SIIKAJOKI, Relletin kylä.
Vesa Koskela seisoo entisellä kotitiellään ja katsoo pellolle, jolta löytyi puolet hänen 180-päisestä ylämaankarjastaan kuolleena keväällä 2018.
Koskelan elämä oli luisunut muutaman vuoden ajan kohti tapahtumaa, joka johti lopulta tuomioon törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja ympäristön turmelemisesta.
Lähes samanlaisia tarinoita on Suomessa monia.
Tämä juttu kertoo, miksi lihatilan eläimet ovat joskus pelkästään yhden ihmisen jaksamisen varassa. Nyt tilallisten työkyvyn ylläpitämiseen tulee muutos lainsäädännön kautta.
Tilanne lähti totaalisesti käsistä
Syksyllä 2017 Vesa Koskela nukkui muutaman tunnin yöunia. Hän tunsi, ettei kaikki ole kunnossa, ja hakeutui lääkäriin.
Koskela kertoo saaneensa lääkäriltä kehotuksen laittaa elämänsä kuntoon. Ensin pitäisi nukkua, että masennus paranisi.
Lääkkeistä huolimatta paraneminen tuntui hitaalta. Takana oli ero avopuolisosta ja jatkuva paine tilan töistä.
Lopulta tilanne lähti totaalisesti käsistä.
Huhtikuussa 2018 Kujanpään tilan pellolta paljastui lohduton näky, kun sulanut lumi paljasti tilanteen. Kaikkiaan noin 90 ylämaankarjan lehmää oli kuollut nälkään talven aikana ja peittynyt lumeen.
Vesa Koskela ei tiedä kuka teki eläimistä ilmoituksen, mutta pian paikalle saapui poliisit ja kaksi eläinlääkäriä. Tuona talvena hän ei aina jaksanut viedä eläimille riittävästi ruokaa.
Pienetkin asiat, kuten puhelimen soittoääni, voivat tuoda mieleen kriisin, josta toipuminen on vielä kesken:
Laki parantaa ruuan tuottajien tilannetta
Vastaavia tuotantoeläimien joukkokuolemia on pyritty ennaltaehkäisemään Välitä viljelijästä -projektissa vuodesta 2016 lähtien. Jatkossa työkykyä ylläpitävät palvelut ovat lakisääteisesti tarjolla viljelijöille, kalastajille ja poronhoitajille.
Projektinvetäjä Arja Peltomäki-Vastamaa maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta kertoo, että usein syynä viljelijöiden uupumiseen on esimerkiksi työtaakka, maatalouden kannattamattomuus, yksinäisyys, henkinen paine tai byrokratian ja säädösten määrä.
Koskelan mukaan hän koki useimmat näistä asioista. Koskelasta tuntuu, ettei hän muista kunnolla kaikkea, mitä pahimman uupumisen aikaan tapahtui.
Miehellä on muistikuvia, että hän on vetänyt lopulta henkilöautolla heinäpaaleja eläimille, kun ruoan kuljetuksessa käytettävät koneetkin menivät yksi toisensa jälkeen rikki.
– Ei rahaa, ei voimia, ei älyä ollut korjata ja pistää koneita kuntoon.
Koskela kokee, että hänelle Välitä viljelijästä -hankkeesta ei ollut apua. Hän kertoo saaneensa vain kehotuksen laittaa kirjanpito kuntoon.
Peltomäki-Vastamaa myöntää, että hankkeen alkuaikoina aika meni tulipalojen sammuttamiseen. Jatkossa painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä.
Tutkija: Viranomainen ei voi olla vastuussa eläinten hyvinvoinnista
Suomessa lihaksi kasvatettava nauta voi elää koko elämänsä niin, että kukaan muu kuin eläimen pitäjä ja teurastamon työntekijät eivät näe sitä.
Eläimen hyvinvointi on täysin sen pitäjän vastuulla, sanoo väitöskirjatutkija Elli Valtonen Helsingin yliopistosta.
Tilanne on eri kuin lypsykarjatilalla, jossa siementäjän on vierailtava säännöllisesti, jotta lehmät poikivat ja tuottavat maitoa.
Nautatiloilla on oma terveydenhuollon seurantajärjestelmä, jonka tarkoitus on edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä elintarviketurvallisuutta.
