Kaikissa valtioissa armeijan kuvitellaan olevan historian oikealla puolella, kirjoittaa Hast.
Susanna Hastkirjailija, tutkija
Youtubesta löytyy 18-minuuttinen Suomen Puolustusvoimien julkaisema Taistelukenttä 2020 -opetuselokuva. Siinä esitellään yhteiskunnan kykyä vastata mahdolliseen sotilaalliseen hyökkäykseen Suomen maaperällä.
Elokuvamaisella videolla nähdään informaatiovaikuttamista, tankkeja, hävittäjiä, laivastoa, metsässä ryömimistä, monenlaista ammuskelua ja voitokas vastahyökkäys. Sodan todellisuudesta jätetään näyttämättä kuolema ja kaikki muu tuho.
Päästyäni videon loppuun, algoritmi ehdotti minulle lisää katsottavaa.
Combat Arms -kanavalla amerikkalainen merijalkaväen sotilas katsoo Taistelukenttää ja kommentoi sitä puolen miljoonan seuraajakunnalleen. Hän ihastelee suomalaisten kykyä kuvitella oikea sotatilanne ja pitää videolla esitettyä toimintaa uskottavana.
Hänen kasvoilleen nousee tyytyväinen hymy aina kun aletaan ammuskella.
Amerikkalainen innostuu näkemästään erityisesti silloin, kun suomalaiset sotilaat ovat tositoimissa. Nuo raketit ovat niin kivoja, hän sanoo. Hänen kasvoilleen nousee tyytyväinen hymy aina kun aletaan ammuskella.
Hymyilen hänen mukanaan, kyllä toiminta minuakin innostaa. Vastaavia hehkutusvideoita löytyy Youtubesta runsaasti.
Sotilaallinen kyvykkyys on asia, jota tavataan esitellä kansalaisille ja ulkomaiselle yleisölle. Maata, jolla on uskottavat asevoimat pidetään kypsänä valtiona, kuten tunnettu militarismin tutkija Cynthia Enloe on esittänyt kirjassaan Globalization and Militarism.
Sotilaallisesta voimasta osa on kuvitteellista. Vahvan armeijan ei tarvitse olla totta, sen tarvitsee olla kadehdittu. Sotilaallisen mahtailun tarkoitus ei kuitenkaan ole vain lisätä arvovaltaa vaan myös peittää alleen valtion ja ihmiselämän haavoittuvuus.
Enloe kirjoittaa toisaalla, että asevoimat ovat hauraampia ja riippuvaisempia kuin mitä poliittiset eliitit haluavat myöntää. Asevoimien oikeutus kansalaisten silmissä vaatii sotilaallisen toimintakyvyn todistamisen.
Mielestäni Suomi luottaa liikaa sotilaalliseen voimaan. Väitän, että se ei ole rationaalista politiikkaa.
Puskurivaltio on ensimmäinen uhri, se ottaa iskut vastaan.
Suomi on pieni valtio. Nato-jäsenyyden myötä sitä voisi kutsua perinteistä kansainvälisen politiikan käsitettä käyttäen puskurivyöhykkeeksi, jonka tarkoitus on estää sota kahden suuren vallan välillä. Puskurivaltio on ensimmäinen uhri, se ottaa iskut vastaan. Puskuri on valtakamppailun pelinappula, ei itsessään merkittävä toimija.
Suomen puolustus perustuu sotilaallisen voiman ohella pelotteeseen, jota Nato-jäsenyys ydinaseineen edustaa. Siis psyykkiseen peliin ja pullisteluun. Diplomatian merkityksestä ei juuri enää puhuta.
Kaikkeen sotilaalliseen voimaan, myös oman valtion armeijaan, tulisi suhtautua epäillen. Suomalaiset sotilaat eivät tee sotarikoksia, eräs komentaja sanoi, kun tein tutkimusta Puolustusvoimissa. Mutta kyse ei ole siitä mitä yksittäinen sotilas tekee tai ei tee.
Jokaisessa valtiossa oman armeijan nähdään olevan hyvän puolella. Myös Suomessa vallitsee moraalinen ylemmyyden tunne suhteessa maan asevoimiin.
Sotilaat tottelevat käskyjä. Huonossa operatiivisessa ohjauksessa, mutta ennen kaikkea huonossa poliittisessa ohjauksessa, mikä tahansa sotilaallinen koneisto on perustavanlaatuinen uhka elämälle. Puhumattakaan siitä miten sotilaallinen toiminta edesauttaa akuuttia ekologista katastrofia.
Suomen etu olisi tukea kansainvälisen yhteisön rakenteita.
Edes demokratia ei estä asevoimien julmuuksia. Tarvitsee vain katsoa miten Israelin valtio käyttää aseellista kyvykkyyttään tuhoten kokonaista ihmisryhmää palestiinalaisalueilla, lisäksi pommittaen Libanonia ja ampuen kohti YK-joukkoja.
Kansainvälinen yhteisö on mahdollinen valtioiden välisten sopimusten, lakien ja organisaatioiden takia. Vahvimman oikeus, valloitukset ja dominointi alkavat kansainvälisen yhteisön hajotessa. Jälkimmäinen kehityskulku ei ole Suomen etu.
Suomen etu olisi tukea kansainvälisen yhteisön rakenteita ja näin tehtiin Venäjän aloittaessa suurhyökkäyksen Ukrainaan talvella 2022. Näin ei toimittu Israelin laajentaessa sotatoimet hirvittävällä tavalla kauas siitä, mitä voi kutsua maanpuolustukseksi.
Ympäri maailmaa voimistuvat militaristiset ideologiat yhdessä kansainvälisen järjestyksen heikkenemisen kanssa ovat todellinen uhkamme.
Lopulta Suomen itsenäisyyden takaa kansainvälinen yhteisö, eivät aseet tai sotilaat.
Susanna Hast
Kirjoittaja on kirjailija, militarismin tutkija ja ilonpilaaja.
