Suomen hiihtoliiton urheilijat ovat kaksissa edellisissä olympiakisoissa tuoneet 75 prosenttia Suomen mitaleista: kuusi kahdeksasta. Järjestön saama mediahuomio on siitä huolimatta viime vuodet liittynyt sektoriin, jossa Hiihtoliitolle ei ole riittänyt mitaleita jakoon: talouteen.
Tiistaina Yle Urheilu kertoi, että alkavalla maailmancupin kaudella mukaan valittavat urheilijat joutuvat maksamaan jokaisesta viikonvaihteesta enintään 500 euron omavastuun. Kun alla on samaan aikaan kauteen valmistava harjoituskausi, johon liitolla ei kassatilanteensa takia ole ollut paljon annettavaa, urheilijat edushenkilöineen käyvät tietenkin kierroksilla.
Kaikkeen löytyy syynsä. Kun Eerikkilän liikunta- ja matkailukeskuksen johtajistoon kuuluva Sirpa Korkatti valittiin 23. maaliskuuta Markku Haapasalmen jälkeen Hiihtoliiton puheenjohtajaksi, liittovaltuustolle esiteltiin samalla lokakuun lopussa 2023 päättyneen tilikauden lukemat.
Yli miljoonan ostovelat
Ne etsivät sysimustuudessaan vertaistaan suomalaisessa urheilujärjestöhistoriassa. Konsernitasolla Hiihtoliitto teki tappiota lähes kaksi miljoonaa euroa. Siitä yhdistyksen osuus oli 1,288 miljoonaa ja Nordic Ski Finlandin eli liiton kaupallisen yhtiön noin 651 000 euroa. Yhdistyksen oma pääoma oli valahtanut miinukselle noin kolme miljoonaa euroa, kaupallisen yhtiön noin miljoona euroa.
Hiihtoliitto ry:n tilinpäätöksen liitteistä löytyi tuolloin vielä avoimia ostovelkoja 1,073 miljoonan verran.
Lukuja tulee peilata siihen faktaan, että kun järjestö alun perin suunnitteli poikkeuspitkää tilikauttaan kesäkuusta 2022 lokakuun loppuun 2023, tavoite oli maltillinen 157 000 euron voitto.
Nämä lähtökohdat olivat pitkään Hiihtoliiton johtokunnassa vaikuttaneen Korkatin tiedossa, kun nainen antoi nimensä puheenjohtajakilpailuun. Siihen eivät omista syistään halunneet mukaan kenraali Timo Kivinen, Suomen Pankin johtaja Olli Rehn, yhdistetyn entinen päävalmentaja Petter Kukkonen tai St1-energiayhtiön pääomistaja Mika Anttonen.
Kun Korkatti odotetusti kukitettiin Jyväskylässä perinnejärjestön uutena luottamusjohtajana, hän tiesi, mikä odottaa.
Käynnissä eloonjäämiskamppailu
– Kyse ei ollut siinä hetkessä Suomen halutuimmasta puheenjohtajuudesta. Sanoisin, ettei edes toiseksi halutuimmasta. Eräs henkilö urheilun ytimestä sanoi suoraan, että olen hullu nainen, Korkatti muistelee puoli vuotta myöhemmin Yle Urheilun haastattelussa Helsingissä.
Mukaansa Korkatti on ottanut ”oikean ja vasemman kätensä” eli vt. toiminnanjohtaja, hallintopäällikkö Marleena Valtasolan – taloushallinnon ja -valvonnan ammattilaisen. Hiihtoliitossa jo aiemmin pitkän työrupeaman numeroiden parissa tehnyt Valtasola rekrytoitiin takaisin toukokuussa, ja tehtävänanto kävi pian selväksi. Koko järjestö kävi ja käy eloonjäämiskamppailua.
Korkatti kaivaa esimerkin Yle Urheilun viime marraskuussa paljastamasta henkilöstöadressista. Hiihtoliiton väki purki kirjelmässä poikkeuksellisella tavalla työpahoinvointiaan, joka liittyi ennen kaikkea liiton toiminnanjohtajaan, johtamisjärjestelmään ja organisaation johtamiseen.
Korkatti ei arvostele liiton entisiä luottamusjohtajia tai operatiivisia johtajia, kuten Haapasalmea tai Ismo Hämäläistä, joiden toimintaa tylyssä adressissa ennen kaikkea tarkoitettiin.
– Henkilöstön hyvinvointi on luottamusjohdolle kaikkein tärkeimpiä asioita, ja haluamme nopeasti päästä käsiksi adressissa tarkoitettuihin epäkohtiin esimerkiksi työtyytyväisyyskyselyn avulla. Mutta viime kuukausina kaikki aika ja energia on mennyt siihen, että on olemassa edes sellainen organisaatio, johon ihmiset voivat olla tyytymättömiä.
”Hakeutukaa selvitystilaan”
Puheenjohtaja ei kiertele sitä, että viime keväänä häntä ja muuta luottamusjohtoa neuvottiin myös nostamaan kädet pystyyn ja laskemaan yhdistys selvitystilaan.
