Kokkolalainen Markkasen perhe on tehnyt vuosikymmeniä talkootyötä jääkiekon, jalkapallon, kaukalopallon ja lentopallon parissa monille seuroille. Myös rallit ja konsertit ovat työllistäneet Markkasia.
Nelihenkisen perheen mukana ovat usein myös miniät. Perheelle onkin kertynyt yhteen laskettuna peräti yli 80 talkoovuotta.
Perheen isän Kari Markkasen talkootyö alkoi junioreiden bussikuskina vuonna 1983. Sen jälkeen talkoita on tehty siellä, missä apua tarvitaan.
– Täällä hallilla talkooporukka on yksi iso perhe. Sitä oikein odottaa, milloin taas kohdataan, Markkanen sanoo.
Kun jalkapallo- ja jääkiekkokauden alku ja loppu menevät päällekkäin, juostaan ottelusta toiseen.
– Kai tämä on elämäntapa, Markkanen sanoo.
Äiti Anne Markkanen aloitti talkootyöt vuosituhannen vaihteessa, kun häntä pyydettiin kaatamaan kahvia Kokkolan Tiikereiden lentopallo-ottelun väliajalle.
– Siitä se sitten lähti. Tästä saa palkkioksi hyvän mielen ja makkaraa, Anne Markkanen sanoo.
Mikko Markkanen kasvoi isänsä ja äitinsä mukana talkoolaiseksi. Rekkakuskille talkootyö tarjosi sosiaalista vastapainoa.
– Täällä tapaa paljon tuttuja. Se on mukavaa, hän sanoo.
Paljon hyödyntämätöntä resurssia
Talkootyön arvo on vuositasolla noin 700 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa noin puolta miljoonaa talkoolaista, summaa Suomen Olympiakomitean seura- ja jäsentoiminnan johtaja Jaana Tulla.
– Jos talkootyön määrä vähenee, työvoimaan tarvittavaa rahaa ei tule mistään. Silloin harrastuksen kustannukset nousevat, ja se eriarvoistaa lasten mahdollisuutta harrastaa, Tulla sanoo.
Tullan mukaan talkootyön pitäisi olla kansalaistoiminnan ydintä. Suhtautuminen on kuitenkin muuttunut.
– Nyt nuoret ovat yhdistyksissä ja seuroissa ikään kuin asiakkaina. Ei oteta vastuuta. Seuroihin ei kasva vetäjiä eikä jäseniä johtokuntiin tai hallituksiin, sanoo Tulla.
Vapaaehtoisten tehtävien pitää olla selkeitä, ja ihmiset pitää kouluttaa tehtäviinsä.
Talkootyöhön tarvittaisiin lisää vapaaehtoisia. Tullan mukaan yksinäisyys on yksi tärkeä hyödyntämätön resurssi. Suomessa on paljon yksinäisiä, jotka haluaisivat olla osa joukkoa ja hyödyntää osaamistaan.
– Pitää miettiä, miten heidät saadaan mukaan, Tulla sanoo.
Hän kannustaa myös vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja ikäihmisiä rohkeasti mukaan talkootoimintaan.
– Voisi olettaa, että maahanmuuttajilla ei ole edes tietoa talkoo-organisaatioista. Talkoot ovat hyvä paikka verkostoitua ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin sekä kieleen.
Isot seurat kasvavat ja ammattimaistuvat
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkija Outi Aarresola sanoo, että ajat ovat muuttuneet. Ihmisillä on muutakin tekemistä kuin olla mukana talkoissa ja yhdistystoiminnassa.
Nuoria ei ohjaudu enää talkootyöhön niin kuin ennen.
– Erityisesti vastuuroolien täyttäminen on hankaloitunut, koska vaatimukset ovat kasvaneet. Varsinkin pienet seurat kärsivät tilanteesta, Aarresola sanoo.
Urheiluseuroilla saattaa olla edessään suuri murros.
– Konkreettisesti jonkin pienen seuran toiminta saattaa lakata, jos talkooväkeä ei ole, Aarresola toteaa.
Yle lähetti kyselyn 20 urheiluseuraan. Vastaukset vahvistavat Aarresolan ajatuksia.
Suuret seurat kasvavat ja ovat ammattimaistuneet. Niissä talkootyön määrä on pieni.
Keskisuuret, uusien lajien seurat pyörivät innokkaiden nuorten siivittämänä, kun taas vanhat, pienet ja perinteiset seurat kärsivät talkoolaisten puutteesta.
Koskenkorvan urheilijoiden aktiivi Aki Kuusisto kertoo, että heillä talkoolaisten keski-ikä on yli 70 vuotta.
– Jos talkoolaisia ei olisi, seuran talous olisi todella kovilla, Kuusisto sanoo.
Markkasen perheessä mietitään joka vuosi, miten kauan talkootyötä vielä jaksetaan tehdä. Hyvän harrastuksen tilalle ei ole kuitenkaan löytynyt parempia vaihtoehtoja.
Kari Markkasen silmissä siintää jo Kokkolaan lähivuosina rakennettava hybridiareena. Se on suurinvestointi, joka kokoaa samalle tontille niin sisäurheilulajit kuin uuden jalkapallostadionin. Myös jääkiekko saa uuden harjoitushallin.
Poika Mikko Markkanen miettii, josko jaksaisi pidempään kuin isänsä.
– Aika näyttää, hän sanoo.
