Taloushistorian professorin Jari Elonrannan työhuone Helsingin yliopistolla näyttää professorin työhuoneelta.
Kirjoja on pinoissa, riveissä ja kasoissa, onpa yksi valahtanut lattiallekin.
Hyllyssä pistää silmään amerikkalaisen taloustieteen professorin Robert J. Gordonin vuonna 2016 kirjoittama The Rise and Fall of American Growth eli Amerikkalaisen talouskasvun nousu ja lasku.
Se sopii haastattelun teemaan mainiosti, sillä tarkoitus on puhua talouskasvusta tai pikemminkin sen puutteesta.
Gordonin mammuttiteos sai ilmestyessään Yhdysvalloissa paljon palstatilaa, koska sen viesti oli synkkä ja perusteltu.
Hänen mukaansa Amerikan talouskasvun parhaimmat kasvun vuodet olivat ja menivät, nyt on edessä hidasta jurnutusta.
Professori Elorannan mukaan hänen kollegansa on täysin oikeassa. Toisen maailmansodan jälkeisiin kasvulukuihin ei ole länsimaissa paluuta.
– Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat historian parasta kasvuaikaa. Se oli poikkeus, ja nykyaika on lähempänä tavallista kasvuvauhtia, Eloranta suhteuttaa.
Hänen mukaansa vuosisadan alkupuolella tehdyt teknologiset läpimurrot alkoivat kantaa länsimaissa hedelmää toisen maailmansodan jälkeen.
Autot ja kodinkoneet yleistyivät, elintarvikkeiden teollinen valmistus kiihtyi. Sarjatuotanto laajeni uusille aloille – ihmisten työnteko tehostui ja arki helpottui.
Professori Gordonin tulkinnassa talouskasvu alkoi kuitenkin 1970-luvulla hiipua, koska innovaatioiden määrä kääntyi laskuun. Hän huomauttaa kirjassaan, että viime vuosikymmeninä ei ole keksitty uusia kulkuvälineitä, elintarvikkeita tai vaikka rakennusmateriaaleja.
Väite on yllättävä, mutta siinä on totuuden siemen.
Vuonna 1900 länsimaissa syntynyt ihminen sai kokea elämänsä aikana kodin sähköistymisen, antibioottien vallankumouksen, ensimmäiset radio- ja tv-lähetykset, muovit, jääkaapit, autot ja mannertenväliset lentomatkat. Sukkahousut.
Hänen seuraajansa, vuonna 1970 syntynyt ihminen on saanut kokea… No, tietokoneet ja kännykät. Lista on vähän lyhyempi.
Professori Eloranta ei kuitenkaan jaa kollegansa käsitystä siitä, että juuri keksintöjen määrä olisi talouskasvun kannalta ratkaiseva tekijä.
Eloranta sanoo, että mikroprosessorit ja internet muodostavat alustan, joka mahdollistaa monta muuta asiaa.
– Höyrykone oli se pohja, jota sovellettiin vielä satoja vuosia myöhemmin uusiin laitteisiin. Se oli eräänlainen makrotason keksintö kuten IT-teknologian nykyään, Eloranta vertaa.
Tietotekniikka on mahdollistanut siirtymisen esimerkiksi paperin jälkeiseen aikaan. Lähes kaikki tiedot löytyvät nyt nopeasti, muutamalla näppäilyllä, Eloranta kuvailee.
Nyt on professoria pakko vähän haastaa: Jos niin kutsuttu digiloikka todella on ollut niin suunnaton, miksi se ei sitten näy työn tuottavuudessa?
Nykypäivän toimistotyöläinen on epäilemättä monin verroin tehokkaampi kuin 1970-luvun kollega, mutta miksi IT-vallankumous ei ole nostanut talouskasvua takaisin 1950-luvun korkeuksiin?
Elorannalla ei ole antaa suoraa vastausta.
– Ehkä työ itsessään ei ole vielä muuttunut niin syvällisesti. Työkalut ovat parantuneet, mutta työ on pysynyt jollain tavalla samana, professori pohtii.
Tämä kieltämättä pätee moneen ammattiin.
Taksikuskit katsovat navigaattoria mutta ajavat edelleen autoa, kouluissa opettajat hyödyntävät opetuspelejä mutta opettavat.