– Se oli hirvein skenaario eikä edes mahdoton pahimman toteutuessa.
Dramaattinen ratkaisu olisi käytännössä merkinnyt, että Suomeen olisi täytynyt perustaa kokonaan uusi hiihtolajien keskusjärjestö ja hakea sille Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n jäsenyyttä.
Kaikki tämä olisi saattanut merkitä esimerkiksi yhteistyö- ja mediasopimusten purkautumista ja vähintään välivuotta liiton taloudelle elintärkeiden maailmancupien järjestämisestä.
Jo harjoituskaudella 2023 Hiihtoliiton urheilijoille tarjottiin leiritys- ja resurssipuolella niukkuutta, jonka keskeltä varsinkin harjoittelunsa pitkälti kotimaahan keskittäneet hiihtäjät nousivat hyviin tuloksiin.
Keväällä 2024 oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa Hiihtoliitosta jouduttiin ilmoittamaan sekä maajoukkuevalmentajille että urheilijoille, että edelliskesänä koettu oli vielä yltäkylläisyyttä.
Valmentajia kehotettiin suorasukaisessa viestissä varmistamaan nopeasti toimeentulonsa Hiihtoliiton ulkopuolelta. Yhdistetyn päävalmentaja Antti Kuisma muistelee nyt kokeneensa viime kevään tilanteen katastrofiksi, josta oli enää lyhyt askel siihen, että viimeinen sammuttaa valot.
”Emme voineet luvata”
– Huippu-urheilu on samalla Hiihtoliiton merkittävin tulonlähde ja ylivoimaisesti merkittävin kuluerä. Kesän aikana Mika Kojonkoski on yhdistetyn sekä mäkihypyn ja Jarmo Riski hiihdon osalta tehnyt taustalla aivan kaikkensa, jotta harjoittelu olisi näissäkin oloissa ollut parasta mahdollista. Epävarmuus ja suuttumus meitä kohtaan oli keväällä ymmärrettävää, mutta emme voineet luvata sellaista, mistä emme olisi voineet pitää kiinni, luottamustyötä Hiihtoliitossa ilman korvausta tekevä Korkatti sanoo.
Hän tapasi kesäkuussa Aateli Racen yhteydessä Sotkamossa maajoukkuehiihtäjiä ja kertoi näille inhorealistisin sanoin, missä oikeasti mennään. Tässä vaiheessa urheilijat olivat jo kevään paniikkitunnelmien jälkeen saaneet arkensa kuntoon.
– Kiittivät rehellisyydestä, puheenjohtaja naurahtaa.
Huippu-urheilun säästötoimet toteutettiin muun muassa leikkaamalla maajoukkueleiritystä varsinkin ulkomaiden osalta entisestään ja lyhentämällä määräaikaisiin työsopimuksiin sidottujen valmentajien palkanmaksuperiodia. Toistaiseksi-mallisella sopimuksella työskennellyt mäkivalmentaja Kimmo Savolainen jätti Hiihtoliiton.
Hiihdon arvokisat järjestetään ensi kevättalvella Trondheimissa kirjaimellisesti merenpinnan tasolla, mikä muutenkin vähensi kalliin vuoristoharjoittelun tarvetta.
Järjetön suksiralli
Eräs maastohiihdon sisäpiiriläinen katsoo, että runsaasti säästöjä olisi löydettävissä myös kilpailukauden aikaisesta toiminnasta.
– Maajoukkuevalmentajien matkustaminen maailmancupeihin on useimmiten aivan tarpeetonta. Varsinkin suomalaisessa mallissa, jossa tuloksesta vastaavat henkilökohtaiset valmentajat. Ja sitten tuo järjetön suksiralli. Yhdelle urheilijalle ei missään nimessä saa sallia kuin enintään 30 parin kuljettelu liiton piikkiin. Nyt siellä ajaa huoltorekan lisäksi kaksi pakua pelkästään suksia ympäri Eurooppaa. Ei järjen hiventä, sisäpiiriläinen kommentoi.
Puheenjohtaja Korkatti myöntää, että maajoukkuehuollon kustannukset ovat lähteneet käsistä, eivätkä vain Suomessa. Esimerkiksi tuoreimman tilinpäätöksen liitteistä löytyvistä, tuolloin maksamattomista laskuista suuri osa liittyy huoltokuluihin.
– Isossa kuvassa koko lajin ongelma on, että kansainvälinen menestys vaatii taloudellisesti näin raskaita huoltoinvestointeja, Korkatti myöntää.
Elokuussa Hiihtoliitto kertoi yllätysuutisen; se päätti lakkauttaa kaupallisen yhtiönsä Nordic Ski Finlandin (NSF). Yhtiön elinkelpoisuus olisi vaatinut omistajalta eli Hiihtoliitto ry:ltä niin valtavaa pääomittamista, että sitä ei nähty realistiseksi.
