Puolustusvoimat osti viime vuoden huhtikuussa ”Daavidin lingon” paikkaamaan Suomen taivaalla ollutta ilmatorjunnan aukkoa.
Kyse oli Suomen osalta vuoden 2023 tärkeimmästä ja odotetuimmasta asekaupasta. Sen merkitystä korostivat Ukrainan sodasta saadut kokemukset ilmatorjunnan tärkeydestä.
Daavidin lingon (engl. David’s Sling) operointikorkeus on vähintään 15 kilometriä. Puolustusvoimilla ei ole ollut korkealle ulottuvaa ohjusilmatorjuntajärjestelmää sitten niin kutsutun Buk-järjestelmän, josta Suomi luopui viime vuosikymmenellä. Kauppa voi maksaa jopa 650 miljoonaa euroa.
Daavidin linko on yksi esimerkki siitä, miten aseet yhdistävät Israelin ja Suomen valtioita. Järjestelmän valmistaja on israelilainen Rafael Advanced Defence Systems. Myös Yhdysvallat on osallistunut huippumodernin ilmatorjuntajärjestelmän kehitystyöhön.
Kyse on suhteellisen uudesta järjestelmästä, jonka Israel itse on ottanut käyttöön vuonna 2017. Suomi on ensimmäinen ulkomaa, johon asejärjestelmä on myyty.
– Israel on Suomelle tärkeä yhteistyökumppani puolustusyhteistyössä. Kahdenvälinen puolustusyhteistyö sisältää puolustuspoliittista vuoropuhelua, tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä sekä puolustusmateriaaliyhteistyötä, eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mikko Savola (kesk.) sanoo.
On kuitenkin yksi mutta: Israel on kieltäytynyt auttamasta Ukrainaa asein, koska se ei halua suututtaa Venäjää. Mailla on syvät taloudelliset ja sotilaalliset suhteet.
Jos Venäjä uhkaisi Suomea aseellisesti, auttaisiko Israel Suomea uusien israelilaisten aseiden kanssa?
Israelista tullut Suomen armeijan hovihankkija
Puolustusvoimat on 2000-luvulla ostanut lukuisia, Suomen puolustuskyvyn kannalta keskeisiä asejärjestelmiä Israelista.
Väitöskirjatutkija Kari Paasonen Tampereen yliopistosta kertoo, että Suomi on 2000-luvulla hankkinut aseita ja puolustustarvikkeita Israelista yli miljardin euron arvosta. Suurimmat kaupat on tehty viime vuosina: yli 200 miljoonan euron edestä Spike-ohjusjärjestelmiä, reilulla 162 miljoonalla eurolla pintatorjuntaohjusjärjestelmä ja satojen miljoonien eurojen Daavidin linko.
Paasonen on pitkään tutkinut Suomen ja Israelin välistä asekauppaa.
– Jos mietitään asehankintoja Israelista ja sotaa Gazassa, ei mielestäni voi sivuuttaa sitä, että Suomen asehankinnat tukevat Israelin aseteollisuutta, joka hyötyy Israelin sotatoimista Gazassa. Tämä voi kuulostaa provosoivalta, mutta tuskin kukaan voi tätä kiistääkään, hän sanoo.
Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, hetken Sanna Marinin (sd.) hallituksessa puolustusministerinäkin toiminut Mikko Savola pitää keskeisenä sitä, että puolustusvoimat hankkii sopivimmat ja parhaat välineet.
– Hankinnat kilpailutetaan, ne tehdään kustannustehokkaasti ja Suomen turvallisuusedut sekä huoltovarmuus huomioiden, hän sanoo.
Israelin merkitystä Suomen asekumppanina kuvastaa hyvin se, että vuoden 2022 helmikuussa alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen tehdyistä puolustusvoimien lisähankinnoista jopa yli 40 prosenttia kohdistui Israeliin ja sen aseteollisuuteen.
Valtioneuvosto päätti Ukrainan täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen korottaa Suomen vuoden 2022 puolustusmenoja noin 20 prosentilla – runsaasta viidestä yli kuuteen miljardiin euroon.
