Suomi on sitoutunut kunnianhimoisiin kansainvälisiin tavoitteisiin parantaa luonnon tilaa.
YK ja EU tavoittelevat muun muassa suojeltujen alueiden osuuden kasvattamista 30 prosenttiin maapinta-alasta vuoteen 2030 mennessä.
Tällä hetkellä Suomi on kaukana näistä tavoitteista, eikä sillä ole edes suunnitelmaa niihin pääsemiseksi.
Luontopaneelin puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho kuvailee Suomea jopa Euroopan unionin jarrumieheksi, joka estää omien lisäksi yhteisten tavoitteiden saavuttamisen.
– Taitaa olla niin, että Suomi on pikemmin jarrumies kuin edistäjä ympäristön turvaamisessa EU-tasolla.
Tässä jutussa avataan, miten Suomella menee tavoitteiden saavuttamisessa ja mitä Suomi aikoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan (kok.) mukaan tehdä.
Suomi on Euroopan häntäpäässä suojelun osuudessa
Suomi on suojellut maa- ja sisävesipinta-alastaan vähemmän kuin mikään muu EU-maa: reilut 13 prosenttia.
Valtioiden keskinäinen vertailu on kuitenkin vaikeaa. Eri maissa suojelluksi määritellään eri asiat.
Suomessakin lukema kasvanee noin neljällä prosenttiyksiköllä, kun lukuihin saadaan lisättyä Metsähallitukselta uusia alueita. Se on etsinyt monimuotoisuutta tukevia alueita, joita voisi raportoida EU:lle suojelluiksi.
Jos katsotaan tiukkaa suojelua, Suomella menee paremmin. Olemme jo saavuttaneet kymmenen prosentin tavoitteen tiukasti suojelluista maa- ja sisävesialueista.
Tosin suojelualueet keskittyvät vahvasti Pohjois-Lappiin, niin kutsutulle alpiiniselle vyöhykkeelle. Luontopaneelin mukaan jokaisesta maakunnasta olisi syytä suojella tiukasti vähintään kymmenen prosenttia ja lievemmin lisäksi 20 prosenttia.
– Kun suojelu keskittyy pohjoiseen Suomeen, Etelä-Suomen lajisto on vaarassa hävitä. Pohjoisen suojelualueet eivät auta etelän lajeja, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
Luontopaneeli esitti myös Suomelle todella paljon laajempaa vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelua kuin mihin lopulta päädyttiin.
Lisäksi Suomi ei ole vielä kunnolla edes aloittanut ennallistamistyötä. EU:n ennallistamisasetuksen mukaan maiden pitäisi ennallistaa 30 prosenttia heikentyneistä maa-alueista vuoteen 2030 mennessä.
Mediatietojen mukaan Suomi on sen sijaan houkutellut muita maita vetoamaan EU:hun, jotta asetusta muutettaisiin, koska Suomi pitää sitä liian kalliina ja vaikeana saavuttaa.
Myöskään uhanalaisten lajien tai luontotyyppien tilanne ei ole Suomessa ainakaan vielä lähtenyt parantumaan, päinvastoin.
Vuonna 2025 tehdyssä uusimmassa arviossa luontotyyppien tilanne oli pääosin heikentynyt ja lajeista entistä suuremmalla osalla meni huonosti.
Lähes valmis strategia unohdettiin
Janne Kotiahon mukaan keskeinen ongelma on, että Suomella ei ole voimassa olevaa suunnitelmaa siitä, miten luonnon monimuotoisuus turvataan.
Luonto- tai biodiversiteettistrategian laatimiseen velvoittavat muun muassa Suomen luonnonsuojelulaki sekä YK:n biodiversiteettisopimus. Sellaisen luominen on myös hallitusohjelmassa.
– Suunnitelman puutteen vuoksi emme käytännössä edes tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä tavoittelemme, Kotiaho summaa.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Ari-Pekka Auvinen on ollut mukana laatimassa strategialuonnosta. Hänen mukaansa se oli hyvällä mallilla jo vuonna 2022 ennen YK:n luontokokousta Montrealissa.
– Sitä piti vain enää päivittää kokouksen mukaisesti ja hyväksyä se poliittisesti. Siihenpä se sitten jäi.
Katso video, jossa Ari-Pekka Auvinen kertoo, miten toiveikkuus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä heräsi ja sammui.
Nyt Auvisen pitäisi muiden asiantuntijoiden kanssa koostaa YK:lle raportti siitä, miten luontotavoitteiden saavuttaminen Suomessa etenee.
Hän kuvaa tehtävää lähes mahdottomaksi, koska poliittisesti hyväksyttyjä tavoitteita ja niiden saavuttamisen keinot sisältävää ohjelmaa ei Suomella ole.
Ministeri Multala (kok.) sanoo toivovansa, että jumittunut strategia saataisiin vielä eduskunnan hyväksyttäväksi tällä hallituskaudella.
– Siinä on yksityiskohtia, joista käymme vielä keskustelua hallituksen sisällä.
Hallitus pohtii tavoitteitaan
Suurin osa tavoitteista on koko EU:n yhteisiä. Jos siis Suomi jää tavoitteista, EU voi niihin yhä päästä, jos muut maat tekevät yli oman osuutensa.
Multala ei ota kantaa siihen, aikooko Suomi päästä kaikkiin EU:n tavoitteisiin.
– Nimenomaan näitä kysymyksiä työn alla olevassa biodiversiteettistrategiassa ratkotaan.
Multalan mukaan tavoitteita edistetään kuitenkin myös muussa työssä luonnon parantamiseksi. Hän vakuuttaa, että hallituksessa ja eduskunnassa ymmärretään luonnon merkitys huolimatta valtiontalouden vaikeasta tilanteesta.
Uutena keinona luonnon tilan parantamiseksi Multala mainitsee itärajan soiden vettämisen,mistä tehdään selvitystyötä puolustusministeriön kanssa. Soiden vettäminen palvelisi sekä luonnon monimuotoisuutta että maanpuolustusta.
Multalan mukaan myös yritykset ja kunnat ovat tärkeitä toimijoita luonnon tilan parantamisessa, ja valtio voi tukea tätä työtä.
Sekä Kotiaho että Auvinen ovat havainneet, että osa kunnista ja yrityksistä tekee luonnon eteen selvästi enemmän kuin hallitus. Sen varaan ei heistä kuitenkaan voi luonnon tilan parantamista laskea.