Siinä tila tekee eläinlääkärin kanssa terveydenhuoltosopimuksen ja sitoutuu vähintään yhteen vuosittaiseen eläinlääkärin terveydenhuoltokäyntiin. Myös eläinten terveyttä pitää seurata järjestelmällisesti.
Yksi käynti vuodessa ei kuitenkaan riitä, jos tilalla on ongelmia, eikä tilallinen pysty korjaamaan niitä tai halua sitä. Viranomaiset taas eivät pysty reagoimaan, mikäli ongelmat eivät tule heidän tietoonsa.
Eläinsuojeluvalvonta perustuu pitkälti eläinsuojeluilmoituksiin, jotka useimmiten tulevat ulkopuolisilta.
Mikään ei auta, jos tilanne pääsee liian pahaksi
Joskus eläintilan ongelmiin ei välttämättä pystytä puuttumaan ajoissa, vaikka eläinsuojeluilmoitus olisi tehty ja tilalla kävisi eläinlääkäri.
Tilanne voi myös huonontua nopeasti. Parhaillaan poliisi tutkii tapausta, jossa puolankalaiselta tilalta löytyi 40 kuollutta nautaa hiljattain. Tilasta oli tehty useita eläinsuojeluilmoituksia, viranomaiset olivat olleet tilaan yhteydessä ja sinne oli tehty tarkastus toukokuussa.
Lokakuussa eläinsuojelutarkastusta ei tehty, koska eläinlääkäri ei tavoittanut tilan omistajaa. Kuolleet naudat löytyivät marraskuussa.
Lain rikkominen liittyy usein tuottajan terveysongelmiin ja uupumiseen.
Jos tila on yhden tai kahden ihmisen varassa ja eläimiä on paljon, voivat pienetkin häiriöt vaarantaa eläinten hyvinvoinnin, sanoo Valtonen.
Kun tilanne pääsee riittävän pahaksi, eläinten auttamiseksi ei Valtosen mukaan ole tehtävissä enää mitään muuta kuin kärsimyksen lopettaminen.
Apua ei voi antaa, jos sitä ei oteta vastaan
Väitöskirjatutkija Elli Valtonen kertoo, että ihmisen voi olla vaikea irtautua eläintuotannosta, vaikka hänellä ei enää olisi voimavaroja työhön esimerkiksi terveydentilan tai korkean iän vuoksi.
Joskus eläinsuojelurikoksista syytetyt tuottajat jatkavat eläintuotantoa taloudellisen tilanteen pakottamana, tietää Valtonen. Tilallisten kertoman mukaan pankki voi esimerkiksi velvoittaa jatkamaan elinkeinotoimintaa, jotta lainat tulevat maksettua.
– Pahimmillaan mieluummin annetaan asioiden luisua todella katastrofaalisiksi ja eläinten kuolla tuotantotiloihin kuin että myönnetään oma heikkous ja pyydetään apua, Valtonen sanoo.
Avun edellytyksenä on luonnollisesti myös se, että kohde suostuu autettavaksi. Vesa Koskela kokee, että hänen kohdallaan asioiden annettiin mennä liian pitkälle.
Videolla Koskela perustelee, miksi karjankasvatus on kovinta mahdollista työtä:
”Hakekaa ihmeessä apua”
Jos Koskela saisi nyt päättää, hän olisi lopettanut karjanpidon, tai ainakin painanut jarrua vuonna 2015. Tuolloin maataloustuet kiristyivät ja palkkapussista lähti hänen mukaansa 35 000 euroa vuodessa.
Sen sijaan hän päätti kasvattaa toimintaansa ja kaikki lähti menemään pieleen.
Nyt 55-vuotias Koskela on löytänyt vakituisen työn levyseppähitsaajana, ja tuomio on lähes kärsitty. Hän sai 2021 Oulun käräjäoikeudesta 1,5 vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja 80 päivää yhdyskuntapalvelua sekä määräaikaisen eläintenpitokiellon.
Hän haluaa kertoa tarinansa, koska toivoo, että se antaisi toivoa samassa tilanteessa olevalle.
– Jos nyt on sellaisia viljelijöitä, jotka keikkuvat jaksamisen rajamailla, niin hakekaa ihmeessä apua.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.
