Jutussa on käytetty kahta eri skenaariota siitä, miten maailman kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät.
Näistä maltillisempi on SSP2–4.5. Se kuvaa tilannetta, jossa maailman maat vähentävät päästöjään jonkin verran. Ilmasto lämpenisi noin 2,5–3 astetta vuoteen 2100 mennessä. Tätä kutsutaan tässä jutussa keskimääräisten päästöjen skenaarioksi. Nyt näyttää siltä, että maailma on tällä tiellä.
Pahempi skenaario on SSP5–8.5. Se kuvaa tilannetta, jossa päästövähennyksiä ei tehtäisi. Ilmasto lämpenisi yli neljä astetta vuoteen 2100 mennessä.
Tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta laski Ylelle näiden skenaarioiden mukaiset ennusteet eri tutkimuslaitosten tekemien ilmastomallien perusteella. Ennusteen lumikauden pituudesta laski Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Petri Räisänen.
Laskelmien pohjana on 20–30 globaalia CMIP6-ilmastomallia. Mallit ovat samoja, joihin perustuu kansainvälisen IPCC-ilmastopaneelin viimeisin arviointiraportti. Kun käytetään useita eri malleja, niiden mahdolliset virheet kumoutuvat toisiinsa nähden ja lopputulos on yleensä luotettavampi.
Skenaariot eivät kerro sitä, mitä tapahtuu, jos maailmassa saavutetaan niin sanottuja keikahduspisteitä ja ilmastonmuutos alkaa edetä entistä nopeammin. Tällöin esimerkiksi Atlantin valtameren Amoc-kiertoliike voisi pysähtyä ja Pohjola voisi lämpenemisen sijaan alkaa kylmetä.
Luvut tämän jutun grafiikoissa merenpinnan nousua lukuunottamatta ovat kymmenen vuoden keskiarvoja. Luvut vuosilta 2015–2024 eivät ole suoria mittauksia vaan ilmastomallien laskemia arvioita, joita on kalibroitu havaintojen avulla. Nykyhetken lähtötasona grafiikoissa käytetään kahden skenaarion välistä keskiarvoa.