Kokoomuksen Pekka Toveri: ”Israelilainen aseistus usein laadultaan jopa ylivoimaista”
Spike-torjuntaohjukset ovat parantaneet Suomen armeijan kykyä tuhota panssarivaunuja. Gabriel-pintatorjuntaohjuksista taas on tullut Merivoimien tärkein asejärjestelmä merimiinojen rinnalle.
Gabriel on ohjus, jonka voi ampua paitsi mereltä myös maalta. Samoin sen voi laukaista maalla oleviin kohteisiin.
Puoli vuotta Gabriel-kaupan jälkeen Suomi ilmoitti ostavansa israelilaisen Elta Systemsin vastatykistötutkia. Ne ovat järjestelmiä, joiden avulla paikannetaan ja tuhotaan vihollisen tykistöaseita.
Vastatykistötutkat ovat Ukrainan sodassa osoittautuneet erittäin tärkeiksi modernin sodankäynnin välineiksi. Käytännössä kyse on kuorma-autolla kuljetettavasta kontista. Tutkajärjestelmä on alun perin kehitetty Israelin armeijan käyttöön.
– Materiaalia on ostettu Israelista, koska se on suorituskyvyltään hyvää – usein jopa ylivoimaista – ja hinnaltaan halpaa verrattuna moniin kilpailijoihin. Kyseessä on välineistö, jota meillä käytetään vuosikymmeniä. Siinä ajassa ehtii tapahtua monia poliittisia muutoksia. En esimerkiksi usko, että Benjamin Netanjahun kaltainen rikollinen pitkään enää toimii Israelin pääministerinä, puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö, nykyinen europarlamentaarikko (kok.) Pekka Toveri perustelee.
Israel ei halua suututtaa Venäjää
Monia sotia läpikäynyt Israel on kehittynyt todelliseksi aseteknologian suurvallaksi. Samalla monet maan asejärjestelmistä pääsevät koekäyttöön sotatantereella, kuten tällä hetkellä Gazan konfliktissa.
– Israelilaiset yritykset eivät mitenkään salaile sitä, että sodat Gazassa ovat tuoneet niille lisää asiakkaita. Ja miksi eivät toisi? Tokihan aseistuksen käytännön testaus rintamalla osoittaa tuotteiden toimivuutta ja toimintavarmuutta, jota moni ostaja arvostaa, Kari Paasonen kertoo.
Juuri sellaisia asejärjestelmiä, joita Suomi on Israelilta ostanut – tai suunnittelee ostavansa – modernissa sodankäynnissä erityisesti tarvitaan. Ja juuri sellaisia Ukrainakin kaikin keinoin itselleen havittelee puolustautuessaan Venäjän laajamittaista hyökkäystä vastaan.
Israel ei kuitenkaan ole antanut Ukrainan käyttöön ohjuksia, ilmatorjuntajärjestelmiä, vastatykistötutkia tai lennokkeja. Ukrainan suhteen Israel on harjoittanut kylmää reaalipolitiikkaa, jonka keskiössä on vain ja ainoastaan maan oma etu.
Syy Israelin haluttomuudelle auttaa Ukrainaa on selkeä ja itsekäs: maa ei halua katkaista pitkäaikaisia taloudellisia ja sotilaallisia suhteitaan Venäjään. Vastavuoroisesti Venäjä on estänyt Lähi-idän maille toimittamansa aseistuksen käyttöä Israelia vastaan. Israel on nyt myös sotaa käyvä maa, joten se tarvitsee itse aseitaan.
Yksi peruste Israelin penseydelle aseistaa Ukrainaa on Venäjällä asuva iso juutalaisyhteisö. Toisaalta Israelissa on erittäin laaja venäläistaustainen väestö.
Lisäksi Israel tarvitsee Venäjän suotuisaa suhtautumista Lähi-idän kireässä nykytilanteessa. Israelin ja Venäjän välillä on vallinnut yhteisymmärrys siitä, ettei Venäjä ilmatorjuntaohjuksillaan puutu Israelin konfliktialueella tekemiin ilmaiskuihin. Vastaavasti Israel pitää huolen siitä, ettei venäläisjoukoille käy pommituksissa huonosti. Israelissa tiedetään, että jos se ryhtyy aseistamaan Ukrainaa, Venäjä saattaa kostaa tuhoamalla Syyrian tai Libanonin yllä lentäviä Israelin hävittäjiä.
