Professorin mukaan Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Japani, jossa yhteiskunnasta eristäytymistä tarkoittava hikikomori-ilmiö on yleinen erityisesti nuorten miesten keskuudessa.
Japanissa yleinen hikikomori-ilmiö leviää Eurooppaan ja Suomeen.
Hikikomori on japanilainen termi, jolla viitataan yhteiskunnasta eristäytyviin henkilöihin. Heitä on Japanissa arviolta 1,5 miljoonaa, lähinnä nuoria miehiä.
He eivät välttämättä edes poistu huoneestaan moneen viikkoon.
Ilmiö on tunnettu Japanissa kymmeniä vuosia, kertoo sen asiantuntija, professori Takeshi Tamura.
Videolla Tamura kertoo, miten internet helpottaa kotiin jäämistä ja eristäytymistä.
Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Sourander näkee Japanissa ja Suomessa paljon samaa. Molemmat yhteiskunnat ovat hyvin kehittyneitä ja digitalisaatio on pitkällä.
– Ero on siinä, että digitaalisuus ja addiktiivisuus siihen ovat tulleet hyvin paljon varhaisemmassa vaiheessa Japaniin. Suomi on ikävä kyllä menossa samaan suuntaan. Pahimmillaan lapsi ei käy koulua eikä harrastuksissa. Toveripiiriä on, mutta digilaitteiden kautta eikä elävässä elämässä.
Syrjäytyneitä ei saa leimata epäonnistujiksi
Takeshi Tamuralla on yli 30 vuoden kokemus työskentelystä lasten, nuorten ja perheiden parissa useissa eri maissa. Hän kertoo törmänneensä hikikomori-ilmiötä vastaaviin käytösmalleihin myös Euroopassa.
– Erityisesti Italiasta löydetään hikikomori-ilmiötä. Tietyssä mielessä se on yleismaailmallinen ja kaikkialla on nuoria, jotka pelkäävät olla mukana yhteiskunnassa.
Tamura kertoo, että hikikomori-nuorten määrä vaihtelee eri kulttuurien välillä. Japanissa luvut ovat selkeästi korkeampia kuin muualla.
Suomessa niin sanotut peräkamarin pojat ovat omanlaisiaan hikikomoreja.
Videolla professori Andre Sourander kertoo tutustuneensa peräkamarin poikiin työskennellessään nuoruudessaan terveyskeskuslääkärinä Lapissa.
Sourander kantaa huolta syrjäytyneistä nuorista paitsi nuorten itsensä, myös yhteiskunnan näkövinkkelistä.
– Niin Japanissa kuin Suomessakin väestö ikääntyy ja tarvitsemme työvoimaa. Syrjäytyneet nuoret ovat siis erittäin suuri ongelma myös yhteiskunnan kannalta. Toki syrjäytyminen on ennen kaikkea inhimillinen katastrofi.
Miten nuorten syrjäytyminen voitaisiin välttää ja syrjäytyneitä nuoria auttaa? Siihen ei professori Takeshi Tamurakaan osaa antaa yksiselitteistä vastausta.
– On tärkeää, ettei yhteiskunta leimaa syrjäytyneitä nuoria huonoiksi ja epäonnistujiksi. Elämän epäonnistumisille voi olla monia syitä, ja se meidän tulee ymmärtää. Pitää tehdä tutkimustyötä ja selvittää oikeat keinot syrjäytyneiden auttamiseksi.
Turun yliopistossa on juuri valmistunut maailman suurin interventiotutkimus 8–12-vuotiaiden lasten ahdistuneisuuden seulonnassa kouluterveydenhuollossa. Seurantaryhmässä on ollut mukana 250 perhettä.
– Vahvasti ahdistuneille lapsille ja heidän vanhemmilleen on laadittu kolmen kuukauden mittainen ohjelma, jossa he oppivat hallitsemaan ahdistusta. Tämä ei ole terapiaa vaan ennen kaikkea varhaista interventiota. Tulokset ovat todella lupaavia, Andre Sourander sanoo.
