NARVIK Pohjoinen on kaamoksessa. Vajaan 14 000 asukkaan Narvikin satamakaupungissa sininen hämärä päättyy ja aurinko nousee seuraavan kerran ensi viikolla.
Meri pysyy sulana ympäri vuoden. Turistit käyvät kuvaamassa jyhkeän kaupungintalon vieressä seisovaa etäisyystaulua.
Narvikista on lähes 1400 kilometriä pääkaupunkiin Osloon. Helsinki on vajaat sata kilometriä lähempänä.
Kymmenien vaunujen malmijuna kolkuttelee Narvikin halki. Niitä kulkee satamaan toistakymmentä päivässä. Ruotsalaisella kaivosjätti LKAB:lla on kaupungissa oma lastaussatama.
Narvikiin johtavalla Ofotbanen-nimisellä rautatiellä on kuljetettu rahtia Jällivaaran ja Kiirunan kaivoksista maailmalle laivattavaksi 120 vuotta. Pikkuinen satamakaupunki on elänyt kalastuksesta ja malmirahdista kauan, mutta enää se ei ole pelkkä lastaussatama.
Narvik ei ole enää syrjässä pääkaupungista, saati naapureista katsoen.
Syrjäisestä malmisatamasta geopolitiikan polttopisteeksi
Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti geopoliittista karttaa myös pohjoisessa. Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys on tuonut Narvikin satamaan ja sieltä lähteville teille ja junaradalle harjoituksiin osallistuvia sotilaita ja kalustoa. Uudelle sairaalalle on myönnetty kriisiajan valmiudet. Poikkeusoloissa se voisi ottaa vastaan haavoittuneita sotilaita ja siviilejä.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb sanoi Norjan-vierailullaan syyskuussa, että Itämeri ei voi enää olla ainoa vaihtoehto kuljetusväylänä Suomelle. Asiasta kirjoitti muun muassa Aftonbladet-lehti.
Presidentin arviot kertovat nopeasti muuttuneesta turvallisuusajattelusta, jossa Suomi ja Ruotsi nojaavat mahdollisen kriisin hetkellä läntisen naapurin tukeen.
Suomi on pitänyt huoltovarmuusselvityksissä aiemmin tärkeänä vaihtoehtona yhteyttä Itämereltä Jäämerelle.
Jäämeren ratahanke, yhteys Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen, on kuitenkin jäämässä sivuun Venäjän läheisyyden vuoksi. Kirkkoniemestä on matkaa Venäjän rajalle vain parikymmentä kilometriä.
Sanonta jonka mukaan Narvikista voi hädän hetkellä tulla Suomen tärkein vientisatama, on kaupunginjohtaja Lars Skjønnåsille tuttu.
Narvik on myös kaivosyhtiön elämänlanka
Naapurukset ovat viritelleet yhteistyötä pikkuhiljaa ja vaihtoehtoja selvitetään. Päätökset rataverkon vahvistamisesta vaativat valtiotason sopimuksia.
Suomen puolelta ei ole suoraa yhteyttä Narvikiin. Lähimmillään rataosuus rakentuisi Kiirunan ja Kolarin välillä. Suomea erottaa Norjasta ja Ruotsista myös erilainen, vajaat yhdeksän senttiä leveämpi raide.
Myös teollisuus, matkailuala ja muut yritykset haikailevat sujuvia kulkuyhteyksiä.
Ofotbanen, Ruotsin puolella Malmbanan on nykyisin noin 60-prosenttisesti käytössä. Se on talven ankarissa oloissa altis onnettomuuksille. Viime talvena rata oli yli kaksi kuukautta pois käytöstä.
Rataverkon toimivuus on entistä tärkeämmässä asemassa Ruotsin ja Suomen liityttyä Natoon. Radan merkityksestä kertoo se, että sitä pitkin kuljetetaan vuosittain 25 miljoonaa tonnia tavaraa, enemmän kuin muilla Norjan radoilla yhteensä.
