Tällaisen kommentin suomalaiset varusmiehet saivat Yhdysvaltain merijalkaväeltä: Ihan eri luokkaa kuin norjalaiset

Yhdysvaltain merijalkaväki on osallistunut helmikuun lopulta lähtien Naton Baltic Sentry -valvontaan yhdessä Suomen merivoimien kanssa.

Naton ja Itämeren rannikkovaltioiden reagointinopeus on parantunut huomattavasti Baltic Sentry -valvonnan aloittamisen jälkeen.

– Aikaisemmin se oli noin seitsemäntoista tuntia. Nyt reagointiaika on pudonnut alle tuntiin, kertoo Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Marko Laaksonen.

Nato lisäsi läsnäoloaan Itämerellä tammikuussa, kun vedenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin alkoi kohdistua vaurioita.

Partiointiin ovat osallistuneet Naton pysyvät laivasto-osastot ja Itämeren alueen Merivoimat.

Helmikuun lopulta lähtien mukana toiminnassa on ollut Suomesta käsin myös Yhdysvaltain merijalkaväen osasto.

Merijalkaväen tehtävänä on ollut täydentää meritilannekuvaa sekä valvoa kriittistä infrastruktuuria ja Itämerellä seilaavien alusten liikkeitä.

Käytössään merijalkaväellä on ollut miehittämättömiä lennokkikalustoja.

– He pystyvät lähettämään lennokeitaan alueelle todella nopeasti ja me saamme silloin vahvistuksen siitä, minkälainen alus Suomenlahdella kulkee ja mitä se on tekemässä, Laaksonen sanoo.

Venäjän varjolaivaston alusten kartoittamisessa ja riskiarviossa kiinnitetään Laaksosen mukaan huomiota useaan seikkaan. On selvitettävä aluksen omistaja, miehistö, kulkureitti sekä historia.

– Tämän perusteella mietitään, onko juuri tästä aluksesta erityistä vaaraa esimerkiksi kriittiselle infrastruktuurille.

Nato tekee kyseisille aluksille myös tiedettäväksi oman läsnäolonsa.

– Mennään lähelle, otetaan esimerkiksi radiolla yhteyttä ja kysytään määränpäätä ja aikeita. Ainakin he tietävät, että heitä seurataan ja jos jotain erityistä tapahtuu, niin siihen puututaan.

Naton läsnäolo tulee säilymään Itämerellä

Laaksosen mukaan viimeisen kolmen kuukauden aikana Suomi on havainnut yhteensä reilut pari sataa varjolaivaston alusta lähialueillaan.

Alukset tunnistaa siitä, että ne ovat usein huonokuntoisia, eikä miehistö ole tottunut seilaamaan Itämeren kaltaisilla merialueilla.

Varjolaivaston roolia vedenalaisen kriittisen infrastruktuurin vaurioissa ei ole kyetty toistaiseksi todistamaan.

Öljyä kuljettavat huonokuntoiset alukset ovat kuitenkin riski myös ympäristölle.

Laaksonen ei osaa vielä kertoa mitään Baltic Sentry -valvonnan jatkosta. Nato tulee hänen mukaansa kuitenkin pysymään Itämeren alueella jatkossakin.

– Naton läsnäolo tulee säilymään Itämerellä joko pysyvien laivasto-osastojen tai Naton jäsenvaltioiden alusten kautta. Me seuraamme jatkossakin varjolaivastoa ja suojelemme kriittistä infrastruktuuria omalta osaltamme.

Suomalaiset varusmiehet omaa luokkaansa

Merijalkaväen kapteeni Adan Galindon mukaan yhteistyö Suomen Merivoimien kanssa on sujunut saumattomasti.

– On ollut melko helppoa toimia yhdessä heidän kanssaan. Ja ylipäätään testata, että jos jotain todella tapahtuisi, kuinka hyvin me voimme toimia yhdessä. Mielestäni se on ollut tähän asti melko saumatonta.

Asepalvelustaan Upinniemen Rannikkoprikaatissa suorittavan alikersantti Aaro Härkösen mukaan merijalkaväen osasto on ollut tyytyväinen suomalaisten varusmiesten toimintaan.

– Olemme olleet heidän mielestään osaavaista porukkaa ja kaikki on onnistunut oikein hyvin.

Alikensartti Lenni Mattilalle on tullut yllätyksenä, kuinka isossa arvossa amerikkalaiset todella pitävät suomalaisia varusmiehiä.

– He vertasivat joskus norjalaisiin varusmiehiin, että me olemme ihan eri luokkaa. Siinä mielessä voidaan olla tyytyväisiä, Mattila sanoo.