Sairaalassa uudet kuvantamismenetelmät antavat lääkärille huomattavasti enemmän tietoa potilaasta kuin ennen, mutta työn ydin on pysynyt samana: pitäisi tehdä oikea diagnoosi ja hoitosuunnitelma.
Tekoälyn myötä kaikki tämä saattaa olla muuttumassa.
– Voimme elää jo nyt tekoälyn murroskautta, mutta me emme vielä tiedä sitä. Aikakaudet nimetään aina vähän jälkijunassa, Eloranta sanoo.
Teollisessa vallankumouksessa ihmisten ja eläinten lihastyö korvattiin mekaanisella voimalla. Onko nyt kuultu alkutahdit vallankumoukselle, jossa ihmisten ajattelu korvataan koneiden ajattelulla?
Eloranta ei lämpene näin suoraviivaiselle historian luennalle. Professori huomauttaa, että teollisessa vallankumouksessa on ollut lukuisia vaiheita.
Ihminen on kautta historian yrittänyt vähentää lihastyötä esimerkiksi vipuvarsilla ja rattailla, eräänlaisilla koneilla siis. Tällä hetkellä tekoälyllä pyritään helpottamaan ajattelua – esimerkiksi vaikkapa juuri vipuvarsien ja rattaiden suunnittelua insinööritoimistossa.
Eloranta sanoo, että helpottamisesta on kuitenkin vielä iso loikka täydelliseen korvaamiseen.
– Minusta tekoäly ei ole vielä korvaamassa ihmisten ajattelua, professori sanoo.
Hän muistuttaa, että tietokoneiden muodostama verkko keksittiin 1960-luvulla sotilaskäyttöön, mutta internet alkoi yleistyä kotikäytössä vasta 2000-luvulla.
– Tekoälylläkin voi kestää vielä tovin, professori toppuuttelee.
Hän ei vaikuta olevan huolissaan uuden teknologian vaikutuksesta työllisyyteen.
– Osa työpaikoista tulee katoamaan, mutta tilalle syntyy uusia. Näin on käynyt aina ennenkin.
Kasvoi talous tekoälyn myötä sitten vähän tai paljon, jotkin asia pysyvät ennallaan: yhteiskunnan tehtävä on jakaa vaurautta jäsenilleen jollain tavalla reilusti.
2000-luvulla eniten keskustelua oikeudenmukaisuudesta on herättänyt ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty. Hän väittää, että perityn omaisuuden merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan samalla kun palkkatulojen merkitys pienenee.
Pikettyn mukaan tämä on osa laajempaa kehitystä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, koska sijoitusten tuotot kasvavat nopeammin kuin työstä saadut tulot.
Näkemykset ovat poliittista ruutia, ja niiden todenperäisyydestä on kiistelty jo yli vuosikymmen.
Eloranta sanoo ensimmäiseksi, että Pikettyn käyttämää lähdemateriaalia on arvosteltu ja hänen johtopäätöksistään voi olla osin eri mieltä. Pikettyn perussanomaa taloushistorian professori ei kuitenkaan lähde haastamaan.
– Kyllä etenkin Yhdysvalloissa taloudellinen jakautuminen on suuri ongelma. Ja kyllä, vauraus näyttää kasaantuvan voimakkaammin niille, joilla sitä on jo ennestään, Eloranta sanoo.
Pitkään Yhdysvalloissa työskennellyt Eloranta nostaa esimerkiksi vakuutusyhtiön johtajan murhan New Yorkissa. Teosta syytetyn nuorukaisen harteille on Atlantin takana soviteltu sankarin viittaa.
– On pöyristyttävää, että murhaajaa pidetään jonain sankarina. Tämä kertoo siitä, miten syvästi pettyneitä monet amerikkalaiset ovat maansa terveydenhuoltojärjestelmään, Eloranta sanoo.
Eurooppa on 1980-luvulta lähtien jatkanut talouspoliittista vaellustaan lähemmäs Yhdysvaltoja. Talouden sääntelyä on purettu ja verotusta kevennetty. Samaan aikaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpito on tullut entistä vaikeammaksi.
– Pohjoismaissa taloudellinen eriarvoistuminen on lievempää kuin Yhdysvalloissa, mutta samantyyppistä kehityskulkua on nähtävissä, Eloranta sanoo.
– Se johtaa ajan myötä yhteiskunnan jakautumiseen, joka taas luo paljon kitkaa siihen, miten yhteiskunta toimii, professori miettii.
