Suomi voitti MM-kultaa, mutta junnut kaikkoavat salibandysta – tästä syystä paikallisseura Kokkolassa ui vastavirtaan

Vapaaehtoistyöllä ja hyvällä seurahengellä on suuri vaikutus juniorimääriin. Puutteelliset olosuhteet voivat jarruttaa kasvua.

Ikäluokkien pienentyminen haastaa urheiluseurat, sillä kilpailu junioriharrastajista on aiempaakin kovempaa.

Salibandyn juniorimäärä on pudonnut pelipassidatan mukaan viidessä vuodessa lähes 7 000 pelaajalla. Viime kaudella heitä oli reilut 28 400.

Kokkolalainen Nibacos on kulkenut toiseen suuntaan: kaudella 2019–20 sillä oli 280 junioripelaajaa, viime kaudella 335.

Nibacoksen P9- ja P10-joukkueiden yhteisessä harjoituspelissäkin riittää säpinää.

– Säbässä hauskinta on maalinteko, puolustaminen ja joukkuekavereiden kannustaminen, pohtii Julius Puurula.

Hyvä ilmapiiri innostaa harjoituksiin ja peleihin.

– Se on mukavaa, kun meidän joukkueessa on tosi kivoja kavereita, sanoo Noel Liimatta.

– Täällä on kannustava ilmapiiri ja joukkuehenki on hyvä, komppaa Kaapo Koutonen.

Kasvua kehittämällä

Suomen suurin salibandyseura oli viime vuonna helsinkiläinen Eräviikingit, jolla oli 1 267 pelipassin hankkinutta pelaajaa. Sen juniorimäärässä on kuitenkin tapahtunut selvää laskua.

Kakkosena oleva espoolainen Esport Oilers hengittää niskaan: sillä oli lähes 1 200 liiton järjestämissä sarjoissa mukana olevaa junioria. Luku on kasvanut viidessä vuodessa noin 300:lla.

Seuran toimintakulttuuria on kehitetty, sanoo toiminnanjohtaja Henri Arrhenius.

– Uudet harrastajat pääsevät helposti mukaan ryhmiin. Seuraamme harrastajien ja vanhempien tyytyväisyyttä säännöllisesti, jolloin pystymme tarvittaessa kehittämään toimintaa.

Oilersissa on myös panostettu markkinointiin ja näkyvyyden kasvattamiseen. Seura pitää esimerkiksi viikoittain sadoille lapsille liikunta- ja salibandytunnin kiusaamisen vastaisella koulukiertueella.

Säbä on koko perheen yhteinen juttu

Kokkolan hyvien juniorilukujen taustalla on monia tekijöitä, arvioi Nibacoksen puheenjohtaja Minna Seppänen. Yksi niistä on hyvä yhteishenki.

– Lapsia on tapahtumissa paljon, ja vanhemmat osallistuvat vuorollaan talkoisiin. Näin kenenkään ei tarvitse kantaa liikaa vastuuta, sanoo Seppänen.

Seura on myös onnistunut pitämään harrastamisen kustannukset alhaisina ja keskittynyt erityisesti nuorimpiin ikäluokkiin, mikä on tuonut kasvua.

Lisäksi edustusjoukkueen hyvällä menestyksellä Suomisarjassa on merkitystä, koska sen pelaajat ovat esikuvia.

– He ovat mukana junioreiden arjessa. Se luo nuorille tunteen, että hekin voivat tulevaisuudessa pelata edustusjoukkueessa.

Myös ilmajokelainen ISB on Nibacoksen tapaan kasvattanut junioripelaajiensa määrää. Syyt kasvuun ovat pitkälti samanlaisia kuin Kokkolassa.

– Olemme jo vuosia panostaneet esikouluikäisten ja alakouluikäisten salibandykerhoihin. Pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta, ja junioritoiminta on pysynyt hyvällä tasolla, sanoo puheenjohtaja Antti Ålander.

Vaasassa monia syitä optimismiin

Vaasassa taas junioripelaajien määrä on laskenut. Kaudella 2019–20 Suomen Salibandyliiton rekisterissä oli 447 junioripelaajaa, viime kaudella 284.

Väheneminen johtuu osittain koronapandemiasta ja siitä, että monet nuoret pelaajat eivät osallistu liiton alaisiin kilpailullisiin sarjoihin, sanoo SB Vaasan toiminnanjohtaja Mikael Aromaa.

Samalla jäsenmäärä on kasvanut kaksi viime vuotta.

– Suurin kasvu meillä on juuri alakouluikäisissä, ja monet heistä ovat valinneet, etteivät pelaa liiton sarjoissa.

Olosuhteiden paraneminen Vaasan seudulla antaa aihetta optimismiin: Op-Areena on siirtynyt lajin tukiyhdistyksen hallintaan.

SB Vaasa kehittää myös uudenlaista poikajunioripolkua, joka tarjoaa tasa-arvoisen mahdollisuuden kehittyä ja pelata. Malli tulee käyttöön ensi syksynä.

– Haluamme, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa mahdollisimman pitkään ja paikka, missä pelata taitotasosta riippumatta, sanoo Mikael Aromaa.