EU-listalle valittiin yhteensä 47 kaivoshanketta, joista 6 on Suomesta.
Kuusi kohdetta Suomesta on mukana EU:n strategisten kaivoshankkeiden listalla.
Isoimmat nimet listalla on Suomen suurin kaivos eli Terrafame Sotkamon Talvivaarassa, pian toimintansa aloittava Keliberin litiumkaivos Kaustisella sekä Sakatin kiistelty kaivoshanke Sodankylässä.
Lisäksi mukaan on valittu Harjavallassa sijaitseva Fortumin kierrätysakkulaitos ja Kokkolassa sijaitsevat Jervoisin kobolttijalostamo sekä Hycamiten vety- ja grafiittilaitos.
EU-komission julkistamalla listalla on yhteensä 47 hanketta. Hakijoita oli kaikkiaan 170, osa EU:n ulkopuolelta. Suomesta mukaan haki 16 hanketta – työ- ja elinkeinoministeriö ei paljastanut mitkä, mutta Yle selvitti niistä merkittävimmät.
Merkittävimmistä hakijoista ilman paikkaa listalla jäi ainakin Sodankylän Kevitsan kaivos.
Listalle pääsy vauhdittaa kaivoshankkeita
EU-statuksen on määrä nopeuttaa luvitusta ja avata rahahanoja.
Luvitukseen on luvassa 27 kuukauden enimmäisaika. Se ei kuitenkaan koske koko prosessia, vaan viranomaisille täydellisenä jätettyä hakemusta kaivoksen avaamiseksi. Ympäristövaikutusten arviointi on tällöin jo valmis.
EU-statuksen arvioidaan myös helpottavan rahoituksen saamista. EU-leima tuo hankkeille uskottavuutta, ja hankkeet voivat hakea tukea EU:n kehitys- ja aluetukirahastoista.
Jokaisella suomalaishankkeella on syynsä hakea mukaan. Esimerkiksi Terrafame hamuaa lupaa kaivoksen uudelle louhinta-alueelle.
Ristiriitaisin ja hankalin hankkeista on Sakatti. Sen merkittävä kupari-, nikkeli- ja kobolttiesiintymä sijaitsee osittain Natura-suojellun Viiankiaapa-suon alla.
Hanketta vuodesta 2004 valmistellut brittiomisteinen Anglo American -yhtiö tarvitsisi hallituksen poikkeusluvan, jotta se saisi kaivaa malmia suon alta vinotunnelia pitkin.
Kunnilla on kuitenkin viimeinen sana
Taustalla on Euroopan paine tuottaa isompi osa aseteollisuuteen, älylaitteisiin ja akkuihin tarvittavista raaka-aineista itse.
EU on nykyisellään lähes täysin riippuvainen tuonnista. Erityisesti Kiina on tärkeä raaka-aineiden toimittaja. Tavoite on, että vuonna 2030 EU louhisi itse kymmenesosan käyttämistään strategisista mineraaleista.
EU ei kuitenkaan sanele mitään. Suomi olisi voinut halutessaan käyttää veto-oikeutta, eli pudottaa minkä tahansa hakijan pois listalta. Lisäksi viimeinen sana hankkeissa on niillä kunnilla, joiden alueella kaivokset ja esiintymät ovat.
EU-komissio ei voi kävellä kunnallisen itsehallinnon yli, joten kunnat päättävät itse edistävätkö ne strategisten hankkeiden kaavoitusta.
Tämä ensimmäinen EU-lista ei jää viimeiseksi. Toista kierrosta suunnitellaan syksyksi. Ylen tietojen mukaan ainakin Ranuan Suhangon ja Savukosken Soklin hankkeet ovat harkinneet hakua.
Kaivosala rauhoittelee: ”Lupakynnys pysyy samalla tasolla”
EU-status ”valaa uskoa”, sanoo kaivosalaa edustavan Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela. Hänen mukaansa statuksesta on etua yhtiöille erityisesti käsittelyn enimmäisajan rajaamisessa ja hankkeen merkityksen todistamisessa.
– Jos on tarvetta osoittaa, että hanke on yleisen edun kannalta tärkeä, niin tällä statuksella se osoitetaan, Suomela sanoo.
Kaivosten hyväksyntä vaihtelee voimakkaasti sen mukaan, miten herkkiä alueiden luontoarvot ovat. Tätä on punnittava sitä vasten, miten tärkeitä esimerkiksi litium, kupari ja nikkeli ovat teknologialle ja vihreälle siirtymälle.
Vaikka EU luo nyt lupavaatimuksille pikakaistan, kaivosalan näkemyksen mukaan kriteereistä ei jousteta.
– Lupakynnys pysyy samalla tasolla kuin tälläkin hetkellä. Lupavaatimustaso täytyy ensin täyttää, ja sitten vasta laitetaan luvituksen kello tikittämään, Suomela sanoo.
