Paha olo alkoi selittämättömällä vatsakivulla. Kun helsinkiläinen Tea Honkaharju, 24, oli noin kymmenvuotias, hän alkoi kärsiä oudoista oireista ja kouluun heräämisen vaikeuksista.
Honkaharjusta tuntui vaikealta, että päivän askareet olivat vasta edessäpäin.
Kyse oli ahdistuneisuudesta.
Ahdistus vaikutti Honkaharjun keskittymis- ja oppimiskykyyn, ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen oli hänelle vaikeaa. Honkaharju itki koulupäivisin joko yksin tai opettajan kanssa rauhallisessa tilassa.
Honkaharju kertoo sairastuneensa alakoulussa myös masennukseen. Hän koki, ettei edennyt elämässään vertaistensa tahtiin. Honkaharju sanoo aloittaneensa masennuslääkityksen 12-vuotiaana.
Masennusdiagnoosin saaminen nuorena ei tuntunut Honkaharjusta tuolloin kovin pahalta, sillä hän ajatteli oireilun olevan kausiluontoista ja osa kasvua.
– Ajattelin, että jotkut teinit ovat vain tosi masentuneita välillä, ja sitten se menee ohi.
Lasten ahdistuneisuus on yleistynyt
Yhä useampi suomalaislapsi päätyy mielenterveyspalveluiden piiriin. Alle 10-vuotiaiden lasten yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä ovat erilaiset ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöt.
Lasten kasvava huoli ja ahdinko näkyvät SOS-Lapsikylän Apuu-chatissa, joka on 7–15-vuotiaille lapsille tarkoitettu matalan kynnyksen keskustelupalvelu.
Apuu-chatin ehkäisevän digityön päällikön Johanna Virtasen mukaan chattiin tulevat lapset osaavat suoraan sanoa kokevansa olonsa ahdistuneeksi.
Virtanen kertoo yhdeksi yleisimmistä lapsille ahdistusta tuottaviksi aiheiksi yhteiskunnalliset tilanteet, kuten Ukrainan sota tai Viertolan kouluampuminen. Myös korona-aika näkyi lasten mielialassa.
Aikuisten näkökulmasta pieniltä näyttävät seikat, kuten esiintyminen tai myöhästyminen koulusta voivat myös olla lapselle iso juttu.
– Koulun lisäksi yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemus ja kaverisuhteet puhututtavat, Virtanen sanoo.
Virtasen mukaan yli 20 prosenttia Apuu-chatin mielen hyvinvointiin liittyvistä keskusteluista liittyy itsetuhoisuuteen.
Vanhempien tuki auttoi jaksamaan
Tea Honkaharjun vaikeudet otettiin todesta koulussa jo alaluokilla, ja hänelle järjestettiin mahdollisuus lyhennettyihin koulupäiviin ja helpotettuun opetukseen vaikeimmissa aineissa.
– Yläkoulussa olikin jo melko synkkää, sillä en pystynyt enää opiskelemaan keskittymisvaikeuksien vuoksi, ja olin tippunut ikäryhmäni kyydistä peruskoulun lopussa, Honkaharju kertoo.
Hän sai apua keskustelusta ammattilaisen kanssa. Vanhemmat ja koulukaverit auttoivat Honkaharjua läksyissä, ja kavereiden kanssa vietetty aika auttoi häntä jaksamaan arkea.
Honkaharjun kotona vaalittiin terveellisiä elämäntapoja säännöllisen ruokailun ja liikunnan avulla, ja Honkaharju harrastikin tanssia useita vuosia. Hän uskoo, ettei oireilu ollut ainakaan arjen rutiineista kiinni.
Mitään traumaattistakaan ei Honkaharjun lapsuudessa ollut tapahtunut.
Lapsi tarvitsee useita kuuntelevia aikuisia
Apuu-chatin Johanna Virtanen tunnistaa työssään lasten mielenterveyspalveluiden tarpeen. Sen lisäksi, että vanhemmat kuuntelevat lapsensa tuntemuksia herkällä korvalla kodeissa, Virtanen pitää tärkeänä aikuisten määrän turvaamista myös varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa.
Toisaalta Virtanen painottaa, että yhteiskunnalla täytyy olla resursseja käsitellä lapsen huolta Apuu-chatin jälkeenkin oppilashuollossa, lastensuojelussa ja psykiatrialla.
Tea Honkaharju on tällä hetkellä työelämässä ja elää normaalia nuoren aikuisen elämää. Hän pääsi työskentelemään eläintenhoitajana oppisopimuskoulutuksen avulla.
Masennus- ja ahdistuneisuusoireilu näkyvät Honkaharjun elämässä edelleen.
– Avun saaminen on ollut todella vaikeaa jopa vuosien yrittämisen jälkeen, Honkaharju kertoo.
Hän käy oireiden vuoksi psykoterapiassa.
Aikuisiällä hän on pohtinut, voisiko ahdistuksen syy piillä persoonallisuuden piirteissä tai neuropsykiatrisessa häiriössä. Hän ei ole kuitenkaan lähtenyt vielä selvittämään asiaa.
Honkaharju kertoo olevansa näkee samaa tämän päivän nuorissa tytöissä, joilla on vaikeuksia koulussa keskittymisen ja ahdistuneisuuden vuoksi.
Hän toivoo, että lapsille olisi saatavilla enemmän matalan kynnyksen keskusteluapua ja mielenterveyspalveluita, jotta ongelmien syyt saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selville.
Epätietoisuus lapsuutta ja nuoruutta varjostaneesta ahdistuneisuudesta jäi mietityttämään Honkaharjua.
– Kokemuksesta jäi avuton olo, sillä teini-iän jälkeen kaikki on pitänyt rakentaa yksin lähes tyhjästä.
