Verotilastojen kärjessä eivät koskaan komeile ne, jotka joutuvat keräämään tulonsa pienistä murusista saadakseen urheilla – ja monet joutuvat jopa kaivamaan itse kuvetta päästäkseen rakastamansa lajin pariin.
– Näkyville profiiliurheilijoille tulojen kerryttäminen on varmaan helpompaa, mutta siellä toisessa ääripäässä on tosi vaikeaa. Itse olen jossain puolivälissä, toteaa Lapuan Virkiän lyöjäjokeri, Superpesiksen moninkertainen lyöjäkuningatar Janette Lepistö.
Naisten Superpesiksessä maksetaan suhteellisen hyviä palkkoja, jos vertailukohtana ovat muut naisten palloilusarjat. Silti Lepistönkin tuloissa seuran maksama korvaus muodostaa vain osan koko vuoden tuloista.
– Seuralta saatava palkka oli opiskelija-aikana ainoa tulonlähteeni. Tämä mahdollisti sen, että ei tarvinnut vielä opintojen ja urheilun lisäksi mennä töihin, mikä on monen urheilijan arkipäivää.
– Tällä hetkellä isoin osa tuloista tulee töiden kautta ja urheilusta saatava korvaus on mukavaa lisä. On yksittäisiä huippuja, jotka ovat ammattipesäpalloilijoita, mutta jotkut taas joutuvat maksamaan, että pääsevät pelaamaan, Lepistö toteaa.
Lepistö on kouluttautunut terveystieteiden maisteriksi ja laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi. Hän työskentelee sekä julkisella että yksityisellä sektorilla omalla toiminimellään.
Sponsorit monelle kiven takana
Alppihiihtäjä Nanna Kiviranta urheilee C-maajoukkueessa, jossa urheileminen on kokonaan omakustanteista toimintaa. Tärkeänä apuna ovat koko uran ajan olleet vanhemmat, mutta sponsorit ovat suuressa roolissa, kun apurahoja tai sivutyötuloja ei ole.
– Minulla sponsoritulot koostuvat aika monesta yrityksestä ja suhteellisen pienistä summista. Isoin tuki tulee parilta sponsorilta, joille tarjoan ulkovaatteista mainospaikat, Kiviranta laskee.
Pararatsastaja Laura Kangasniemi on aivovamman vuoksi osatyökykyinen. Hänkin nojaa urheilu-urallaan tiukasti sponsoreihin.
– Työni on urheileminen ja sponsoritulot ovat isoin tulonlähde, joka minulla on. Oman yritykseni kautta pyörivät yhteistyökumppanuudet ja sen kautta pidän myös motivaatio- ja puhekeikkoja eri yrityksille, Kangasniemi kertoo.
– Sponsorien hankkiminen on kyllä järkyttävän vaikeaa. Ehkä paraurheilijan uskottavuus on matalampaa, vaikka niin vammaiset kuin vammattomat ovat urheilijoita, hän pohtii.
Myös Nanna Kiviranta on huomannut, että sponsorien hankkiminen vaatii valtavan määrän töitä.
– Aika monta tuntia olen käyttänyt siihen, että olen ensinnäkin etsinyt yrityksiä, joihin voisi olla yhteydessä ja sitten siihen, miten heitä lähestyy ja miten esittelee itsensä.
– Ainakin reilu sata sähköpostia olen lähettänyt. Usein vastauksena on, että ei tueta yksilöurheilijoita tai että on jo valittu tuettavat urheilijat tai että tässä taloustilanteessa ei tueta ollenkaan, Kiviranta jatkaa.
Aika, jonka urheilija käyttää yhteistyökumppaneiden hakemiseen on pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää urheilemiseen ja palautumiseen.
– Kun olimme kesäleirillä, vapaapäivänä mietin, mitä tekisin. Ajattelin sitten, että jos tässä saisi muutaman yhteistyöehdotuksen laitettua. Onhan se periaatteessa ihan työtä. Toisaalta se on ihan opettavainen prosessi, kun tekee itse, Kiviranta miettii.
Pesäpallo on naisten seuratuin palloilusarja ja yksittäisten urheilijoiden sponsorointi on osin paremmalla tolalla. Erot lajin sisällä ovat silti suuria, eikä sponsorituloilla elämään pysty.
– Saamme kerätä omia sponsoreita ja korvaukset saa itselleen kauden jälkeen verokortin kautta. Sillä pystyy nostamaan oman sopimuksensa arvoa merkityksellisesti, Lepistö toteaa.
Toisaalta Lepistökin kokee tilanteen osin hankalana.
– On se vähän ikävää mennä ruinaamaan rahaa ilmaiseksi yritykseltä X. Sitä ajattelee, että voisiko antaa jotain yritykselle, joka haluaa sponsoroida minua. Onko se vaan passiivista markkinointia vai voisiko urheilija antaa jotain muutakin vastinetta?
Some vielä osin korpiseutua
Urheilija voi sosiaalisen median tileillään tuoda esiin tavaroita tai palveluita tai myydä esimerkiksi fanituotteitaan. Suoria mainostuloja voi tulla esimerkiksi YouTube-videoista.
Uusimpia toimijoita somessa ovat joukkorahoitusalustat, jotka mahdollistavat urheilijalle tavan ansaita tuloja suoraan faneiltaan ja tukijoiltaan. Urheilija voi näissä palveluissa tarjota kulissien takaista materiaalia tai ennakkotietoja uransa tärkeistä hetkistä.
Vaatimattomamman tulotason urheilijalle some on useimmiten paikka rakentaa brändiä, mikä sitten taas voi johtaa uusien sponsoreiden löytymiseen.
– Minulla ei ole mitään sellaista someyhteistyötä, josta tulisi ihan puhtaasti rahaa. Olen pystynyt kyllä antamaan yhteistyökumppaneilleni somenäkyvyyttä. Olen myös sitten saanut joitain tuotteita tai palveluita käyttööni ja kertonut niistä somessa, Nanna Kiviranta selvittää.
– Tykkään muutenkin postata urheilijaelämästä, joten siinä rinnalla on sitten helppo tuoda niitä yhteistyökumppanuuksia esille.
Laura Kangasniemi on havainnut somesta olleen hyötyä esimerkiksi fanituotteiden myynnissä.
– Somen kautta teen töitä. Sillä lisätään myös tunnettavuutta. Se on yksi työkalu, ja tulevaisuudessa toivoisin tekeväni enemmänkin töitä siellä, hän sanoo.
Janette Lepistölle some oli ennen työuraa hyvä lisätienesti.
– Kun joskus opiskeluaikoina somea muutenkin enemmän päivittelin, niin oli yhteistyötä, josta sai rahallista korvausta. Yritykset ottivat yhteyttä ja sain valita, mikä sopi omaan brändiini ja omiin arvoihini, Lepistö muistelee.
– Some on varmaan etenkin yksilöurheilijoille merkittävä tulonlähde. On hienoa, että on tullut kanava, jonka avulla urheilu ei kärsi.
