Mustelmia ja vain yksi pieni hiusmurtuma. Jos tapaturmista puhutaan, pyöräilijä Anni Tapio, 19, on päässyt urallaan vähällä. Vauhtia häneltä ei silti puutu. Palkintokaapissa on tältä kesältä muun muassa N23-luokan SM-kultaa maastopyöräilyssä.
Viime vuosina suosiotaan lisännyt alamäkipyöräily on Tapiollekin tuttu laji. Suosion yleinen kasvu näkyy myös loukkaantumisissa.
Lapin keskussairaalan yhteispäivystyksen vs. ylilääkärin Aino Loimun mukaan pääsääntöisesti loukkaantuneilla on ollut lievempiä vammoja kuten luunmurtumia, mutta joukossa on ollut myös vakavammin loukkaantuneita, sairaalahoitoa vaatineita tapauksia kuten sisäelinvammoja.
Tyypillinen loukkaantuminen vauhtilajissa tapahtuu, kun pyöräilijä lentää tangon yli tantereeseen ja satuttaa ylävartalonsa. Niin on käynyt myös Tapiolle.
– Silloin tuntuu, että ilmat tulevat pihalle keuhkoista. Usein ajatellaan, että jarruttaminen on turvallista, mutta sitä se ei nimenomaan ole. Silloin pyörä ei ole enää hallinnassa ja voi sattua mitä vain, Tapio sanoo.
Kukaan ei tiedä loukkaantumisten todellista määrää
Suomen hiihtokeskusyhdistys ry tilastoi hiihtokeskuksissa tapahtuvia onnettomuuksia, mutta alamäkipyöräilyssä tapahtuvista onnettomuuksista tilastointi on ollut yhdistyksen toiminnanjohtajan Harri Lindforsin mukaan haasteellista.
Talvisin laskettelijat hakeutuvat herkemmin ensiapuun, mutta kesäisin tieto onnettomuudesta ei välttämättä ikinä kantaudu rinnetyöntekijöiden tietoon.
Rinnekeskuksissa alamäkipyöräilyyn tehtyjä reittejä ja keskuksia kutsutaan virallisesti bike park -nimityksellä. Lindfors muistuttaa, että osa tapaturmista sattuu myös virallisten alamäkireittien ulkopuolella, aktiiviharrastajien itse muokkaamilla radoilla.
Olemme joskus saaneet tiedon tapaturmista vasta somesta.
Aleksi Latvala, Tukes
Hiihtokeskusten turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
Ylitarkastaja Aleksi Latvalan mukaan kehno tiedonkulku alamäkipyöräilyssä tapahtuvista onnettomuuksista on iso ongelma ja se näkyy koko alalla.
– On aika hankala lähteä parantamaan turvallisuutta, jos tieto onnettomuudesta ei saavuta. Mekin olemme joskus saaneet tiedon tapaturmista vasta somesta ja sitten lähteneet selvittämään tapausta, Latvala sanoo.
Suomen hiihtokeskus ry:n toiminnanjohtaja Harri Lindfors esittelee videolla turvavarusteita, jotka suojaavat pyöräilijää mahdollisimman hyvin onnettomuustilanteissa.
Huomautettavaa muun muassa riskiarvioinneissa
Alamäkipyöräilyssä kaatuminen voi pahimmillaan johtaa vakaviin vammoihin.
Valtaosa esimerkiksi viime vuonna ilmi tulleista onnettomuuksista tapahtui rinnepyöräilykeskusten merkityillä reiteillä. Suomen hiihtokeskusyhdistyksen keräämän datan mukaan suurimmassa osassa tapauksista loukkaantumisen syynä oli pyöräilijän oma kaatuminen reitillä tai hyppyrissä.
– Karkeasti voi sanoa, että laskettelija satuttaa polvensa, lumilautailija ranteensa, ja pyöräilijä olkapäänsä. Kaikissa lajeissa ikävimpiä ovat päävammat, Lindfors toteaa.
Viimeisen kolmen vuoden aikana Tukes on tarkastanut Suomessa sijaitsevia alamäkipyöräilykeskuksia useita kertoja. Huomautettavaa on ollut muun muassa riskiarvioinneissa ja puutteellisesti laadituissa turvallisuusasiakirjoissa. Osassa keskuksia vaadittavat asiakirjat puuttuivat kokonaan. Myös henkilökunnan koulutus oli paikoin vajavaista. Kohteissa havaitut puutteet on Tukesin mukaan sittemmin korjattu.
Myös vakavia onnettomuuksia on tapahtunut. Onnettomuuksien jälkeisiä valvontatapauksia tai muita turvallisuuspuutteiden tarkastuksia on viimeisen viiden kesän aikana kertynyt 33.
Latvalan mukaan tapaturmia on tyypillisesti kahdenlaisia.
– Kyseessä on usein kokeneempi harrastaja, joka tekee virhearvioinnin tai sitten suhteellisen aloitteleva ajaja, joka tekee jotain, mikä ylittää omat taidot.
Rinneturvallisuuden eteen on tehty töitä
Viime vuosina alamäkipyöräilystä on muokattu yhä enemmän koko kansan lajia. Turvallisuuden kannalta tämä tarkoittaa uudenlaista työtä.
Esimerkiksi rinneturvallisuutta edistäviä bike patrol -valvojia on jo useissa rinnekeskuksissa.
Osaltaan syy on siinä, että alamäki on työntynyt laajemman yleisön tietoisuuteen vasta äskettäin.
– Alamäkipyöräilyä on meillä harrastettu jo parikymmentä vuotta, mutta viime vuosiin asti se on ollut aktiiviharrastajien laji, Lindfors sanoo.
Esimerkiksi Levillä alamäkipyöräilykeskus aloitti toimintansa jo yli 15 vuotta sitten. Ensimmäiset aloittelijan reitit Levillä avattiin kuitenkin vasta kuluvana kesänä.
– Ensimmäiset alan harrastajat tekivät itselleen mahdollisimman vaikeita ja haastavia juttuja. Nyt trendinä on, että tehdään koko ajan helpompaa ja turvallisempaa. Se myös mahdollistaa lajin kasvun, Lindfors sanoo.
Toisaalta Latvala antaa myös kiitosta kotimaisille rinnekeskuksille.
– Yhteistyö näissä asioissa on ollut erinomaista, ja keskukset ovat tehneet todella paljon töitä rinneturvallisuuden eteen.
Joskus ammattilainenkin jättää liian hurjat laskut laskematta.
– Jos hirvittää liikaa, ei ole ehkä paras ajatus lähteä ajamaan alas. Kroppa jännittyy ja tulee virheitä, ja sitten voi myös sattua vahinkoja, Anni Tapio sanoo.
