Susi on ollut näkyvä eläin ihmisten elämässä läpi 1900-luvun, vaikka aiemmin on luultu toisin.
Uusi tutkimus muuttaa käsitystä susihavaintojen määristä.
Ihmiset ovat tehneet havaintoja susista ja susina pidetyistä eläimistä läpi 1900-luvun, selviää Turun yliopiston tutkimuksesta.
Aiemman tutkimustiedon ja tulkinnan perusteella Suomen susikanta on romahtanut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Suden on ajateltu palanneet Suomen luontoon ja yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi vasta 1990-luvulla, kun suojelu on tiukentunut.
– Ihmiset ovat kuitenkin havainneet susina pitämiään eläimiä enemmän kuin aiempi tutkimustieto kertoo, sanoo historiantutkija Heta Lähdesmäki.
Susi on mielletty hallitsemattomaksi luonnonvoimaksi
Sekä historiassa että nykypäivänä susi on helposti sekoitettu toiseen eläimeen.
Tutkijaryhmä rajasi aineistosta tällaisia tapauksia. 1800-luvulla on kirjoitettu sudesta ja myöhemmin tarkennettu sen olevan koira. 1900-luvulla hirveäkin on voitu luulla sudeksi.
– Tämä kuitenkin kertoo, että ihmiset ovat havainneet susia ja uskoneet, että susia on ollut Suomessa, Lähdesmäki vakuuttaa.
1800-luvun lopun susien tekemät lastensurmat kuohuttivat suomalaisia. Samalla vuosisadalla pohdittiin, onko ihmisen lähelle tuleva susi ihminen sudeksi noiduttuna.
– Ihmisillä oli monenlaisia uskomuksia. Ei pelkästään pelkoa ja vihaa, vaan monenlaista kirjoittelutapaa, Lähdesmäki toteaa.
Ihmisten lähelle tulevista susista kirjoitettiin toteamalla. Asia koettiin normaaliksi mutta ikäväksi asiaksi.
– Silloin susia on elänyt Suomessa hyvin paljon enemmän kuin nykyään, Lähdesmäki sanoo.
1900-luvulta löytyy kirjoituksia, joiden mukaan sudenpentuja on otettu eläteiksi eli lemmikeiksi.
Samaan aikaan susia epänormalisoitiin mediassa ja niistä alettiin käyttää sanoja epätavallinen, rohkea ja röyhkeä.
– Tästä voimme oppia, että on monenlaista ajattelu-, kirjoittelu- ja reagointitapaa. Ei menneisyydessä tai nykypäivässä ole vain yhtä tapaa suhtautua susiin, sanoo Turun Yliopiston historiantutkija Heta Lähdesmäki.
Luonnosta ei pidä puhua historiattomasti
Suhtautuminen luontoon elää ihmisten mukana.
Rakastetut lajit saattavat tulevaisuudessa olla vihattuja. Asioista ei pitäisi puhua historiattomasti.
Esimerkkinä Turun yliopiston erikoistutkija ja monilajisen historian dosentti Otto Latva mainitsee merimetson.
– Menneisyydestä löytyy mainintoja merimetsosta kauniina ja majesteettisena lintuna, kun tänä päivänä puhumme siitä aika eri sanoilla, Latva sanoo.
Toisena esimerkkinä Latva mainitsee kasvit, joista ei lehdissä kirjoitettu ennen kuin ne tulivat uhanalaisiksi ja nousivat laajempaan keskusteluun.
Kerätyn aineiston perusteella ihminen ei näytä ymmärtävän, mitä on menettämässä, ennen kuin sen menettää.
– Esimerkkinä mesikämmekkä, jonka viimeinen yksilö jäi Ahvenanmaan Eckeröllä tietyömaan alle vuonna 1975. Se kyllä muistettiin sen jälkeen, ei juurikaan aikaisemmin, Latva sanoo.