Satama kiinnostaa Kiinasta Kazakstaniin
Muuttunut turvallisuustilanne näkyy myös Narvikin satamassa. Satamajohtaja Børge Edvardsen Klingan on saanut puheluita logistiikkaketjuja kiivaasti rakentavalta Kiinalta. Jos jää sulaa Koillisväylällä, aasialaisten merireitti pohjoisen kautta Yhdysvaltain ja Euroopan markkinoille helpottuu.
Yhteydenottoja on tullut myös Kazakstanista. Yhteistyö kaasu-ja öljyjätti Norjan kanssa kiinnostaa Keski-Aasian energiamahtia.
– Naapurimaat ovat luonnollisesti etusijalla, jo sijainnin ja kapasiteetin vuoksi.
Varastointialueista puutetta
Satamajohtaja Klingan selvittää, että logistiikalla on rajansa rikkonaisella rannikolla. Sekä tiet että rata kulkevat paikoin tunturiin louhituissa tunneleissa. Tiestöä ei voi laajentaa rajattomasti. Vastaanotto- ja varastointitilaa tarvittaisiin lisää, samoin rahoitusta hankkeisiin. Nyt muutosta onkin ilmassa.
Narvikilaiset ovat havainneet, että myös Oslossa tunnistetaan aiempaa paremmin pohjoisen tärkeys. Hallitus on luvannut lisää risteäviä raiteita ja kunnostusrahaa vajaalla kahdella miljardilla eurolla. Kaksoisraide ei kuitenkaan toistaiseksi ole listalla.
Ruotsissa hallitus on panostaa niinikään rataverkkoon. Ensi vuonna, vuonna 2026 on tarkoitus aloittaa uusien risteysratojen rakentaminen Kiirunan ja Norjan rajan välillä.
Suomi selvittää raideleveyttä
Nykyisellään pelkästään Narvikin ja Oslon välillä kuljetetaan vuosittain 100 000 konttia. Elintarvikkeita pohjoiseen, kalateollisuuden tuotteita etelään.
Narvikin satamassa käsitellään eniten raaka-aineita ja polttoaineita. Rataverkon pullonkaulat liittyvät satamissa ja asemilla myös lastauskapasiteettiin. Narvik voi käsitellä yhdellä nostokurjella enimmillään 720 konttia päivässä, Tornio 600 konttia. Satamiin tarvittaisiin lisää laitteistoa.
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) selvittää, että nykyiset raide- ja tieyhteydet Ruotsiin ja Norjaan ovat mahdollisessa häiriötilanteessa Suomelle keskeisiä.
– On meneillään eurooppalaista raideleveyttä koskeva selvitys, joka näyttäisi saatavan valmiiksi jo keväällä. Siinä tarkastellaan sitä, että mistä kohtaa ja kuinka pitkälle Ruotsista Suomeen tätä eurooppalaista raideleveyttä toteutettaisiin. Nimenomaan lähdetään siitä, mikä on huoltovarmuuden ja häiriötilanteiden kannalta mahdollista ja järkevää, liikenne- ja viestintäministeri Ranne selvitti Ylelle puhelinhaastattelussa vuodenvaihteessa.
Ministerin mukaan selvityksessä on erilaisia vaihtoehtoja, kuten se että Tornio-Haaparanta-rajan yli vaihdettaisiin Kemiin, Ouluun tai Rovaniemelle asti raideleveyttä teknisten ratkaisujen avulla.
Norjalaisiin elokuvateattereihin on tullut marraskuussa Kampen om Narvik -elokuva. Se kertoo Ofotbanenin merkityksestä toisen maailmansodan aikana, kun saksalaisjoukot olivat edenneet pohjoiseen. Kukaan ei halua nähdä nähdä rauhanradan muuttumista jälleen sotaraiteeksi.
