Suomessa on nyt enemmän ilveksiä kuin vuosikymmeniin ja helsinkiläisetkin voivat todistaa sen omilla takapihoillaan.
Toisinaan ilves voi vaeltaa hyvinkin lähelle keskustaa. Havaintoja on tehty viime talvena Puistolasta ja kesällä Marjaniemestä, noin kilometrin päässä Itäkeskuksen metroasemalta.
– Todella harvoin ilves tulee näin lähelle, mutta Helsingin rajoilta, vanhasta Sipoosta havaintoja tulee nyt lähes päivittäin, Helsingin riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Sebastian Nilsson-Ollandt kertoo.
Ilveksiä tavataan eniten Itä-Helsingissä, esimerkiksi Vuosaaressa. Sieltä ne voivat kulkea viherkäytäviä pitkin lähes kantakaupunkiin saakka.
– Täällä on kuitenkin niin pieniä metsiä, ettei ilves viihdy kauan keskustassa. Se on myös fiksu ja arka eläin, ja osaa liikkua niin, etteivät ihmiset huomaa.
Useimmiten ihmiset näkevät vain ilveksen jälkiä lumessa. Ilveksen muhkeat tassut jättävät hankeen suuret painaumat. Nilsson-Ollandt suosittelee ottamaan jäljistä kuvia ja lähettämään ne petoyhdyshenkilölle tunnistettavaksi.
2000-luvulla ilvesten määrä on kuusinkertaistunut
Luonnonvarakeskuksen syksyisen ennusteen mukaan Uudellamaalla on todennäköisesti enemmän ilveksiä kuin esimerkiksi Keski-Suomessa tai perinteikkäällä ilvesalueella Etelä-Hämeessä.
Luonnonvarakeskuksen riistatutkija Annika Herreron mukaan nopea kasvu johtuu ennen kaikkea siitä, että ilveksen metsästys on ollut tauolla.
– Viimeiseen kahteen vuoteen ei ole metsästetty. Metsästys on ollut ilveksen pääasiallinen kuolinsyy ja kun sitä ei ole saanut tehdä, niin kanta on kasvanut.
Myös ”tavalliset kansalaiset” näkevät aiempaa useammin araksi ja yön selässä hiipiväksi mielletyn kissapedon.
– Ilvekset tulevat nyt myös lähemmäs ihmistä. Kun kanta kasvaa, parhaat elinalueet ovat jo varattuja, joten ilvesten pitää levittäytyä ja kohdata ihminen, Herrero kertoo.
Tutkijat hankkivat lisätietoa ilveksen liikkeistä ja elintavoista seuraamalla yksilöitä, joille on laitettu paikantava panta.
Herrero muistaa nuoren kissan, joka piirsi kartalle uhkarohkean reitin etsiessään parempaa elämää.
– Se lähti Nurmijärveltä, kulki Helsingin keskuspuistoa pitkin, meni yöllä Kontulan ostoskeskuksen läpi, söi vähän jäniksiä Helsinki–Vantaalta ja päätyi lopulta Myrskylään, jonne perusti perusti oman reviirinsä.
Ilveksiä houkuttelee taajamiin myös niiden pääsaaliin eli metsäkauriin läsnäolo.
– Metsäkauriit elävät lähellä ihmisiä, mikä näkyy kolaritilastoista. Valkohäntäkauriit pysyttelevät kauempana maaseudulla, Herrero kertoo.
Myös Helsingin riistanhoitoyhdistyksen Sebastian Nilsson-Ollandt vahvistaa havainnon, ja toteaa, että ”kauris on uusi jänis”.
– Meillä on noin sata tehtävää vuodessa. Kauriit jäävät autojen alle ja kiinni aitoihin, ja joudumme lopettamaan eläimiä. Melkein jokaisessa puistossa ja pihoilla voi kulkea kauriita.
Ilveksen vahva tassunsija Uudellamaalla onkin pitkälti sen ansiota, että ruokaa riittää.
Maakunnan ympäristö on pienipiirteistä: siellä vuorottelevat metsä, taajama ja pelto, mikä sopii erinomaisesti metsäkauriille.
Ilves ei kuitenkaan ole kaupungistumassa pitkällä aikavälillä. Eläin kaipaa edelleen metsän suojaa ja on omimmillaan luonnossa.
– Metsä on se katto, jota ne päälleen kaipaavat, Herrero arvioi.
Uusi laki ilveksen metsästyksestä tuli voimaan
Suomalaisten suurpetojen joukossa ilves on poikkeuksellisen suvaittu, jopa ihailtu. Viimeiset tapporahat ilveksestä maksettiin 1960-luvun alussa, ja laji on ollut rauhoitettu jo yli 50 vuotta.
Ympäristöjärjestö WWF Suomen vuonna 2024 tekemä galluptutkimus osoitti, että neljä viidestä suomalaisesta kokee, että ilveksiä ei ole liikaa, eikä heidän sietokykynsä ole ylittynyt.
Asenteet ilvestä kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi, vaikka kanta on samaan aikaan kasvanut.
– Ihmiset ovat hieman varovaisia lemmikkien ja lasten takia, mutta monet ovat todella kiinnostuneita ilveksestä ja sitä pidetään upeana eläimenä, Herrero sanoo.
Rauhoitettua ilvestä on metsästetty poikkeusluvilla, joita Suomen riistakeskus on myöntänyt. Kausilla 2023–2025 metsästys oli oikeuden päätöksellä jäissä.
Tänä vuonna voimaan astuneella metsästyslain muutoksella mahdollistetaan ilveksen rauhoituksesta poikkeaminen alueellisen kiintiömetsästyksen keinoin. Ilveksen metsästys saattaa jatkua jälleen syksyllä 2026.
– Jos metsästystä tulee, se rajoittaa kannan kasvua jonkin verran. En näe ekologista syytä vähentää ilvesten määrää. Varsinkin, kun kyseessä on suurpeto, niin syyt ovat poliittisia, Herrero sanoo.
Riistanhoitoyhdistyksen Nilsson-Ollandt kertoo, ettei ilveksen metsästystä ole ollut tarpeen miettiä Helsingissä.
– Ilvekset eivät ole tehneet mitään vahinkoja ihmisille tai lemmikeille täällä.
