Lapin käräjäoikeudessa saadaan tällä viikolla vihdoin päätökseen marjayritys Kiantamaa koskevan ihmiskauppajutun käsittely. Jutun tuomiota joudutaan todennäköisesti kuitenkin odottamaan jopa ensi vuoteen.
Jutussa marjayritys Kiantamaa, sen toimitusjohtaja Vernu Vasuntaa sekä yrityksen thaimaalaista liikekumppania Kalyakorn ”Durian” Phongphitia syytetään yhteensä 62 törkeästä ihmiskaupasta. Heille vaaditaan 3–4 vuoden ehdotonta vankeutta. Vastaajat ovat kiistäneet syyllisyytensä.
Tiistaina ja keskiviikkona oikeudessa kuultiin syyttäjän pitkä loppulausunto. Syyttäjän mukaan oikeudessa ei seitsemän kuukauden aikana ole tullut ilmi seikkoja, jotka kumoaisivat syytteet törkeästä ihmiskaupasta.
Erikoissyyttäjä Maarit Kuivalan mukaan vastaajien puolustuksen esittämät todisteet osaltaan jopa tukevat syytettä.
– On selvää, että vastaajat saattoivat poimijat Suomessa pakkotyön kaltaisiin oloihin. He ovat tienneet asianomistajien aseman olleen kotimaassaan niin huonon, että he ovat olleet houkuteltavissa mukaan.
Ruoka oli syömäkelvotonta, mutta siitä piti silti maksaa
Kuivalan mukaan on selvää, että poimijat houkuteltiin Suomeen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin muun muassa poimijoille tarjotun majoituksen ja ruoan osalta.
– Ruoka oli toisinaan syömäkelvotonta ja monet laihtuivat poimintakauden aikana useita kiloja. He joutuivat maksamaan ruokamaksun silti joka päivä, vaikka ruoka oli joinain päivinä syömäkelvotonta.
Yksi tärkeä todiste syyttäjän mukaan ovat poimijoiden allekirjoittamat sopimukset, jotka olivat poimijoiden kannalta epäreiluja.
– Edes vastaajien omat todistajat eivät osanneet kertoa allekirjoittamiensa sopimusten sisällöstä tai ehdoista juuri mitään. Ei vaikka osa heistä oli käynyt koulutuksen lukuisia kertoja, syyttäjä ihmetteli oikeudessa.
Osa asianomistajista kertoi oikeudessa, että heillä on vain heikko lukutaito. Syyttäjien mukaan on selvää, ettei heillä ollut tehty tarpeeksi selväksi, mihin he itse asiassa sitoutuvat allekirjoittaessaan poimija- ja takaussopimuksia.
– Poimijat eivät tienneet, mitä allekirjoittivat, sopimusehtoihin ei voinut vaikuttaa, eikä niistä voinut kieltäytyä jos halusi Suomeen poimimaan.
Ei lainkaan rahaa mukana
Suomessa poimijat olivat syyttäjän mukaan täysin riippuvaisia marjayrityksestä. Osalla poimijoista oli hyvin vähän tai ei ollenkaan rahaa mukanaan heidän tullessaan Suomeen.
– Yhdellä poimijalla oli oman kertomansa mukaan rahaa noin puolitoista euroa, toisella ei yhtään.
Tämä osoittaa syyttäjän mukaan heidän haavoittuvaisen aseman ja alttiuden joutua hyväksikäytetyiksi.
Syyttäjien mukaan ilmi ei ole tullut seikkoja, jotka osoittaisivat, että poimijat ovat tulleet Suomeen päästäkseen ihmiskaupan auttamisjärjestelmän piiriin, kuten vastaajat ovat oikeudessa esittäneet.
– On tullut hyvin esille, että poimijat ovat tulleet Suomeen ainoana tarkoituksenaan tienata rahaa.
Liikkumista rajoitettiin ja seurattiin
Syyttäjän mukaan poimijoiden liikkumista rajoitettiin muun muassa ottamalla heidän passinsa pois ja seuraamalla heidän liikkumistaan autoihin sijoitetuilla GPS:llä.
– Useilla asiaomistajilla oli käsitys, etteivät he voi lähteä leiristä, ennen kuin heidän velkansa on maksettu.
Todistusten mukaan asianomistajat mielsivät, että GPS-seuranta oli autoissa, jotta he eivät myy marjoja muille ja heidän liikkeitään ja marjanpoimintaa valvotaan. Vastaajien mukaan autoja seurattiin turvallisuussyistä, esimerkiksi, jos poimijoiden auto vaikka hajoaisi.
Asianomistajien kertomusten mukaan auton hajoamistilanteessa mekaanikko oli saatu soittamalla ja jakamalla sijainnin matkapuhelimen kautta.
Useissa asianomistajien kertomuksissa ilmeni, että leirinjohto seurasi autojen sijaintia ja otti yhteyttä, mikäli poimijat tulivat leirille liian aikaisin tai olivat pysähdyksissä pidemmän aikaa taajamassa.
Leirinjohtaja oli myös patistellut poimijoita lähtemään aikaisin aamulla metsään eikä leiriin saanut palata liian aikaisin. Hän oli myös käskenyt liian aikaisin leirin tulleita poimijoita palaamaan takaisin metsään.
Epäuskottavia todistajia
Oikeudessa kuultuja vastaajien todistajia syyttäjä kutsui epäuskottaviksi. Syyttäjän mukaan todistajien uskottavuus vaarantui, koska oli Durianilla oli mahdollisuus vaikuttaa heidän lausuntoihinsa.
– Tuli vaikutelma, että on etukäteen keskusteltu, mitä asioista tulisi kertoa. Todistajat vastasivat oma-aloitteisesti kysymyksiin, mitä ei varsinaisesti kysytty.
