Lämmin ja kostea alkusyksy on saanut metsien lisäksi myös sosiaalisen median täyttymään sienistä. Esimerkiksi Facebookissa on lukuisia ryhmiä, joissa kysellään apua sienten tunnistamiseen.
Moni käyttää sienten tunnistamiseen myös tekoälysovellus Google Lensiä eli palvelua, johon voi ladata oman valokuvan ja se kertoo, mikä laji on kyseessä.
Mutta voiko näihin lähteisiin luottaa sieniä tunnistaessa?
Lyhyt vastaus on: ei yksistään niihin. Eikä etenkään, jos sienen aikoo syödä.
Sientä ei pidä koskaan tunnistaa ainoastaan kuvan perusteella, korostaa sieniin perehtynyt johtava asiantuntija Tea von Bonsdorff Helsingin yliopistosta.
Parhaana välineenä tunnistamiseen von Bonsdorff pitää asiantuntijoiden tekemiä, ajantasaisia sienikirjoja. Kuvan lisäksi oleellista niissä on tekstimuotoinen kuvaus muista tuntomerkeistä. Kirjoissa kerrotaan myös kasvupaikasta sekä näköislajeista, joihin lajin voi helpoiten sekoittaa.
– Sienituntemus lähtee siitä, että itse kerää niitä, tutkii niitä, kääntää niitä ja erittelee, minkälaisia rakenteita ja värejä siellä on, ja kenties minkälainen hajukin sillä sienellä on.
Olennainen havainnoitava asia on myös sienen kokoluokka.
Parasta on, jos metsään voi aluksi mennä sellaisen ihmisen kanssa, joka jo tuntee sieniä. Sieniä voi aluksi ihan vain opetella tuntemaan, vaikka ei edes keräisi niitä ruoaksi.
Some ei ainoana tunnistuskeinona
Sosiaalisen median ryhmiä tai tekoälysovelluksia voi käyttää yhtenä mutta ei ainoana osana tunnistamista, von Bonsdorff sanoo. Niiden avulla voi esimerkiksi yrittää haarukoida, mihin sukuun laji kuuluu.
– Jos sieltä saa jonkun ehdotuksen, sen perusteella voi kaivaa (muualta) lisää informaatiota, von Bonsdorff sanoo.
Someryhmiäkin on erilaisia. Yksi arvostetuimmista on Suomen sieniseura ry:n Facebook-ryhmä, jossa ihmisten kysymyksiin voi vastata kuka tahansa. Mukana on kuitenkin myös paljon asiantuntijoita. Jäseniä on lähes 70 000 ja se kasvaa nyt sienisesonkina yli tuhannen ihmisen viikkotahdilla.
Ryhmään tulee ajoittain kyselyjä myrkytystapauksissa, ja joskus Myrkytystietokeskus tai terveydenhuollon edustajat saattavat jopa ohjata kysymään neuvoa tunnistamisessa myrkytystilanteissa.
Ryhmä on saanut puolivirallisen aseman sienten tunnistajana. Yhdistys on linjannut tiukasti, että myrkytyskyselyihin saavat vastata vain tietyt asiantuntijat. Jos joku muu tällaista julkaisua kommentoi, hänet poistetaan ryhmästä varoituksetta.
Von Bonsdorff on myös Sieniseuran varapuheenjohtaja ja yksi asiantuntijoista, jotka on valtuutettu vastaamaan myrkytyskyselyihin ryhmässä.
”Vastuu on aina itsellä”
Yksi Facebookin sieniryhmistä on Mikä sieni?, jolla on yli 23 000 jäsentä. Äänekoskelainen Mika Savolainen perusti ryhmän 11 vuotta sitten nimenomaan siksi, että ei itse tunnistanut sieniä. Ryhmässä julkaistaan syksyisin kymmeniä kuvia päivässä ”mikä sieni?” -kysymyksen kanssa.
Myös Savolainen ja ryhmää moderoiva sieniasiantuntija Mari Särkiniva korostavat, että ryhmän vinkkien perusteella ei kannata tehdä syöntipäätöstä, jos ei ole itse ihan varma.
– Koskaan ei voi luottaa muiden tunnistamisiin. Vastuu on aina itsellä, Särkiniva korostaa.
Jos löytämänsä sienen aikoo syödä, pitää olla vielä kriittisempi.
Kannattaa aloittaa helpoista
Miten sen varmuuden sitten saa? Kannattaa aloittaa helpoista, kuten kantarellista, ja opetella tunnistamaan sieniä vähitellen, tutkija Tea von Bonsdorff sanoo.
Yksi nyrkkisääntö on, että alkuun ei kannata kerätä valkoisia sieniä, sillä niissä on helpommin sekoittamisen vaara. Yksi Suomen viidestä tappavan myrkyllisestä sienilajista on hohtavan valkoinen valkokärpässieni.
Myös syötävistä sienistä voi joskus saada ruokamyrkytyksen, jos ne muhivat pitkään vaikkapa muovipussissa. Silloin ne voivat alkaa kerätä bakteereita. Siksi von Bonsdorff suosittelee sienien keräämiseen koria tai muuta ilmavaa astiaa.
Sienestys on nyt erityisen suosittua, von Bonsdorff sanoo. Hän on harrastanut sieniä nuoresta asti ja aloittanut alan opinnot 1990-luvulla.
Sienestysbuumi näkyy esimerkiksi hänen järjestämissään sieninäyttelyissä, joiden kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Hänen sienikursseilleen eivät kaikki halukkaat mahdu mukaan.
Myrkytysepäilyissä kannattaa soittaa suoraan Myrkytystietokeskukseen tai vakavissa tapauksissa hätänumeroon 112.
