palestiinan kesäkuun puolessavälissä. Ruotsi tunnusti Palestiinan jo vuonna 2014.
Stewartin mukaan Suomi lukee rauhanprosessin tilannetta eri tavalla kuin Palestiinan nyt tunnustaneet maat, jotka myös haluavat ottaa aktiivisemman roolin kahden valtion mallin toteuttamisessa.
– Suomi ilmeisesti vielä haluaa pitää kiinni ajatuksesta, että koska tämän tunnustuksen voi tehdä vain kerran, niin se käytetään osana jotain rauhanprosessia. Näiden muiden valtioiden mukaan ongelma on se, ettei mitään prosessia ole.
Raamit Palestiinan valtion perustamiselle luotiin 1990-luvun Oslon rauhanprosessissa. Sen mukaan Palestiinan valtio perustettaisiin Länsirannalle ja Gazan kaistalle. Palestiinalaishallinto perustettiin hallinnoimaan osia näistä alueista.
Vaikeimmat kysymykset, kuten Israelin siirtokuntien kohtalo ja Jerusalemin asema, jäivät Oslon sopimusten ulkopuolelle. Niistä oli määrä neuvotella viiden vuoden siirtymäjakson jälkeen.
30 vuotta myöhemmin näitä kysymyksiä ei ole vieläkään ratkaistu. Israel on käytännössä tehnyt itsenäisen Palestiinan valtion perustamisen hyvin vaikeaksi laajentamalla laittomia siirtokuntiaan Länsirannalla. Israelin nykyhallitus on myös sanonut julkisesti, ettei se hyväksy itsenäistä palestiinalaisvaltiota miehittämilleen alueilla.
Tunnustus antaa toivoa palestiinalaisille
Stewart sanoo itse muuttaneensa mieltään Palestiinan tunnustamisen suhteen.
Hän sanoo pelänneensä, että Palestiinan valtion tunnustaminen ennen suurimpien kiistakysymysten ratkaisemista jäisi tyhjäksi eleeksi ilman konkreettisia toimia. Tuolloin ikään kuin tunnustettaisiin palestiinalaisalueiden nykytilanne Israelin miehityksen alla.
– Palestiinalaishallinnolla on osittainen autonomia joissakin osissa Länsirantaa, ei mitään muuta. Se on enemmän miehityksen alainen kunnallishallinto kuin valtio, Stewart sanoo.
Gazan sodan myötä Palestiinan tunnustamisesta on tullut hyvin kiireellinen asia, Stewart sanoo.
Fatah-puolueen johtama palestiinalaishallinto on palestiinalaisten silmissä hyvin epäsuosittu.
Fatahin johtama Palestiinan vapautusjärjestö PLO luopui aseellisesta vastarinnasta Oslon rauhanprosessissa. Palestiinalaishallinto aloitti turvallisuusyhteistyön Israelin kanssa, mikä on saanut sen näyttämään Israelin miehityksen alihankkijalta. Koska nämä myönnytykset eivät ole tuoneet palestiinalaisvaltion toteutumista lähemmäksi, Hamasin kaltaiset ääriliikkeet kasvattavat suosiotaan.
Samalla tilanne Länsirannalla on kuukausien ajan ollut hyvin väkivaltainen – Israelin armeijan ja siirtokuntalaisten luoteihin on kuollut yli 500 palestiinalaista. Suurista talousvaikeuksista kärsivä palestiinalaishallinto on romahtamisen partaalla.
– Nyt alkaa olla kiire. Jos palestiinalaishallinto romahtaa ja tilanne Länsirannalla muuttuu avoimeksi kansannousuksi, niin siinä voidaan menettää kaikki se työ, mitä itsenäisen Palestiinan eteen Suomi ja muut Euroopan maat ovat vuosikymmeniä tehneet. Se tie olisi hyvin synkkä sekä israelilaisille että palestiinalaisille.
Stewartin mukaan Palestiinan tunnustaminen nyt antaisi palestiinalaisille toivoa siitä, että rauhanprosessi on yhä käynnissä, ja että kansainvälisestä yhteisöstä löytyy poliittista tahtoa sen edistämiseksi.
Stewart: Israel painostettava kahden valtion ratkaisuun
Palestiinan tunnustaminen on Israelille viesti siitä, että sen rauhanprosessia haittaava toiminta ei ole hyväksyttävää, Stewart sanoo.
– Israelilla ei ole ollut minkäänlaisia paineita muuttaa esimerkiksi siirtokuntapolitiikkaansa Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.
Israel on suhtautunut Palestiinan tunnustamiseen erittäin ärhäkästi ja kutsunut muun muassa Espanjan, Irlannin ja Norjan suurlähettiläät puhutteluun.
Stewartin mukaan EU:n ja Israelin eurooppalaisten kauppakumppaneiden on vaikutettava Israeliin nostamalla nykytilanteen hintaa ja tehtävä selväksi, että kahden valtion mallista kieltäytymisellä on seuraamuksia maiden välisiin suhteisiin.
Tutkija sanoo, että Suomella ja EU:lla on käytössään vipuvarsi myös palestiinalaishallinnon suuntaan, sillä palestiinalaishallinto on riippuvainen kansainvälisestä tuesta. Palestiinalaishallinto ei ole järjestänyt vaaleja lähes 20 vuoteen. Lisäksi myös palestiinalaishallinto itse syyllistyy kansalaistensa perusoikeuksien polkemiseen.
– Palestiinalaishallinto ei voi tehdä merkittäviä uudistuksia ilman valtaa. Yksi tapa tukea näitä Euroopallekin tärkeitä uudistuksia on tunnustaa Palestiinan itsenäisyys ja näin vahvistaa palestiinalaishallinnon oikeutusta valtaan.
Ihan ensimmäisenä Gazaan on kuitenkin saatava tulitauko.
– Tämä ongelma on ollut kansainvälisen yhteisön silmien edessä vuosikymmeniä. Ihmiset muistavat sen silloin, kun tapahtuu väkivaltaa. Jos haluamme, että tämä kierre ei jatku vuosikymmenestä toiseen, niin sille on pakko tehdä jotain, Stewart sanoo.