Ari-Jukka Luomaranta ajaa Cessna-taitolentokoulutuskoneen syöksykierteeseen 1 500 metrin korkeudessa.
Vieressä istuvalle kuvaajalle kokemus on ensimmäinen. Liskoaivot aktivoituvat, silmät painuvat kiinni tiedostamatta, käsi hapuilee otetta jostakin tukevasta. Tuntuu kuin sisuskalut haluaisivat tulla oksennuksena ulos, kuvaa Ylen visuaalinen journalisti Juha Kemppainen.
Toinen syöksykierre tuntuu jo paremmalta.
Nyt ensikertalainen tietää mitä on luvassa. Sielu ja ruumis osaavat elää liikkeen mukana. Nyt kokemuksesta voi jo nauttia.
Taitolentokouluttaja evästää, että norsukin täytyy syödä pala kerrallaan, pieninä annoksina.
Näin taitolentokoulutus etenee: Oppilaan ehdoilla, kokeillen, analysoiden, kouluttajan turvallisten siipien suojissa.
Syöksykierre on yleisilmailussa yleisin kuolemaan johtava onnettomuustyyppi. Siksi sitä harjoitellaan paljon.
Ari-Jukka Luomaranta
Taivaalla valtaosa aivokapasiteetista lakkaa toimimasta
Ludwig Storbjörk on aina rakastanut lentämistä.
– Lentäminen antaa minulle vapauden tunteen. Kun nousen ilmaan, olen kuin eri maailmassa.
Hän kävi Kruunupyyn lukion ilmailulinjan, hankki lentoluvan Kokkolan Ilmailukerhossa ja toimi armeijassa apumekaanikkona ilmavoimissa.
Nyt hän on valmistunut liikennelentäjäksi ja aloittaa pian ensimmäisessä työpaikassaan lentäjänä. Ensin on kuitenkin edessä matkustajalentokoneen tyyppikoulutus.
Storbjörk on myös juuri suorittanut onnistuneesti taitolentokurssin päättävän lentokokeen. Hän sanoo, että se tekee hänestä paremman liikennelentäjän.
– On välttämätöntä pystyä hallitsemaan konetta missä tahansa asennossa ja osata päästä siitä pois turvallisesti. Jos ilmassa tapahtuisi jotain yllättävää, olen saanut taitolennon koulutuksesta tarvittavat tiedot ja taidot, joiden avulla pystyn korjaamaan tilanteen.
Storbjörk saa vuolaat kehut kouluttajaltaan Ari-Jukka Luomarannalta. Nuoren pilotin lentäminen näyttää helpolta.
– Kun ihminen istuu lentokoneessa oppilaan paikalla, vain puolet hänen aivoistaan toimii, ja kun kone käännetään ylösalaisin, siitä puolestakin puolet häipyy. Joillekin lentäminen on kuitenkin luontevaa – kuin olisi menossa markettiin ruokaostoksille, sanoo Luomaranta.
Koulutussuunnitelma on tarkka
Taitolentokelpuutus tuli pakolliseksi Suomessa vuonna 2014. Ennen sen hankkimista pilotti ei voi harjoitella tai harrastaa lajia itsenäisesti.
– Koulutuksesta hyötyvät kaikki lentäjät riippumatta siitä, ovatko he kilpailemassa tai mukana taitolentonäytöksissä, kertoo Urheilutaitolentäjät ry:n hallituksen puheenjohtaja Harri Kanto.
Taitolennosta innostuvat ovat yleensä lentäneet jo jonkin aikaa ja etsivät uutta suuntaa ilmailuharrastukselleen.
Taitolennon kelpuutuskoulutus sisältää kahdeksan tuntia teoriaa ja viisi tuntia lentokoulutusta. Teoria käsittelee fysiologisia vaikutuksia, aerodynamiikkaa, koneen hallintaa ja riskejä.
– Lentokoulutus etenee tarkan koulutusohjelman mukaan, ja oppilas oppii lentämään peräkkäisiä liikkeitä. Kurssin lopuksi oppilas lentää yksin kilpataitolentosarjan, kertoo Kokkola–Pietarsaaren kentällä paikallisen kerhon kouluttajana toimiva Ari-Jukka Luomaranta.
Lentotunteja annetaan tarvittaessa enemmänkin.
– Yleensä koulutus kestää hieman yli minimivaatimuksen. Sillä varmistetaan, että lentäminen on turvallista. Me kaikki opimme hieman eri tahtiin.
”Tolkkupäistä hommaa eikä mitään hurjastelua”
Ulkopuoliset mieltävät taitolennon usein riskejä uhmaavaksi hurjasteluksi. Totuus on kuitenkin täysin toinen, sanoo Ari-Jukka Luomaranta.
– Yksin ei lähdetä kokeilemaan mitään uutta; aina toimitaan opettajan kanssa ja selkeän koulutussuunnitelman mukaan. Tämä on tolkkupäistä hommaa, eikä mitään hurjastelua.
Suurin osa harjoittelusta tapahtuu ensin maassa, jotta liikkeet ovat mahdollisimman hyvin hallinnassa.
Ennen lentoa asvaltille piirretään harjoituslaatikko, jossa lennon liikkeet käydään huolellisesti läpi. Sitä kutsutaan kävelemiseksi.
– Se auttaa simuloimaan lentämisen eri vaiheita, kuten tehon säätämistä ja horisontin tarkistamista, lentokorkeutta, käännöksiä ja tuulen vaikutusta reittiin.
Pikkupojan toteutunut unelma
Ari-Jukka Luomarannalle lentoharrastus on toteutunut lapsuuden unelma.
– Muistan, kuinka Kauhavan juhannusjuhlilla katselin taitolentoa pienestä asti. Pidin sitä aina tavoittamattomana ja upeana – sellaisena, mitä vain todella rohkeat tekevät. Ajattelin, että tuollaisessa hommassa pitää olla miljonääri.
Hän sanoo, ettei olisi koskaan uskonut, että voisi kokea sitä itse.
– Edelleenkin, kun rullaan omalla koneella kiitotien päähän ja näen edessäni kolme kilometriä baanaa, tunnen jonkinlaista kiitollisuutta. Elämä on mennyt niin, että tämä on minulle mahdollista.
Se kolme ja puoli G:tä oli hassua, kun tuli sellainen hymy kasvoille, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Niin kuin poskiin olisi laitettu joku punnus.
Juha Kemppainen
Kokkolan Ilmailukerhon Cessna laskeutuu kiitoradalle ja rullaa hangaarin edustalle. Lentämistä koneessa kuvannut Juha Kemppainen analysoi tuoreen taitolentokokemuksen.
Alussa hän ei tiennyt, miten fysiikka reagoi silmukoihin ja syöksykierteisiin. Toisella kerralla tulevaa osasi jo ennakoida.
– Enemmän olen pelännyt isäukon Ladan takapenkillä kainuulaisella soratiellä. Olikohan silloin vielä turvavöitäkään keksitty… Se homma ei aina ollut näpeissä, mutta tämä oli näpeissä koko ajan.
Tätä artikkelia varten tehdyt radiohaastattelut ovat kuunneltavissa Yle Areenasta.