Humanitaarista apua Israel on Ukrainalle antanut.
Suomi ottaa ”jonkinlaisen riskin”
Suomea siis varustetaan israelilaisilla aseilla tilanteessa, jossa Suomen ainoa potentiaalinen aseellinen uhka tulee Venäjän suunnasta. Onko pahenevaan sotatilanteeseen Gazassa kietoutuva ja Venäjää arkaileva Israel ylipäänsä luotettava aseistuksen toimittaja?
Mikko Savolan mukaan asehankintojen huoltovarmuus turvataan.
– Esimerkiksi Daavidin lingon hankintasopimukseen sisältyi Israelin ja Suomen välinen diili järjestelmän huoltovarmuuden turvaamiseksi. Järjestelyllä varmistetaan kriittisen lisämateriaalin saatavuus myös poikkeusoloissa. Israel on Suomelle luotettava puolustuskumppani ja Suomi nojaa tekemiinsä sopimuksiin.
Suomi on siis Daavidin lingon osalta vaatinut Israelilta takeet siitä, että maa sitoutuu toimittamaan kriittistä lisämateriaalia myös poikkeusoloissa.
Miten suuren riskin Suomi ottaa ostaessaan keskeisiä asejärjestelmiä maasta, joka selkeästi erottuu muusta läntisestä yhteisöstä Venäjän-politiikkansa suhteen?
– Varmasti tuo asejärjestelmien huolto ja täydennys on jonkinlainen riski Israelin Venäjä-suhteen vuoksi. Mutta varmasti yhtä suuri riski on se, että Israelin toimintaa ohjaa kaikessa vain ja ainoastaan kansallinen turvallisuus – ei esimerkiksi liittolaissuhteet tai tuki demokratialle. Onhan Israelin yhteiskunnallinen vakaus jatkuvan sotimisen ja militarisoitumisen keskellä myös uhka, ainakin pitkässä juoksussa, Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Marko Lehti pohdiskelee.
Lehti pitää asehankintojen suurimpana ongelmana moraalis-eettisiä seikkoja: hänen mielestään Suomi antaa asehankinnoilla tuen Israelin miehityshallinnolle ja juutalaisvaltion sodankäynnille.
Yhdysvallat tulee tarvittaessa apuun, vakuuttaa Toveri
Kenraalimajuri evp., kokoomuksen europarlamentaarikko Toveri pitää riskiä pienenä: tarvittaessa apuun rientää Israelin merkittävin tukija ja aseistaja Yhdysvallat.
– Jokainen valtio katsoo ensisijaisesti omaa kansallista turvallisuuttaan. Niin tekee Suomi ja samoin menettelee Israelkin. Ei Israel tässä kohtaa eroa mistään muusta tavarantoimittajasta mitenkään. Jos juutalaisvaltio ei pystyisi toimittamaan sovittua materiaalia, Yhdysvallat todennäköisesti olisi valmis täyttämään vajetta.
Israel hankki vastikään pääministerinsä Benjamin Netanjahun ja tämän toimiston suojaksi suomalaisen havainnointijärjestelmän, jolla suojaudutaan drooneja vastaan. Asiasta kertoi 17. kesäkuuta Helsingin Sanomat.
Paasonen muistuttaa, että YK:n alaisen Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) syyttäjä on hakenut pidätysmääräystä Netanjahusta. Syyttäjän mukaan on perusteltua syytä epäillä, että Israeilin pääministeri on Gazan sodassa syyllistynyt sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
– Jos kansainvälinen tuomioistuin nyt antaa pidätysmääräyksen Netanjahusta, muodostuisi sinällään kummallinen tilanne, jos Suomi jatkaisi asehankintojen tekemistä maasta, jonka pääministeri Suomen tulisi pidättää, mikäli tämä saapuisi maahamme vierailulle, Paasonen sanoo.
Yle pyysi haastattelua myös puolustusministeri Antti Häkkäseltä (kok.) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajalta Jukka Kopralta (kok.), mutta he eivät kommentoineet asiaa.
