Tuore työolotutkimus kertoo, että suomalaisten palkansaajien epävarmuus työssä kasvaa. Työttömyyspelon ohella nousussa on ennakoimattomien muutosten pelko.
Työn epävarmuus on kasvanut.
Iso muutos työelämässä on se, että epävarmuus koskee kaikkia työntekijäryhmiä.
– Kukaan ei ole suojassa työn epävarmuudelta, sanoo erikoistutkija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta.
Hän on yksi tuoreen Työolobarometrin tekijöistä. Järjestyksessä yhdeksäs Työolobarometri on kerännyt tietoa jo 46 vuoden ajalta. Se kertoo suomalaisen työelämän muutoksista.
Tällä kertaa barometri on nimettykin ”Työolot murrosten keskellä”. Se kertoo meneillään olevista isoista muutoksista.
Muutokset ovat epävarmuuden lisääntymisen iso syy.
Kun vielä 2000-luvulle tultaessa osa ammateista oli vakaita, nyt epävarmuus koskettaa kaikkia.
Vielä 1980-luvulla sekä osin myös 1990-luvulla korkea-asteen koulutus, toimihenkilöasema ja työ julkisella sektorilla suojasivat hyvin työttömyyden ja irtisanomisen uhan tuomalta epävarmuudelta.
– Pelot irtisanomisista ja työttömyydestä koskivat lähinnä duunariammatteja, suhdanneherkkää rakentamista, teollisuutta, miesvaltaisia aloja. Tänä päivänä työ julkisella sektorilla, korkea koulutus, hyvä asema työmarkkinoilla, ne eivät enää suojaa. Epävarmuuden kokemus on levinnyt kaikkialle, Sutela sanoo.
Korkeakoulutetut pelkäävät enemmän, vaikka duunarit menettävät useammin työnsä
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet pelkäsivät vuonna 2023 irtisanomista muita ryhmiä yleisemmin.
Pelolle oli toki aihetta. Lähes joka kolmas palkansaaja on ollut työttömänä tai lomautettuna viiden vuoden aikana. Tilanne pandemian jäljiltä muistuttaa 1990-luvun lamaa.
Irtisanomiset ovat tasoittuneet duunarien ja asiantuntijoiden välillä, mutta viime vuosina työntekijäammateissa on ollut enemmän irtisanomisia ja lomautuksia.
– Matkailu- ja ravintola-ala, kuljetus, varastointi, palvelualat, Sutela luettelee aloja, jotka erityisesti kärsivät pandemian aikaan. Moni vaihtoi näiltä aloilta työpaikkaa.
Työpaikkaa vaihdettiin juuri epävarmuuden vuoksi. 40 prosentilla työpaikkaa vaihtaneilla on takanaan työttömyyttä tai lomautuksia.
Pelko ja ennakoimattomuus kasvavat
Työolotutkimuksen aineistolla on mahdollista seurata myös työn laadullisen epävarmuuden kehitystä.
Yhä useampi kokee työmäärän sietämättömäksi ja muutokset hallitsemattomiksi.
Yksi iso muutos on oireilu.
Erilaiset psyykkiset oireet olivat yleisiä nuorilla aikuisilla ja varhaiskeski-ikäisillä palkansaajilla. Henkinen uupumus työssä, keskittymisvaikeudet, stressin kokemus, haluttomuus töihin lähtiessä sekä vakavan työuupumuksen kokeminen selvänä vaarana oli yleisintä 25–34-vuotiaille palkansaajille. Viikoittaiset muistihäiriöt taas olivat erityisen tuttuja 35–44-vuotiailla, jotka myös muita useammin kokivat saavansa liian vähän unta.
Molemmissa 25–34- ja 35–44-vuotiaiden ikäryhmissä henkinen palautuminen työstä oli heikompaa, ja jännittyneisyyden ja ärtyisyyden tunteet olivat yleisempiä kuin alle 25- tai yli 45-vuotiailla. Molemmissa ikäryhmissä oli yhtäältä oltu muita useammin lyhyillä sairauslomilla, mutta toisaalta myös työskennelty sairaana muita yleisemmin.
Entä sitten se hyvä?
Hanna Sutela muistuttaa, että epävarmuuksista huolimatta suomalainen työelämä on enimmäkseen hyvää. Tästä kertoo osa työolobarometristä.
Suomen työelämän vahvuuksia ovat joustavat työajat, matalat hierarkiat, hyvät vaikutusmahdollisuudet ja vahva digiosaaminen.
Sutela kuitenkin korostaa, että näitä vahvuuksia ei tule pitää itsestäänselvyyksinä.
– Meillä on hyvä työelämä: työajat ovat joustavat, työntekijöillä on hyvät vaikutusmahdollisuudet työn eri osiin, ja työpaikkojen hierarkiat ovat matalia. Esihenkilöiden ja alaisten väliset suhteet toimivat hyvin, ja työntekijät ovat tyytyväisiä työpaikalta saamaansa sosiaaliseen tukeen. Lisäksi Suomessa on vahvaa digiosaamista ja korkeasti koulutettu, osaava työntekijäkunta.