Marleena Valtasola myöntää, että samalla Hiihtoliitto menetti bisneksestään tiettyjä arvonlisäverohyötyjä, joita oy-muotoiseen toimintaan saa, ry-muotoiseen ei.
– Jouduimme asettamaan vastakkain liiton ydintoimintojen ylläpitämisen tai NSF:n pääomittamisen. Vaikka tietysti huomioimme harkinnassa arvonlisäveroaspektin, prioriteetit kääntyivät ydinasian eli urheilutoimintojen varmistamiseen, vt. toiminnanjohtaja sanoo.
Uusi musta tilinpäätös
Hiihtoliiton tuoreimman tilikauden 1.11.2023–30.6.2024 tulos kerrotaan 13. marraskuuta, ja se ei saa suksiväen suuta vehnäselle, myöntää puheenjohtaja.
– Tulee ruma tulos, johon isosti vaikuttaa NSF:n alasajo. Silti se on yksi tärkeä askel siihen, että kokonaisuutta tervehdytetään harkitusti ja hallitusti. Olemme hitaasti mutta varmasti menossa kohti valoisampia aikoja.
Jatkossa liiton tilikausi alkaa aina 1. heinäkuuta ja loppuu 30. kesäkuuta.
Valtasola työskenteli Hiihtoliiton organisaatiossa, kun Lahden MM-kisoista syntyi 2017 koko liiton sen jälkeistä toimintaa varjostanut 2,8 miljoonan euron tappio. Sitä lyhennetään vielä pitkään, ja tappio on koko ajan kaventanut liiton taloudellista liikkumavaraa.
– Jos Marleena olisi saatu Lahden MM-projektiin edes vuotta aiemmin katsomaan talouskurin ja hallintoasioiden päälle, luvut olisivat olleet huomattavasti myönteisemmät, toteaa Valtasolan kanssa pitkään Hiihtoliitossa työskennellyt ex-toiminnanjohtaja Mika Kulmala.
Isoja ratkaisuja Korkatti ja Valtasola sparraavat Hiihtoliiton johtokunnasta kootun kriisiryhmäksikin katsottavan muutosryhmän kanssa. Siihen kuuluvat Mikko Wiren, Tony Kilponen, Lauri Kettunen ja Martti Uusitalo.
Liitossa ei ole tällä hetkellä vakituista toiminnanjohtajaa eikä kaupallista johtajaa Petri Raatikaisen – vähin äänin – poistuttua. Korkatin mukaan nämä asiat hoidetaan, kun kiireellisemmät on saatu alta pois.
Maajoukkue- ja maailmancup-näkyvyyttä kauppaa Hiihtoliiton myyntitiimi. Valtasolan mukaan, isossa kuvassa, cupit ovat käyneet markkinoilla hyvin kaupaksi, maajoukkuenäkyvyys teettää vielä paljon työtä.
Vuonna 2017 Lahden MM-kisojen taloudellinen tulos kaatui pitkälti kahteen asiaan eli liitolle erittäin epäedulliseen, silloisen luottamusjohdon tekemään järjestelysopimukseen sekä kisaorganisaatioon palkattujen ihmisten liian suureen määrään. Vuonna 2029 Lahti järjestää MM-kisat jo 8. kerran, ja vaikka nämä miinat osattaisiin väistää, organisaatio ei ole tällä hetkellä mitalikunnossa, kuten tämäkin teksti todistaa.
– Parin vuoden aikana Hiihtoliitto tulee saada sellaiseen iskuun, että pääsemme vakaasta asemasta järjestämään MM-kisat, Korkatti toteaa.
Kompassisuunta kateissa
Hiihtoliiton ja NSF:n taloudelliseen syöksykierteeseen on tarjottu perustellustikin yhdeksi syyksi täysin epäonnistunutta, Olympiastadionilla järjestettyä Helsinki Ski Weeksiä, joka oli lopetettava kahden kalliin yrityksen jälkeen. Kulut ovat urheilussa kauttaaltaan muutenkin nousseet.
Silti Hiihtoliitto-konsernin talouslukujen edessä on pakko kysyä, miten tämän mittaluokan toiminnalla ja yhtä Suomen kiinnostavimmista ja näkyvimmistä maajoukkueista pyörittämällä voi päätyä tällaiseen tulokseen. Mitä se vaatii operatiiviselta johdolta ja tätä valvovalta luottamusjohdolta?
Korkatti katsoo ennen vastaustaan Valtasolan suuntaan.
– Kaiken talousjohtamisen lähtökohta on reaaliaikainen tilannekuva ja 100-prosenttinen jatkuva tietoisuus siitä, missä ollaan, mikä on mahdollista ja mikä ei. Vain se antaa selkänojan tehdä ratkaisuja ja suunnitelmia, jotka pohjautuvat faktoihin eivätkä kuvitelmiin. Nyt meillä on Hiihtoliitossa saavutettu sellainen tilanne. Se tarkoittaa uuden alkua, mutta vasta alkua. Suunta on nyt oikea.
