Suomenhevosen päivää vietetään 6. syyskuuta. Vahva ja sitkeä hevosrotu oli arvostettu kumppani sodassa.
Sesonki-suomenhevonen pureskelee antaumuksella heinää kotitilallaan Tampereella. Sillä on syytä juhlaan: tänään vietetään sen nimikkopäivää.
Sesonki viettää rauhassa harrastehevosen elämää, mutta toista oli sen esitädillä Sota-Vapulla: se joutui rintamalle puolustamaan Suomen itsenäisyyttä yli 80 vuotta sitten.
Sota-Vappu oli yksi yli 110 000 hevosesta, jotka palvelivat Suomen armeijaa toisessa maailmasodassa. Tarkemmin Sota-Vapun tarinasta voi kuulla pääkuvan paikalla olevalta videolta.
Arvostettu kumppani sodassa
Suomenhevosella on sekä kestävyyttä että nopeutta, joten rintamalle se sopi erinomaisesti.
– Suomenhevonen on vuosisatojen kuluessa jalostunut suomalaiseen luontoon ja olosuhteisiin. Siitä on kehittynyt hyvin vahva ja kestävä. Se sopeutuu hyvin luontevasti tehtäviinsä eikä hötkyile maastossa, kertoo Suomenhevosliiton puheenjohtaja Tuula Pihkala.
Valtiotieteiden tohtori Pekka Visurin mukaan hevosia käytettiin rintamalla erityisesti kuljetustehtävissä.
– Hevosilla oli ominaisuus, että ne pystyivät hiljaisesti kuljettamaan isoja tavaramääriä tuolla metsissä. Moottoriajoneuvot pitää kovaa ääntä ja ne helposti voidaan tuhotakin, että tässä suhteessa hevoset olivat korvaamattomia.
Kesällä hevoset vetivät kärryjä, talvisin rekiä. Hankalassa maastossa haavoittuneet voitiin sitoa purilaisiin hevosten taakse. Hevonen kuljetti kätevästi niin muonan, tykit kuin muutkin varusteet perille – säästä ja maastosta riippumatta.
– Tekisi mieli sanoa melkein, että hevoset mahdollistivat sen, että Suomen armeija pystyi liikkumaan maastossa ja metsissä. Jos ei olisi hevosia ollut, niin eihän sitä olisi mitään tahtonut tulla, Visuri pohtii.
Hevoset olivat hyvän huolenpidon kohteena, vaikka olot rintamalla olivat vaikeat.
– Kyllä se on ollut arvostettu kumppani sotatyössä tämä suomenhevonen, Tuula Pihkala sanoo ja taputtelee heinää pureskelevaa Sesonkia.
Pihkalan mukaan varsinkin talvisota oli hevosvetoinen. Sitä alleviivataan myös vuoden 1940 dokumenttielokuvassa Taistelun tie.
Suomenhevosen pitkä historia
Suomenhevonen sanana ja käsitteenä syntyi kansallisen heräämisen mainingeissa 1800-luvun lopulla. Suomalaisen hevosen kantakirja perustettiin 6. syyskuuta 1907.
Rodun historia yltää silti paljon kauemmaksi – jopa tuhannen vuoden päähän. Suomenhevoseen on vaikuttanut monet eurooppalaiset, venäläiset sekä baltialaiset hevosrodut.
Hevosella hoidettiin maatilojen työt ja liikkuminen vielä pitkälti toisen maailmansodan puhjettua. Autoja oli talvisodan kynnyksellä Suomessa vain noin 53 000.
Sota-aikaan hevosia käytettiin kotirintamalla maataloustöissä. Ne olivat myös tärkeä apu ihmisten evakuoimiseen. Sodan jälkeen hevosten työ jatkui.
– Hevonen on ollut tekemässä meille kansakunnan hyvinvointia jo ammoisista ajoista ja etenkin silloin sodan aikana ja sen jälkeen jälleenrakennuksen aikana. Hevosen avulla on luotu nyky-yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta, Pihkala kertoo.
Sota-Vapulle jäi sotatrauma
Sota-Vappu palasi kotimaatilalleen Tuula Pihkalan isoisovanhempien luo sodan jälkeen. Hevosen tarina on jäänyt elämään Pihkalan isän kertomusten kautta.
– Sodasta Sota-Vapulle oli jäänyt tuomisiksi tietynlainen arkuus. Se oli kaikkein tyytyväisimmillään, kun sai tehdä työtä parivaljakkona Setä-nimisen ruunan kanssa. Se tuntui turvalliselta, Pihkala kertoo.
Tänä syksynä jatkosodan loppumisesta tulee kuluneeksi 80 vuotta. Kokemuksellinen artikkeli vuoden 1944 kesän ja syksyn tapahtumista vie lukijan juoksuhautoihin ja kotirintamalle.
Suomenhevosen asema on edelleen vahva
Suomenhevosen päivää on vietetty vuodesta 2007. Samana vuonna rotu sai Suomen kansallishevonen -kunnianimen.
Vaikka rodun asema on edelleen vahva, suomenhevoskannan säilyminen ei ole enää itsestään selvää. Viime vuonna varsoja syntyi alle tuhat.
Nykyään suomenhevoset toimivat niin ratsuina, ravihevosina, terapiahevosina kuin perinteisinä työhevosinakin.
– Niiden rooli on muuttunut, mutta edelleen suomenhevonen antaa meille fyysistä ja henkistä hyvinvointia ja tuottaa paljon hyvää tähän yhteiskuntaan työllistäen tuhansia ihmisiä. Ne antavat elämyksiä. Suomenhevonen on elävää kulttuuriperintöämme, Tuula Pihkala kertoo.
